Perulainen Jaime Huerta oppi hiihtämään Suomessa ja tähyää nyt olympialaisiin – jäi Seefeldistä pois kömmähdyksen takia

Leppävirralla asuva Jaime Huerta oppi hiihtämään vasta viisi vuotta sitten. Miehen FIS-pisteet olisivat riittäneet MM-hiihtoihin.

hiihto
Jaime Huerta
Jaime Huertasta on tullut viidessä vuodessa oikea himohiihtäjä. Tarja Nyyssönen / Yle

Jaime Huerta on seurannut Seefeldin MM-hiihtoja tiiviisti, mutta hieman haikeana. 37-vuotiaan leppävirtalaisen oli määrä olla kisoissa mukana 10 kilometrin perinteisen hiihtotyylin karsinoissa kotimaansa Perun edustajana. Toisin kuitenkin kävi. Aikataulusekaannusten vuoksi Perun olympiakomitea ei ennättänyt ilmoittaa maansa ainoaa hiihtäjää ajoissa Seefeldiin.

– Katsoin karsinnat netistä ja olin ihan että, voih! Meillä olisi ollut mahdollisuus olla tuolla. Kyllä se harmittaa pikkuisen, mutta tavoitteet muuttuvat ja parin vuoden päästä voimme olla hiihtämässä 15 kilometriä Pekingin olympialaisissa, Huerta kertoo.

Huerta puhuu hyvää suomea, ja kun hän puhuu monikossa, hän todella tarkoittaa sitä. Huertan periaatteena on, että perhe kulkee aina kilpailuissa mukana. Sen vuoksi, kun pari viikkoa sitten Seefeldistä ilmoitettiin, että Huerta olisi sittenkin pääsemässä mukaan kilpailemaan, oli päätös helppo tehdä.

– Meillä oli jo valmis plan B, ja olisi ollut vaikea sopia kaikki uusiksi niin nopeasti. Meidän suunnitelma lähtee aina siitä, että oma tiimi on mukana. Tiimiin kuuluvat vaimoni Elina, sekä lapset Siiri 3 vuotta ja Toivo 10 kuukautta. Elina hoitaa logistiikan ja on minun manageri, mies nauraa.

Muistan, kun tulin hiihtämästä, Elina kysyi: montako kertaa kaaduit? Minä sanoin kahdeksan.

Jaime Huerta

Isoille areenoille Leppävirran Urheilijoita edustavan Jaime Huertan näytöt riittävät (siirryt toiseen palveluun), sillä hän on hankkinut tarpeeksi Kansainvälisen hiihtoliitto FIS:in vaatimia pisteitä. Se on sikäli pienoinen ihme, sillä mies piti suksia jaloissaan ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten.

Vaimon hiihtokaveriksi metsäretkille

Kun Jaime muutti Suomeen vuonna 2014, ei hän ollut hiihtänyt metriäkään. Maailmalla tavannut pariskunta muutti Savoon Elinan kotiseuduille ja ensimmäisenä talvena Elina houkutteli miehen ladulle. Ajatuksena oli saada hiihtokaveri leppoisille metsäretkille. Pari ensimmäistä talvea Jaimella meni opetellessa hiihdon saloja.

– Muistan, kun tulin hiihtämästä, Elina kysyi: montako kertaa kaaduit? Minä sanoin kahdeksan. Aika hyvin, Elina vastasi. Seuraavana päivänä hän kysyi, montako kertaa kaaduit? Viisi, vastasin ja hän sanoi hyvä!

Huertalla on hyvä huumorintaju ja sitkeä luonne. Ensimmäinen tavoite hiihdossa oli pysyä pystyssä, ja parin kilometrin lenkkiin kului tunti.

– Vaikeinta oli laittaa sukset jalkaan toista kertaa. Kaaduin ensimmäisellä kerralla niin monta kertaa, että olin täynnä vihaa. Mutta koska minulle oli sanottu, että kaikki Suomessa hiihtävät, päätin opetella lajin, mies nauraa.

Jaime Huerta hiihtää
Jaime Huerta oppi hiihtämään viisi vuotta sitten. Tarja Nyyssönen / Yle

Viime viikonloppuna Huerta pyyhkäisi Finlandia-hiihdossa 50 kilometriä tasan kolmeen tuntiin. Haastavassa kelissä lumi pakkautui suksenpohjiin ja meno oli takkuista. Hiihtäjä kuvailee koko matkan tuntuneen sille, kuin olisi käsijarru päällä.

– Mutta juuri siksi tykkään hiihdosta, koska tämä on aika haastava laji.

Elina Huerta nauraa, ettei leppoisista hiihtoretkistä metsään ole viime vuosina enää ollut puhetta.

– Jaime antaa minulle vähän väliä tekniikkavinkkejä ja painelee aika kovalla vauhdilla minuun verrattuna.

Perussa Jaime Huerta pelasi jalkapalloa ja koripalloa, ja nykyään urheilullinen mies pitää kuntoaan yllä monipuolisella liikunnalla. Työmatkat Leppävirralta Varkauteen sahalle hän taittaa kesäisin pyörällä. Kesäharrastuksiin kuuluvat myös suunnistus ja rullahiihto.

Talvella hiihtämiseen kuluu pari kolme tuntia neljä kertaa viikossa. Tänä talvena hiihtokilometrejä on kertynyt pari tuhatta. Viikonloput menevät yleensä hiihtokilpailuissa eri puolilla maata. Kerran viikkoon Huerta treenaa lihaskuntoa yhdessä hirvenhiihtoa harrastavan porukan kanssa.

Seuraava tähtäin Pekingissä

Virallista treeniohjelmaa Jaime Huertalla ei ole, mutta koska mielessä kiiluu jo seuraava tähtäin, on suunnitelma tekeillä kesään mennessä. Valmennusapua ja tekniikkavinkkejä Huerta on saanut entiseltä SM-tason hiihtäjältä, varkautelaiselta Sami Heiskaselta.

– Aion osallistua vuonna 2022 Pekingissä pidettäviin talviolympialaisiin. 15 kilometrin perinteinen matka on mielessä, joten tekniikkaa ja voimaa pitää saada lisää.

Koska Huertan edustamalla Perulla ei ole omaa hiihtoliittoa ja edustushiihtäjiäkin tasan yksi, hoituu kansainvälisiin kisoihin ilmoittautumiset Perun olympiakomitean kautta. Kaikista asioista, kuten ilmoittautumisaikatauluista, pitää itse ottaa selvää, ja siksi Seefeldin kisat jäivät väliin.

– Aiemmin arvokisoihin on voinut ilmoittautua paria viikkoa ennen kisoja, mutta Seefeldin kisojen ilmoittautuminen sulkeutui jo marraskuussa, miestään käytännön asioissa auttava Elina Huerta kertoo.

Sama virhe ei tule enää toistumaan, Jaime vakuuttaa ja sanoo pilke silmäkulmassaan ilmoittautuvansa Pekingin kisoihin jo edellisenä juhannuksena. Tavoitteen talviolympialaisiin hän on jo asettanut.

– En halua olla viimeinen, joka tulee maaliin. Sitä olen aina inhonnut, viimeisenä olemista.

Hento ääni katsomossa

Mieleen painuneimman hetken hiihdossa Jaime Huerta koki pari vuotta sitten rullahiihtokilpailuissa. Suksista ja sauvoista lähti kova melu asfalttia vasten, yleisö kannusti kilpailijoita radan laidalla. Yhtäkkiä Huerta kuulee yleisön joukosta hennon äänen. Hänen vuoden vanha tyttärensä kannusti isää hiihtämään lujempaa.

– Siiri sanoi, hiihdä, pappa hiihdä. Silloin minä mietin, että menenkö yleisön joukkoon ja halaan häntä vai jatkanko maaliin, Huerta kertoo kyyneleitä silmissään.