Ensihoitajan pitää olla valppaana joka hetki – autettava voi muuttua väkivaltaiseksi täysin yllättäen

Tyypillisintä on sanallinen uhkailu ja aggressiivinen käytös, mutta myöskään päällekäymisiltä ensihoitajat eivät ole välttyneet. 

ensihoitajat
Hätänumero 112 auton kyljessä.
Jasmina Vaaraniemi / Yle

Uhka- ja väkivaltatilanteet ovat arkea ensihoitajille. Tyypillisintä on sanallinen uhkailu ja aggressiivinen käytös, mutta myöskään päälle käymisiltä ensihoitajat eivät ole välttyneet.

Ensihoitajien raportoimien uhka- ja väkivaltatilanteiden määrä on kasvanut monin paikoin. Kirjattujen tapausten määrä Lapissa ei ole noussut, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö pohjoisenkin ensihoitajat kokisi työssään toistuvasti erityyppisiä uhkia.

Tyypillisimmät tilanteet ovat sanallista uhkailua, mutta on ollut ihan päälle käymisiäkin. On myös hoitovälineisiin kohdistuvaa aggressioita: paiskotaan monitoridefibrilaattoria tai muita tutkimus- ja hoitohoitovälineitä.

Juha Buska

Ensihoitajana 16 vuotta työskennelleen Jani Kalasniemen mukaan tilanteita tulee eteen joka viikko.

– Sanallisia on varmaan viikoittain, mutta fyysisiä on harvemmin. On niitä muutamia omallekin kohdalle tullut, Kalasniemi kertoo.

Ensihoidon kenttäjohtaja Juha Buskan mukaan myös muualta kentältä kuuluva viesti on samankaltainen.

– Tyypillisimmät tilanteet ovat sanallista uhkailua, mutta on ollut ihan päälle käymisiäkin. On myös hoitovälineisiin kohdistuvaa aggressioita; paiskotaan monitoridefibrilaattoria tai muita tutkimus- ja hoitohoitovälineitä.

– On ollut myös tilanteita, että ensihoitajat ovat joutuneet poistumaan kohteesta hyvinkin nopeasti, Buska mainitsee.

Puhe ei aina mene perille

Ensihoitajat saavat koulutusta uhka- ja väkivaltatilanteisiin. Heille opetetaan esimerkiksi, kuinka tunnistaa erityyppiset uhkatilanteet ja kuinka niissä tulee toimia.

– Meillä on käytössä myös varautumismalleja tiettyihin kohteisiin, Buska sanoo.

Koulutuksesta ja ennakoinnista huolimatta on yhä enemmän tilanteita, joihin tarvitaan poliisin apua.

– Voi olla epäilys, että kohteessa on uhkaavasti käyttäytyviä, ja sinne pyydetään poliisia varmistamaan ensihoitajien työturvallisuutta, Buska kuvaa.

Joskus puhe ei mene vastapuolelle perille. Sitten pitää pyrkiä paikan päältä pois mahdollisimman nopeasti, jos vain pääsee.

Jani Kalasniemi

Ensihoitaja Jani Kalasniemen mukaan lähtö keikalle ei pelota, mutta epämääräiset tilanteet voivat huolettaa, etenkin jos on tiedossa, että kohteessa on väkivaltainen tai sekava ihminen.

– Mietin omassa mielessäni kohteeseen sisälle menoa ja pyrin ottamaan mahdollisimman paljon tietoa tilanteesta ennakkoon.

Eniten huolta aiheuttavat tilanteet, jotka tulevat auttajille eteen täysin yllättäen. Jani Kalasniemen mukaan rauhallinen normaalitilanne voi räjähtää käsiin aivan yhtäkkiä.

– Yleensä tilanteista selviää puhumalla, mutta joskus puhe ei mene vastapuolelle perille. Sitten pitää pyrkiä paikan päältä pois mahdollisimman nopeasti, jos vain pääsee, Kalasniemi kuvailee.

Sanallinen uhkailu voi jäädä rekisteröimättä

Ensihoitajia kannustetaan raportoimaan kaikista uhka- ja väkivaltatilanteista. Ensihoidon kenttäjohtaja Juha Buska arvioikin, että ilmoituskynnys olisi viime vuosien aikana jopa madaltunut.

– Meillä on vuorossa 24/7 esimies, jolle ensihoitajat tulevat kertomaan uhkatilanteista. Esimies ohjaa aina tekemään uhkailmoituksen.

Uhkailua ja uhkatilanteita pidetään työhön kuuluvana asiana, jota pitää vaan sietää.

Juha Buska

– Välttämättä kaikesta ei kuitenkaan tulla puhumaan, vaan uhkailua ja uhkatilanteita pidetään työhön kuuluvana asiana, jota pitää vain sietää, Buska mietiskelee.

Aggressiiviseen käytökseen ja uhkailuihin voi vuosien varrella myös turtua.

– Kun itse on tätä 16 vuotta tehnyt ja uhkailuja kuunnellut, niin ei sitä enää sillä tavalla rekisteröi. Ne menevät yleensä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tietenkin fyysiset tilanteet on erikseen, Jani Kalasniemi toteaa.