Henna-Mari Luolamo piti vauvaansa sylissä vain siksi, että niin kuuluu tehdä – Tutkimus: hormonihoito auttaa osaa masentuneista äideistä

Moni masentunut äiti näyttää ulospäin hyvinvoivalta. Sairaus jää usein tunnistamatta ja hoitamatta.

synnytysmasennus
Äiti ja taapero leikkivät palapelillä pöydän ääressä.
Elias Piiroisen vauva-aika kului Henna-Mari Luolamolla kuin sumussa. Masennus yllätti tuoreen äidin täysin.Heikki Haapalainen / Yle

Henna-Mari Luolamo, 38, ei muista esikoisensa Eliaksen ristiäisistä juuri mitään. Tuore äiti piti vauvaansa sylissä vain sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä. Oma lapsi ei tuntunut miltään. Ahdistus puristi rintaa eikä uni tullut silloinkaan, kun muut lupasivat huolehtia vauvasta.

– En uskaltanut olla lainkaan vauvan kanssa kahdestaan. Se tuntui äärimmäisen pelottavalta, Luolamo kertoo.

Kaikki oli toisin kuin hän oli etukäteen suunnitellut.

Nuori perhe kastekuvassa.
Ristiäisten aikaan oli aallonpohja. Kuvien katselu tuo muistot mieleen. Heikki Haapalainen / Yle

Nyt Elias on vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen. Hän on perheen toivottu esikoinen. Odottaessaan lasta Luolamo ajatteli, että vauva-arki alkaisi rullata omalla painollaan. Raskaus oli helppo ja tunnelmat innostuneet. Synnytyksen jälkeen pudotus tuntui sitäkin kovemmalta. Luolamo sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jonka rajuutta hän ei olisi millään voinut etukäteen kuvitella.

Masentunut tarvitsee äidillistä tukea

Lapsen saaminen ravistelee lähes jokaista synnyttäjää. Kahdeksan kymmenestä naisesta kokee synnytyksen jälkeen herkistymisen. Tuore äiti voi olla itkuinen ja ärtynyt ja nukkua huonosti. Baby blues kestää tyypillisesti korkeintaan vajaat pari viikkoa.

Joillakin äideillä oireet pitkittyvät ja vaikeutuvat. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsii kansainvälisten tutkimusten mukaan 10–15 prosenttia äideistä. Virallisen diagnoosin saa kuitenkin vai pieni osa sairastuneista.

– Moni tapaus jää tunnistamatta ja hoitamatta. Se on huolestuttavaa, sillä masennuksella on suuret vaikutukset koko perheeseen. Masentunut vuorovaikutus voi periytyä sukupolvelta toiselle, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Pirjo Kettunen.

Hänen tuore väitöskirjansa (siirryt toiseen palveluun) tarkastetaan 8. maaliskuuta Tampereen yliopistossa ja se on yksi harvoista synnytyksen jälkeistä masennusta käsittelevistä suomalaistutkimuksista. Kettunen haastatteli yli 100 masentunutta pohjoiskarjalaista äitiä ja saman verran terveitä verrokkeja. Vain neljännes masentuneista äideistä sai apua psykiatrian tai sosiaalitoimen palveluista.

Äiti, isä ja taapero leikkivät olohuoneessa.
Nyt 1-vuotias Elias Piiroinen itki pienenä paljon vatsavaivojaan. Tuoreen tutkimuksen mukaan masentuneiden äitien lapsilla koliikki on yleisempää kuin muilla. Heikki Haapalainen / Yle

Selvisi, että synnytysmasennuksesta kärsivät äidit tarvitsevat toipuakseen monenlaista tukea. Moni kaipaa konkreettista apua ja neuvontaa vauvan hoidossa, esimerkiksi vauvan käsittelyssä, imetyksessä tai arkirytmin löytämisessä. Jotkut hyötyvät terapiasta. Kettunen arvioi, että noin kolmannes sairastuneista tarvitsee myös lääkehoitoa.

– Mutta kaikki tarvitsevat empaattista ja ymmärtävää suhtautumista. Hoitajan tai läheisen pitäisi olla kuin äiti äidille, Kettunen kuvailee.

Vauvan hoito oli mekaanista suorittamista

Henna-Mari Luolamon unettomuuden kierre alkoi jo synnytyssairaalassa, ja oireet pahenivat parissa viikossa. Kun puoliso Aki Piiroinen oli palaamassa isyysloman jälkeen töihin, Luolamo tunsi olonsa pakokauhuiseksi: hän ei pärjäisi vauvan kanssa. Kun vauva itki mahavaivojaan, Luolamo meni pois tolaltaan. Ahdistuksen tunteet tulivat yllätyksenä, sillä hänellä ei ollut aiempaa masennustaustaa.

– Joten kuten pystyin toimimaan. Vaihdoin vaipat ja imetin mekaanisesti, mutta en tuntenut rakkautta. Ihmettelin vierestä, kun puoliso ja isovanhemmat lepertelivät vauvalle, Luolamo kertoo.

Kun vointi huononi entisestään, puolisosta, omista vanhemmista ja appivanhemmista tuli arjen pelastajia. Joinakin öinä Luolamo ei nukkunut lainkaan, keho ja mieli kävivät jatkuvasti ylikierroksilla.

– Kerran olin lähdössä jääkiekkotreeneihin, kun Henna-Mari romahti itkemään ja sanoi, ettei voi jäädä yksin. Se pysäytti, Aki Piiroinen kertoo.

Masentunut äiti voi olla huoliteltu

Oireet ovat tyypillisiä synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Unihäiriöt, jaksamattomuus, vihamielisyys ja voimakas ahdistuneisuus nousivat esiin äitien oirekartoituksessa Pirjo Kettusen tutkimuksessa. Monilla äideillä oli pakkoajatuksia ja pelkoja.

– Ei esimerkiksi uskalleta kävellä vauvan kanssa sillan yli tai tulee pakonomainen tarve pestä vauvaa jatkuvasti ja tarkastaa, että hänellä on kaikki hyvin, Kettunen kuvailee.

Oireiden voimakkuus vaihtelee. Synnytyksen jälkeinen masennus voi olla jäytävää alakuloisuutta tai psykoosiksi asti yltyvää toivottomuutta. Joiltakin äideiltä lievä masennus paranee itsekseen, mutta noin kolmanneksella äideistä masennus kestää jopa vuosia, jos sitä ei hoideta.

Henkilökuva Henna-Mari Luolamosta.
Henna-Mari Luolamo säikähti ahdistuksen tunteita, jotka yltyivät välillä paniikiksi. Heikki Haapalainen / Yle

Synnytysmasennus eroaa jonkin verran tavallisesta masennuksesta. Siihen liittyy useammin ahdistusta.

– Ulkoisesta olemuksesta äidin pahaa oloa ei usein huomaa, Pirjo Kettunen toteaa.

Syyllisyyden tunteet ovat hyvin yleisiä. Äidit ovat huolissaan vuorovaikutuksesta vauvan kanssa, sillä vaikka hoitaminen yleensä onnistuu mekaanisesti, tunnesidettä lapseen ei synny.

Masennuslääkitys vain pahensi oloa

Hanna-Mari Luolamolle ei ollut vaikeaa kertoa tuntemuksistaan. Hän puhui pahasta olostaan läheisille, ystäville ja terveydenhoitajalle neuvolassa. Terveydenhoitaja tarttui tilanteeseen heti ja ohjasi Luolamon psykologin vastaanotolle Pohjois-Karjalan keskussairaalassa toimivaan vauvaperheyksikköön. Hän myös soitteli pitkin matkaa kotiin ja kyseli Luolamon vointia.

– En voi olla muuta kuin todella kiitollinen. Hain apua ja myös sain sitä, Luolamo toteaa.

Nopeasta puuttumisesta huolimatta masennus kiristi otettaan.

Äiti syöttää taaperoa, isä katselee taustalla.
Vaikean vauvavuoden jälkeen tavallinen arki tuntuu hyvältä. Iltaa rytmittävät ruokailu ja ulkoilu. Heikki Haapalainen / Yle

Yhden valvotun yön jälkeen Luolamo sai voimakkaan ahdistuskohtauksen. Pakokauhun tunne oli kestämätön.

Luolamolle aloitettiin masennuslääkitys. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan ahdistus voimistui itsetuhoisiksi ajatuksiksi. Luolamo tiesi, että joskus masennuslääkkeen aloitusvaiheessa oireet pahenevat hetkellisesti. Tieto ei kuitenkaan helpottanut oloa. Aina kun voimia riitti, Luolamo etsi vimmaisesti tietoa synnytysmasennuksesta.

Hormonihoito auttoi toipumisen alkuun

Psykiatri Pirjo Kettusen mukaan noin kolmannes masentuneista äideistä tarvitsee lääkehoitoa. Masennuslääkkeistä synnytysmasennuksen hoidossa on vain vähän tutkimustietoa, mutta käytäntö on osoittanut, että lääkitys auttaa osaa äideistä selvästi.

Joidenkin äitien masennnuksen syy on vahvasti hormonaalinen. Synnytyksen jälkeen estrogeenitaso romahtaa kaikilla naisilla, mutta joillakin pudotus on hyvin raju ja aiheuttaa samanlaisia oireita kuin vaihdevuosissa.

– Näitä äitejä voi auttaa estrogeenikorvaushoito. Toistaiseksi sitä käytetään synnytysmasennuksen hoidossa Suomessa vain vähän, Pirjo Kettunen sanoo.

Estrogeenihoito auttoi myös Henna-Mari Luolamon toipumisen tielle. Hormonipillereiden syöminen alkoi auttaa uniongelmiin jo parissa viikossa. Pikku hiljaa vointi alkoi kohentua. Tuli kevät, ilo palasi.

– Yhtäkkiä huomasin, että vauva tuntui rakkaalta jossakin hetkessä. Tuntui hyvältä huomata, että minulla on häntä ikävä, kun olimme erossa, Luolamo kertoo.

Puoliso huomasi käänteen parempaan myös siitä, että kiinnostus musiikkia kohtaan palasi laulunopettajana työskentelevän Henna-Mari Luolamon elämään. Masennuksen aikana se oli hävinnyt tyystin.

– Henna alkoi jälleen laulaa kotona, Aki Piiroinen muistelee.

Vaikea raskaus ja synnytys altistavat

Oikean lääkkeen löytyminen oli ratkaisevaa toipumisen kannalta, mutta pelkästään pillereitä popsimalla masennuksesta ei olisi selvinnyt.

– Kävin yhdessä Eliaksen kanssa vauvaperheyksikössä psykologin vastaanotolla siihen asti, kun hän oli puolivuotias. Terapiasta oli paljon apua omaan äitiyteen, Luolamo sanoo.

Nuori perhe katselee valokuvia sohvalla.
Henna-Mari Luolamo ja Aki Piiroinen seuraavat nyt ilolla, kun Elias-poika oppii uusia taitoja. Valokuvista löytyy tuttuja ihmisiä. Heikki Haapalainen / Yle

Neuvolan terveydenhoitajat ovat avainhenkilöitä synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisessa. Psykiatri Pirjo Kettusen mukaan heillä on tahtoa ja osaamista puuttua asiaan, mutta aikaa äidin voinnin äärelle pysähtymiseen saattaa olla liian vähän. Kettusen tutkimuksen mukaan masentuneet äidit tarvitsevat nykyistä enemmän psykiatrian ja sosiaalitoimen palveluita.

Synnytyksen jälkeiselle masennukselle altistavat esimerkiksi vaikea raskaus, kuten hankala raskauspahoinvointi sekä kivulias tai traumaattinen synnytys. Suuri riskitekijä on myös aiemmin sairastettu masennus. Kettusen tutkimuksessa toistuvasta masennuksesta kärsivillä oli usein myös hankaluuksia ihmissuhteissa sekä toimeentulo-ongelmia.

Vihdoin kaikki voimissaan

Läheisten tuen merkitys toipumisessa on suuri.

– En olisi tässä ilman läheisten tukea. On vaikea kuvitella, miten vaikkapa yksinhuoltaja selviää vastaavasta, Luolamo sanoo.

Kun hän itse alkoi voida paremmin, perhettä siihen asti kannatellut puoliso Aki Piiroinen tunsi vuorostaan olonsa kuormittuneeksi.

Nyt rankat ajat ovat takana päin, ja vauva-ajan muistot tuntuvat jo enimmäkseen kaukaisilta. Luolamo palasi syksyllä töihin, ja Elias on päivähoidossa isovanhempien luona. Lapsiperhearki tavallisine iloineen ja suruineen on vihdoin alkanut.

Onko sinulla kokemusta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai rankasta vauva-ajasta? Millaista apua ja tukea sait tai olisit kaivannut? Keskustelu suljetaan 27.2. kello 22.