Mikko Kekäläisen blogi: Pikkuasioista innostuminen on sietämättömän naiivia, mutta tekee onnelliseksi – kokeile vaikka!

Tärkeimmät asiat elämässä, kuten se, mistä onnellisuus syntyy, ovat usein täysin itsestään selviä, kirjoittaa Puoli seitsemän -ohjelman juontaja Mikko Kekäläinen.

onnellisuus
Mikko Kekäläinen, Puoli seitsemän
Juontaja Mikko Kekäläinen kirjoittaa onnellisuudestaYle/Ilmari Fabritius

Punk-rumpali Sipe Santapukki esitteli taannoin Puoli seiskassa varjoteorian, joka hänen mielestään kuvaa oivallisesti onnellisuutta. Sen perusperiaate on seuraava: varjoaan ei voi koskaan saada kiinni vaikka kuinka jahtaa, mutta jos lähdetkin kulkemaan siitä poispäin, se seuraa sinua.

Samoin, jos käytät energiasi vimmaiseen onnen tavoitteluun, et takuulla ole koskaan tyytyväinen, aivan kuten et voi saada liukkaasta saippuasta pitävää otetta. Mutta jos keskityt arkeen ja pärjäät itsesi kanssa, se on onnellisuutta.

Kuulostaako vaikealta? No ei.

Nämä yksinkertaiset sanat puhuttelivat yleisöä selvästi aivan erityisellä tavalla. Sosiaalisessa mediassa jaettu katkelma Sipen teoriasta on tavoittanut yli miljoona ihmistä. Kommenteissa ylistetään aiheellisesti ja ansiosta Sipen viisautta.

Nyt, kun tilaisuutta tarjotaan, tahtoisin hetkeksi nousta Sipen jättiläishartioille ja esitellä mielestäni hänen ajatuksiaan sivuavan käsitteen.

Pönkin.

Peppi Pitkätossu keksi eräänä päivänä sanan pönkki. Hän ei kuitenkaan tiennyt, mikä pönkki on, joten hän lähti etsimään sitä.

Tuossa Pepin ajatusmekanismissa on samaa yksinkertaista nerokkuutta kuin Sipen teoriassa.

Aikuisten ihmisten elämä kulkee paljolti rutiinien varassa. Eikä siinä lähtökohtaisesti ole mitään pahaa. Aikuiset ovat jo oppineet ne asiat, joita lapset lumoutuneina vasta ihmettelevät. Piruko niitä jaksaa aina äimistellä - eikä tarvitsekaan! Riskinä voi tosin olla, että rutiinit muuttuvat urautumiseksi ja sitä kautta tylsäksi elämäksi.

Siksi joka aamu liikkeelle lähtiessään kannattaa varustautua pönkinmetsästäjä-asenteella.

Vakioreittien varrelta voi silloin löytää lukuisia pieniä uusia oivalluksia ja asioita, jotka havaitsemalla päivittäinen puuro saa hyppysellisen sokeria mausteekseen.

Jokainen päivä ei tuo mukanaan raha-arvan päävoittoa tai hyväpalkkaista ylennystä. Mutta jokainen päivä radiosta tulee tosi hyvä biisi, työmatkalla ei olekaan ihan niin paha ruuhka, lounasruokalan kasvisvaihtoehto onkin ihan hyvää ja sellaista, mistä ilmastokin tykkää, viime vuonna ostetut talvikengät tuntuvatkin aikansa muovauduttaan todella hyvältä jaloissa...

Juuri nyt tätä kirjoittaessani sähköpostiini pamahti 870 euron odottamaton lisälasku taloyhtiömme salaojaremontista, otsa rypistyy, huumori häviää, arki nielaisee, voi ny perkele, eteenpäin.

…päivä on taas selvästi pidentynyt, lintu laulaa jännää melodiaa, lapsi pukee reippaasti, tai sitten joku ihminen sanoo telkkarissa jonkun yksinkertaisen nerokkaan oivalluksen onnellisuudesta. Kyllä näitä pönkkejä löytyy, kun kulkee silmät auki.

Usein pönkki on ihan lähellä. Peppi Pitkätossukin kolusi koko kaupungin läpi ja kaikkialta etsittyään hän lopulta löysin pönkin aivan kotiportailtaan. Sotisi pönkinmetsästyksen perimmäisiä periaatteita vastaan, jos kertoisin, mikä se pönkki oli. Elämästä kiinnostuneena ihmisenä löydät vastauksen yhdellä kirjastovierailulla.

Kirjasto onkin aivan erityisen hyvä pönkkiapaja. Olen itse viime aikoina ottanut strategiakseni valita luettavakseni niitä kirjoja, joita itse en valitsisi. Kannattaa kokeilla, elämänpiiri lavenee kummasti!

Tällä hetkellä luen fysiikan alkeisopasta ja olen haltioissani sähkömagnetismista. Hemmetin hyvä, ettei tullut koulussa opiskeltua näitäkään asioita sen paremmin. Olisi jäänyt tällainen hurmaava aikuisiän valaistuminen kokematta.

Viimeisin oma pönkkini tuli vastaan aivan yllättäen. Menin Ateneumin taidemuseoon katsomaan tsekkiläisen abstraktin taiteen pioneerin Frantisek Kupkan näyttelyä vähän niinkuin pönkinbongausreissulle, ikinä en ollut edes nimeä kuullut. Näyttely olikin ihan ok, ei siinä mitään, mutta varsinainen pönkki odotti Ateneumin aulassa!

Portaikossa oli pikkuisten päiväkotilaisten ryhmä innokkaana tutkimassa portaissa olevia juovia. Jo itsessään se, että eriväriset mukulat siinä sulassa sovussa ihmettelevät portaita oli ilahduttavaa, mutta Ateneumin opas tiesi kertoa, että kyseiset portaat ovat Gotlannin edustalta louhittua kalkkikiveä ja lasten ihastelemat juovat itseasiassa fossiloituneita oikosarvisia!

Ateneumin portaat
Näetkö tässä kuvassa terveiset miljoonien vuosien takaa? Ateneumin kiviportaat vilisevät fossiloituneita oikosarvisia.Mikko Kekäläinen / Yle

Kuinka helposti ne olisivatkaan jääneet huomaamatta, moiset rannut. Mieli avonaisena kulkevalle pönkinmetstästäjälle ne tuovat kuitenkin kiehtovat terveiset esihistorialliselta ajalta, jolloin nykyihminen ei ollut edes pilkkeenä varhaisimpien kädellisten silmäkulmassa.

Onhan tämä aikuisen arkielämä välillä aivan syvältä, myönnetään. Itse teen työtä, jossa päivät ovat rakenteeltaan hyvin samankaltaisia.

Niin merkityksellisenä ja palkitsevana kuin työtäni pidänkin, on tämäkin välillä suorastaan sietämättömän puuduttavaa. En joudu särkemään selkääni tukkeja tai vanhuksia nostellen ja sikäli kuulostaa naurettavalta, kun kitisen siitä, että joudun istumaan päivittäin meikattavana, mutta äkkilaskemalta olen istunut maskeeraajan tuolissa viime vuosien aikana yhteensä yli kaksi viikkoa yötä päivää.

Tiedän, että moni vaihtaisi kiljuen osiaan kanssani, mutta samalla tavalla itse olisin kernaasti työpäivän silloin tällöin vaikka haravoimassa.

Meitä kuormittaa oma toisteinen arkemme, josta katsottuna kenen tahansa muun elämä vaikuttaa hetkittäin paljon paremmalta. Koska elämä ei kuitenkaan ole jatkuva mahdollisuuksien valintamyymälä, josta poimitaan päivittäin eksoottisimmat herkut, auttaa huomattavasti, kun näkee ne pienet purkit oman elämänsä maustekaapissa ja käyttää niitä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti.

Siedettävä arki, rauha itsensä kanssa ja päivittäinen pönkki ovat onnellisen ja täyteläisen elämän resepti.

Eläköön Sipe Santapukki ja Peppi Pitkätossu!

Mikko Kekäläinen on Puoli seitsemän -ohjelman juontaja, joka harrastaa painonnostoa ja ompelemista.