Selma Vilhusen kolumni: Kokeilin vegaanihaastetta, ja se sai minut löytämään itsestäni uuden myötätuntolihaksen

Kokemus siitä, että kykenemme moraaliseen toimijuuteen on keskeinen, kun arvoista johdetaan tekoja, kirjoittaa elokuvaohjaaja Selma Vilhunen.

kasvisruokavalio
Selma Vilhunen
Laura Railamaa / Yle

Olen yksi niistä yhdestätoistatuhannesta, jotka osallistuivat tammikuun ajan Oikeutta eläimille -yhdistyksen järjestämään vegaanihaasteeseen. Ideana on, että kuukauden ajan osallistujat pidättäytyvät ruoista, joissa on eläinperäisiä aineksia.

Sain arkisiin pyrintöihini paljon tukea: sähköpostiin kilahti joka päivä käytännöllisiä reseptejä ja vinkkejä, miten voin korvata esimerkiksi maitoa tai kananmunaa sisältävät tuotteet. Osallistujilla on käytettävissään myös henkilökohtainen tuutori, joka neuvoo miten toimia, kun vegaanisuus menee yli hilseen.

Stressaannun helposti ruuanlaitosta, ja joskus on vain tärkeintä että ylipäänsä syö, tai että lapsi syö.

Osallistuin haasteeseen löysin rantein. Tunnen itseni: en ole keittiöihminen, stressaannun helposti ruuanlaitosta, ja joskus on vain tärkeintä että ylipäänsä syö, tai että lapsi syö. Silloin ei ole järkevää hypätä elämäntapamuutokseen jyrkän ehdottomasti. Toisinaan saatoin siis syödä jotakin, joka sisälsi juustoa tai kananmunaa. Lapseni oli sitä mieltä, että siinä kohtaa “feilasin”, ja että haaste oli minun kohdaltani ohi. Itse ajattelin, että se oli vasta alkanut.

Päivät kuluivat, ja opin niksin toisensa jälkeen. "Lohikeitto" maistui todella hyvältä myös tofulla ja kaurakermalla. Kauramaidon makuun aamukahvissa tottui. Juuston korvasi hummus, jonka valmistaminen alkoi tuntua nopealta rutiinilta.

Käännekohta oli, kun löysin lopulta tosi hyvän vegaanisen suklaan. Minusta alkoi tuntua siltä, että pystyn tähän, että tämä on helppoa, enkä uhraa mitään minäkuvani ja elämäniloni kannalta tärkeää nautintoa pidättäytymällä eläinkunnan tuotteista.

Samaan aikaan kun aloin tuntea itseni kykeneväksi toimijaksi vegaanisuuden saralla, suhteeni vegaanisuuteen ylipäätään sai uusia sävyjä. Siihen saakka olin ollut kiinnostunut elämänmuutoksesta etupäässä sen ilmastovaikutusten vuoksi. Tiede on osoittanut kiistattomasti, että eläintuotanto on merkittävä hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja.

Eläinperäinen tuote oli muuttunut mielessäni pakkauksista ja ruoka-aineista enemmän joksikin, jonka takana oli tunteva, tiedostava ja älykäs olento.

Onnistuneiden kasviperäisten valintojeni äärellä huomasin ajattelevani yhä enemmän eläimiä ja niiden oikeuksia. Ajatus eläimen kasvattamisesta ja sen elämän valjastamisesta kokonaan minun ja lajitovereideni ravinnon lähteeksi muuttui asiaksi, jonka suhteen koin nyt enemmän vastuuta. Eläinperäinen tuote oli muuttunut mielessäni pakkauksista ja ruoka-aineista enemmän joksikin, jonka takana oli tunteva, tiedostava ja älykäs olento.

Uskon, että en ole ainoa paremmasta maailmasta unelmoiva, jonka arvot ja käytännön toiminta ovat usein ristiriidassa keskenään.

Kokemus oli niin kiinnostava, että soitin moraalipsykologiaan ja eläimiä koskeviin eettisiin kysymyksiin erikoistuneelle filosofille Elisa Aaltolalle, ja kysyin häneltä, voiko empatiaa opetella. Aaltola aloitti kertomalla minulle buddhalaiseen traditioon liittyvästä myötätuntomeditaatiosta eli metta-meditaatiosta, jonka tarkoituksena on nimenomaan harjoitella kykyä kokea myötätuntoa myös sellaisia olentoja kohtaan, jotka ovat kaukana itsestä, ja jopa niitä kohtaan, jotka ovat itselle vihamielisiä.

Pohtiessamme nykyihmisen elämäntapaa ja siihen liittyviä valintoja Aaltola mainitsi sellaisen asian kuin myötätuntoväsymys, joka tuntui heti hyvin tunnistettavalta. Uskon, että en ole ainoa paremmasta maailmasta unelmoiva, jonka arvot ja käytännön toiminta ovat usein ristiriidassa keskenään. Moni ei hyväksy tapaa, jolla eläimiä kohdellaan ruuantuotannossa, mutta kokemus siitä, että on itse voimaton vaikuttamaan asiaan synnyttää myötätuntoväsymyksen, joka saa välttelemään koko aihetta.

Saatamme myös silmänräpäyksessä vaihtaa arvojamme ja turvautua oikeutuksen kokemukseen ja ylemmyydentuntoon, joka saa meidät ajattelemaan, että "ne ovat vain eläimiä" - vain jotta voisimme jatkaa päivän toimiamme. Toisinaan ristiriita kasvaa liian suureksi, jolloin seurauksena on häpeää ja aggressiota. Silloinkin valitsemme usein itsemme toisen sijaan, koska se on helpompaa.

Siksi kokemus siitä, että kykenemme moraaliseen toimijuuteen, on keskeinen, kun arvoista johdetaan tekoja. Kun huomaamme, että voimme käytännössä toteuttaa empatiaa, pystymme helpommin ottamaan vastaan myös sellaista tietoa, joka synnyttää meissä aluksi vaikeita tunteita kuten pelkoa, surua ja häpeää.

Vegaanihaaste on kohdallani ohi, ja huomaan, kuinka helppoa on liukua takaisin epämääräisen itsekkäisiin valintoihin. Myötätuntoväsymys nostaa päätään, kun haasteen tuoma tsemppihenki ja näyttämisen halu on muuttunut kymmeniksi jokapäiväisiksi valinnoiksi.

Olen kuitenkin toiveikas. Haasteeseen osallistuminen sai minut löytämään itsestäni uuden myötätuntolihaksen. Nyt osaan pitää siitä itse huolta ja voimistaa sitä. Paremman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta toimiminen ei voi mielestäni jäädä vain yksilöiden valintojen varaan, mutta lopulta juuri yksilöt vaikuttavat siihen, millaisia poliittisia päätöksiä tehdään eläinten oikeuksien ja ilmastokysymysten suhteen.

Selma Vilhunen

Kirjoittaja on elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, jonka mielestä filosofi Elisa Aaltolan teoria siitä, että jako ihmisiin ja eläimiin on kaikkien epätasa-arvoistavien rakenteiden taustalla, on kiinnostavinta ajattelua tällä hetkellä.