Analyysi: Anteeksi, saisinko kuolla ilman, että minua kuvataan? Pitäisikö Suomessakin onnettomuuspaikkojen kännykkäkuvaajille antaa sakot?

Ennen kenelläkään ei käynyt mielessä kuvata loukkaantunutta. Nykyään monella ei käy mielessäkään jättää kuvaamatta, kirjoittaa toimittaja Marcus Ziemann.

rangaistukset
Rikkinäinen auton tuulilasi.
Kuvaamisesta onnettomuuspaikoilla on kovaa vauhtia tulossa riesa.Timo Nykyri / Yle

Kun uimarannalla epätoivoinen nainen huutaa lapsensa nimeä, muiden rannalla olijoiden kännykät nousevat. Edessä voi olla kiinnostavaa kuvattavaa, sillä lapsihan saattaa olla vajonneena pinnan alla. Kohta pelastussukeltajat saapuvat, sellaista ei usein pääse kuvaamaan.

Vielä reilu vuosikymmen sitten ihmiset olisivat edellä mainitussa tilanteessa pitäneet avuttoman ja hädänalaisen ihmisen videoimista täysin sopimattomana. Tai ainakaan kukaan ei olisi sosiaalisen paineen vuoksi kehdannut.

Sen raja, mikä on sopivaa, muuttuu kuitenkin koko ajan. Käytöstapoihin tai kotikasvatukseen on turha vedota nykyihmiselle, jonka käteen älypuhelin on kasvanut kiinni. Kaikkihan kuvaavat kaikkialla.

Suomessa yleisellä paikalla kuvaaminen on lain mukaan jokaiselle kuuluvaa sananvapautta.

Kuvata saa omaan käyttöön. Vasta yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen vaikkapa sosiaalisen median kautta on rangaistavaa. Ja salakatselu on kiellettyä. Ketään ei saa esimerkiksi kuvata salaa vessassa, vaikka se vessa olisikin yleisellä paikalla.

Mutta Suomessa ei ole säännöksiä siitä, onko tietyissä julkisissa tilanteissa kuvaaminen erikseen kielletty. Saksassa on.

Saksassa kuvaaja saa sakkoa tai voi joutua enintään kahdeksi vuodeksi vankilaan, mikäli hän kuvaa henkilöä avuttomassa tilassa ja tällä tavoin loukkaa kuvattavan yksityisyyttä. Sillä ei ole väliä, levitetäänkö kuvaa vai jääkö se omaan käyttöön. Poliisi saa tilannepaikalla ottaa kuvaajan kännykän pois.

Saksassa tämä rikoslaista löytyvä kohta ei ole vitsi. Poliisi seuraa esimerkiksi liikenneonnettomuuspaikoilla ohi ajavia ajoneuvoja. Mikäli näistä autoista kuvataan onnettomuuden uhrien suuntaan, sakko tulee perässä. Jokunen suomalainenkin on Saksassa sakot saanut, ja joutunut maksamaan ne käteisellä.

Palomiehet verhonpitäjinä

Jutun alussa mainittua uimarantaesimerkkiä on käytetty Saksassa ensihoidon opetuksessa. Uimarannan naisella ei ollut lasta. Hänellä oli vakava mielenterveyteen liittynyt sairauskohtaus. Asiat eivät aina ole sitä, miltä ne näyttävät.

Yleisellä paikalla sattuneita sairauskohtauksia kuvataan koko ajan enemmän myös meillä. Suomessa näissä tilanteissa kuvaamisen laillisuus on tulkinnanvaraista, kunnes korkein oikeus joskus antaa ensimmäisen kerran asiasta päätöksen.

Yksi peruste mätkäistä rangaistus voisi olla kunnianloukkaus. Ehkä jonakin päivänä bussipysäkillä sairauskohtauksen saanut kokee kunniansa loukatun, kun häntä kuvattiin elämänsä heikoimpana hetkenä.

Viranomaisille uteliaiden kuvausvimmasta on jo tullut rasite. Esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa autettava saattaa olla kiinni puristuneessa ajoneuvossa pitkään ennen kuin palomiehet saavat hänet katseilta ja kameroilta piiloon ambulanssiin. Saksan kielessä näille töllääjille on oma halveksiva nimityskin: "Gaffer".

Pelastajien voimavarat voisivat onnettomuuspaikoilla olla paremmassakin käytössä kuin rakentamassa näkösuojia tai pyytämässä uteliaita toistuvasti siirtymään kauemmaksi.

Poliisi voi tietysti rajata alueen, mutta ei voi varsinaisesti kieltää kuvaamista, ellei se katso kuvaajan syyllistyvän haitantekoon tai niskoitteluun poliisia vastaan. Rikoslain mukaan kuvaaminen ei saa estää tai haitata virkatoimien suorittamista.

Mutta entä jos viranomaiset eivät ole vielä ehtineet onnettomuuspaikalle? Laki sanoo, että yksityishenkilöiden ensisijainen velvollisuus on auttaa onnettomuuden uhreja, hälyttää apua sekä torjua onnettomuutta. Suomessakin voi saada rangaistuksen, jos tätä velvollisuutta on laiminlyöty kuvaamisen vuoksi.

Ei niin paljon haittaa etteikö jotain hyötyäkin

Sisäministeriössä on hyvin tiedossa, että kuvaamisesta onnettomuuspaikoilla on kovaa vauhtia tulossa riesa. Suomessa ei ministeriön tietojen mukaan ole kuitenkaan tehty vielä mitään päätöstä siitä, pitäisikö kuvaamisen rangaistavuutta miettiä myös täällä.

Sananvapauden rajan katsotaan kuvaamisen muodossa kulkevan siinä, tapahtuuko kuvaaminen julkisella paikalla vai kotirauhan suojan piirissä. Viranomaiset tietävät, että julkisella paikalla kuvaamisessa on myös hyviä puolia.

Yksityishenkilöiden onnettomuuspaikalla tallentama kuvamateriaali on usein tarjonnut arvokasta tietoa viranomaisten onnettomuustutkinnalle. Monen tulipalonkin syy on selvinnyt nopean kuvaajan videosta. Kuvamateriaali kiinnostaa myös vakuutusyhtiöitä, mutta se on oma tarinansa.

Kuvaamiseen liittyy kuitenkin myös asioita, joita ei tule ajatelleeksi.

Esimerkiksi poliisin toimintaa julkisella paikalla saa kuvata. Joku saattaa vaikkapa kuvata ja levittää suorana nettiin, kuinka poliisi ja asiakas keskustelevat mielenosoituksessa.

Mutta entä, jos tämä poliisi saa kiven päähänsä ja loukkaantuu? Samainen poliisi, jota sai kuvata viranomaisena, muuttuu sillä hetkellä avuttomassa ja hädänalaisessa tilassa olevaksi ihmiseksi.

Kuinka moni lopettaa silloin kuvaamisen?

Lue lisää:

SVT: Onnettomuuspaikalla kuvaaminen saattaa johtaa rangaistukseen Ruotsissa

Somettajat pelastuslaitoksen riesana: "Ensitöinä pitää peittää rekisterikilvet ja tehdä näkösuojaa"