Ovatko hyvät neuvot kalliit? Köyhäkin voi saada oikeutta, mutta hyvän lakimiehen valinta voi olla vaikeaa

Kaikilla ei ole varaa juristin palveluihin. Silloin ei aina pysty hakemaan oikeutta itselleen.

juristit
lakikirjoja hyllyssä
Usein oikeusavusta joutuu maksamaan asianajajalle tuntiveloituksena.Ismo Pekkarinen / AOP

Suomessa on epätasa-arvoinen tilanne oikeusavun hankinnassa.

Rikkaalla ei ole rahasta kiinni, mutta köyhällä ei välttämättä ole varaa kuin halpoihin palveluihin. Väliinputoajina ovat keskituloiset, joille ei tarjota tuettua oikeusapua ja vakuutukset kattavat niukasti.

Muutama vuosi sitten eläköityneen asianajaja, varatuomari Olavi Höltän Mistä hyvä lakimies? käytännön opas neuvoo seikkaperäisesti tavallista kuluttajaa. Aiemmin Hölttä on julkaissut opaskirjan lakimiehille riitajuttujen hoitamiseen, mutta nyt hän katsoo lainkäyttöä asiakkaan näkökulmasta.

Mikä siis eteen, jos hyvät neuvot ovat kalliit?

Lakimiesten kirjava joukko

Jo oikeusavustajan valitsemisessa kannattaa olla tarkkana. Höltän mukaan lakimiehiä kannattaa ennen valintaa vertailla.

Yleisjuristit toki hallitsevat monta asiaa, mutta jos oikeudellista apua tarvitaan työsuhderiidassa, vakavassa rikosasiassa tai vakuutuskorvausten hakemisessa, niin silloin paras valinta on Höltän mukaan juuri näitä asioita osaava lakimies.

Oikeusjuttuja hoitavat Suomessa monenlaiset lakimiehet. Kokeneimpia ja tarkemmin valvottuja ovat asianajajat ja julkiset oikeusavustajat. Oikeudenkäyntejä saavat hoitaa myös yksityiset lakimiehet, joille on erikseen myönnetty lupa siihen. Näiden lupalakimiesten valvonta on heikompaa.

Lakimies-termi ei ole virallinen osoitus käyttäjänsä koulutuksesta tai osaamisesta. Tähän on puuttunut myös nykyinen oikeusministeri, joka haluaisi rajoittaa lakimies-nimikkeen käyttöä. Näin kuka tahansa ei voisi markkinoida itseään juristina ja antaa esimerkiksi vääriä neuvoja.

Oikean lakimiehen valinnassa avuksi voi olla esimerkiksi asianajajaliiton verkkosivujen hakupalvelu. Usein sopii myös kilauttaa kaverille tai kuunnella puskaradion vinkkejä.

Olavi Hölttä neuvoo välttämään julkkisasianajajia ja turhan nopeasti voittoa lupaavia. Ravintolassa päivystävä lakimies ei kelpaa muuhun kuin huonoksi juttuseuraksi baaritiskille, toteaa Hölttä kirjassaan.

Olavi Hölttä, kirjailija, entinen asianajaja, varatuomari
Varatuomari Olavi Hölttä toimi asianajajana 30 vuotta.Markku Sandell / Yle

Olavi Höltän vinkit lakimiehen valintaan:

  • Etsi oman lakiongelmasi alaan parhaiten perehtynyt lakimies eri hakupalvelujen tai vinkkien avulla.
  • Käy tapaamassa häntä henkilökohtaisesti ennen valintaa ja vertaile vaihtoehtoja.
  • Kysy, paljonko hän aikoo käyttää aikaa ja selvitä laskutusperuste.
  • Tuntihintalaskutus ilman ylärajaa on vaarallinen tie. Keskustele kokonaishinnan mahdollisuudesta ja sovi ainakin yläraja.
  • Sovi, miten yhteydenpito hoidetaan, jolloin tiedät, paljonko rahaa on kulunut ja tarvitaanko sitä lisää.
  • Jos lakimies ei ole asianajaja, tarkista hänen vastuuvakuutuksensa.
  • Palvelun laadun varmistaminen on yhtä tärkeää kuin hinta.

Etsiminen vie aikaa

Jos sinulla on aikaa, niin vertailukäynnit eri lakimiesten luona antavat käsityksen heidän osaamisestaan.

Harvaan asutuilla seudulla tarjontaa ei ole runsaasti. Asianajotoimistot ovat keskittyneet suuriin asutuskeskuksiin käräjäoikeuksien liepeille, mutta haja-asutusalueilla oikeusapua on niukemmin tarjolla.

Tavallinen kansalainen pystyy hoitamaan tietyt sopimus- ja oikeusasiat itsekin, mutta käräjäoikeuteen jouduttaessa saattaa mennä sormi suuhun oman asian hoitamisessa.

Esimerkiksi riita-asiassa pitää itse pystyä todistelemaan kantansa. Oikeuden puheenjohtaja ei voi antaa neuvoja eikä asettua kummankaan osapuolen kannalle.

– Oikeudenkäynti rikos- ja siviiliasioissa on niin monimutkaista, että on käytännössä pakko käyttää asianajajaa tai julkista oikeusavustajaa apunaan, Olavi Hölttä sanoo.

Päijät-Hämeen käräjäoikeus, Oikeustalo-rakennus Lahdessa.
Emilia Malin / Yle

Hinta hirvittää

Useimmiten oikeusavusta joutuu maksamaan asianajajalle tai lakimiehelle tuntiveloituksena.

Tämä veloitustapa ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta esimerkiksi tuomioistuimet vaativat oikeudenkäyntilaskuihin näkyviin sekä lakimiehen käyttämän tuntihinnan että tiedon siitä, kuinka paljon asian hoitamiseen on kulunut aikaa.

Olavi Höltän mukaan lakimiestä palkatessa kannattaa olla tarkkana ja laatia selkeä toimeksianto.

Asiakkaan ja lakimiehen on syytä toimeksiannossa määritellä ongelman laajuus ja sen käsittelyyn kuluva aika-arvio ja kustannusarvio.

– Tässä olisi valistuksen paikka. Lakiapua tarvitsevan pitäisi osata kysyä hintoja, Hölttä toteaa.

Asiakkaan tulisi kysyä, millä hinnalla lakimies tekee tietyn vaiheen asiasta tai mikä kokonaishinta tulee mahdollisesti olemaan. Keskustella voi myös jutun lopputulokseen perustuvasta hinnoittelusta. Tuntihinnan näkee yleensä lakimiehen kotisivuilta.

– Jos tätä ei osaa kysyä, niin lakimies tarjoaa yleensä vain avointa tuntilaskutusta ja se on äärettömän huono, koska silloin ei etukäteen voi tietää tai arvioida asian hoitamisesta kertyvää hintaa, kokenut varatuomari sanoo.

Liian paljon töitä haaliva lakimies ei välttämättä ehdi kovin nopeasti hoitaa sovittua asiaa, vaikka asiakkaan mielestä juuri hänen oma ongelmansa on kaikkein tärkein.

Oikeusaputoimistot auttavat vähävaraisia

Vähätuloinen voi saada palvelua oikeusaputoimistoista, mutta tulorajat ovat varsin matalat. Yhden hengen taloudelle oikeusapua voidaan myöntää korvauksetta, jos käyttövarat kuukaudessa ovat enintään 600 euroa. Kahden hengen taloudessa raja on 1100 euroa.

Oikeusaputoimiston apua ei voida osittaisellakaan omavastuulla myöntää, jos käyttövarat yhden hengen taloudessa ovat yli 1300 ja kahden hengen taloudessa yli 2400 euroa kuukaudessa.

On tärkeää tietää, että julkista oikeusapua saava on jutun hävitessään itse velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Valtion tuki ei ulotu sinne saakka.

Olavi Höltän mukaan oikeusaputoimiston maksuton puhelinpalvelu on varsin huonosti tunnettu. Sinne kuka tahansa voi soittaa ja saada ilmaiseksi neuvontaa.

– Jos on enemmän tarvetta, niin sen jälkeen tarkistetaan tulorajat. Sitten on myös verkkopalvelu (oikeus.fi) (siirryt toiseen palveluun) julkisella puolella. Nämä kannattaisi tarkistaa, kun lähtee oikeusapua hakemaan, Hölttä sanoo.

Suurimmissa kaupungeissa asianajajat pitävät myös maksuttomia neuvontatilaisuuksia, joista löytää tiedon asianajajaliiton nettisivuilta (siirryt toiseen palveluun).

Helsingin käräjäoikeus sisältä
Henrietta Hassinen / Yle

Kattavatko vakuutukset?

Hyvin monella on kotivakuutukseen sisältyvä oikeusturvavakuutus, joiden käyttöalasta on usein rajattu pois yleisimpiä oikeusjuttuja, kuten yhteisomistussuhdetta koskevat, työ- tai perheoikeudelliset riidat, sekä elinkeinotoimintaan otetut lainat ja takaukset.

Vakuutusten korvauskatto on yleensä alle 10 000 euroa ja omavastuu vaihtelee 15–20 prosentin välillä. Häviötilanteissa vakuutukset eivät yleensä korvaa vastapuolen kuluja.

Järjestöt ja ammattiliitot ovat ottaneet jäsenistölleen erikoisehtoisia oikeusturvavakuutuksia, jotka voivat korvata esimerkiksi työriitojen ja liikennerikosjuttujen oikeudenkäyntikuluja. Myös vastapuolen kulut saatetaan korvata näissä vakuutuksissa.

Höltän mukaan oikeusturvavakuutuksia pitäisi kehittää, jolloin asiakas voisi valita useasta vaihtoehdosta. On myös esitetty, että erityisen kuluvastuuvakuutuksen voisi ottaa vasta sitten, kun oikeudenkäynti on jo alkamassa. (Santtu Turunen, Defensor Legis 4/2000)

Pelkästään verkkopalveluihin turvautuminen luo Olavi Höltän mukaan epätasa-arvoisen asetelman yhteiskuntaan.

– Kenellä on rahaa, hän tietenkin palkkaa itselleen juristin, jonka kanssa voi henkilökohtaisesti käydä asioita läpi. Heikoimmissa varoissa oleva joutuu turvautumaan verkkoasiointiin, jolloin palvelun taso on huonompi.

Hölttä korostaa henkilökohtaisten tapaamisten merkitystä lakimiehen kanssa, sillä vain näin syntyy keskinäinen luottamus.

Lue myös:

Monelle suomalaiselle riidan vieminen oikeuteen on liian kallista – Avun puutetta paikataan googlaamalla