Sipilä vetoaa kansaan uutuuskirjassaan: "Äänestäjät ottavat valtavan riskin", jos he antavat "vallan avaimet sinipunan käsiin"

Pääministeri tunnustaa olleensa liian sinisilmäinen kilpailukykysopimuksen kanssa.

Juha Sipilä
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä puhui puolueen vaaliavausviikonlopun tilaisuudessa Helsingin Tennispalatsissa lauantaina 2. helmikuuta
Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä keskustan vaaliohjelman julkistamistilaisuudessa 2. helmikuuta 2019.Mikko Stig / Lehtikuva

Keskustan kannatus mataa. Puolueen puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä yrittää nyt vakuuttaa suomalaiset vaalikirjallaan.

Hän arvelee tänään ilmestyneessä (siirryt toiseen palveluun)Koko Suomen taajuudella -kirjassaan (siirryt toiseen palveluun), että vaikka SDP ja kokoomus pääsisivät vallankahvaan seuraavien vaalien jälkeen, olisi Sipilän oma joukkue taas seuraavana voittovuorossa.

– Jos sinipuna päästetään toteuttamaan meno- ja verolupauksiaan, vuoden 2023 vaaleissa keskusta äänestetään jälleen suurimmaksi puolueeksi panemaan Suomen talous kuntoon, Sipilä kirjoittaa.

Pääministeri moittii SDP:tä, kokoomusta ja vihreitä sekä edellistä hallitusta työllisyyden ja talouden hoidosta.

SDP ja kokoomus saavat huutia myös "keskittämispolitiikasta".

– Sinipunahallitukset ovat olleet suoranaisia katastrofeja, Sipilä kirjoittaa.

– Keskusta haastaa ennen kaikkea sinipunavihreän tavan kaupungistua.

Oulussa kaikki olisivat lähteneet kikyyn?

Kirjan pääosassa ovat Sipilän ajatukset kuluneen hallituskauden ratkaisuista. Hän arvioi muun muassa kantavansa edelleen poliittista taakkaa hallituksen solmimasta kilpailukykysopimuksesta.

Kesällä 2016 solmittu sopimus pidensi viikkotyöaikaa monilla aloilla.

– Jouduin panemaan itseni likoon asian eteen paljon syvemmälle, mitä olin ajatellut, Sipilä kirjoittaa.

– Prosessista jäi puuttumaan myös elinkeinoelämän oman esimerkin näyttäminen. Lisäksi mukaan lähteneiden motiivit kyseenalaistettiin. Tunnustan, että olin liian sinisilmäinen. Minulla ei ollut riittävästi poliittista kokemusta.

Sipilä kirjoittaa, että "Oulussa kaikkien osallistuminen kikyyn" olisi ollut itsestään selvyys.

Hän täsmensi toimittajille torstaina, että jos Oulussa olisi ollut vastaava tilanne, yritysjohtajat olisivat lähteneet mukaan talkoisiin ja suostuneet alentamaan palkkojaan.

Samalla hän kertoi, että kokee jääneensä joskus yksin puolustamaan hallitusta ja sen hankkeita.

– Pääministeri on ollut puolustamassa koko joukkuetta ja selittämässä asioita, jotka eivät pääministerille kuuluisi. Kun Alexander Stubb (kok.), Lenita Toivakka (kok.) tai Timo Soini (sin.) ovat olleet vaikeuksissa, olen ollut heitä puolustamassa. Vaikka en olisi ollut asioista samaa mieltä, hän sanoi.

Onko Sipilä siis kokenut, että kumppanit ovat luikkineet karkuun?

– Joskus on ollut kieltämättä hiljaista.

Bolivian ulkoministeri järjesti tilaisuuden Tuomo-pojan muistolle

Sipilä avaa kirjassa näkemystään myös siitä, mitä Suomessa pitäisi jatkossa tehdä.

Monet avauksista ovat ennalta tuttuja: Sipilä tai keskusta ovat ehdottaneet jo aiemmin niin negatiiviseen tuloveroon perustuvaa sosiaaliturvamallia, väyliä kehittävän Infra Oy:n perustamista kuin erityistä pienten lasten koulua peruskoulun ensimmäisiä luokkia käyville.

Kirja ei juurikaan sivua hänen henkilökohtaisia tuntemuksiaan. Poikkeuksen tekee kertomus Bolivian-matkasta syksyllä 2017.

Sipilä muistelee keskustelleensa maan ulkoministeri Fernando Huanacuni Mamanin kanssa myös omasta Tuomo-pojastaan.

Tuomo Sipilä menehtyi helmikuussa 2015 leikkauksen jälkikomplikaatioon.

– Kerroin, että poikaani kiinnosti kovasti inkakulttuuri ja siihen liittyvät selittämättömät ihmeet. Hän puhui myös usein Bolivian ja Perun rajamailla sijaitsevasta Puma Punkun alueesta, joka sattui olemaan lähellä päivällä vihittävää kunnantaloa. Kerroin, että tarkoitukseni on päivän päätteeksi piipahtaa alueella, Sipilä kirjoittaa.

Ulkoministeri oli puhunut Sipilän aikeista presidentti Evo Moralesille, ja lopulta nämä päätyivät vierailemaan Puma Punkussa yhdessä.

Ulkoministeri halusi järjestää Sipilän pojalle muistohetken, vaikka Sipilä tätä vastustelikin.

Muistohetkeä varten sytytettiin nuotiota, ja kesken sytyttämishetken nousi valtava myrsky.

– Paikallisten lierihatut lentelivät pitkin ojia. Paikalle johtavaa polkua pitkin kulki korkea hiekkapatsas, se kulki nuotion yli, jakaantui hetken päästä kahtia ja hävisi horisonttiin – tuuli tyyntyi. Kylmät väreet menivät kehoni läpi. Huomasin, että kyynel oli minun lisäkseni myös ulkoministerin silmäkulmassa.

Juttuun on päivitetty klo 14.25 tietoja kirjan julkistustilaisuudesta.