Näin rahanpesu muuttaa mustan valkoiseksi – Rikoksilla hankittuja varoja siirretään yhtiöstä, pankista ja maasta toiseen

Rahaa siirretään eri maissa toimivien pankkien kautta, niin että varojen alkuperää ja kulkua on vaikea selvittää.

rahanpesu
Mossack Fonseca -asianajotoimiston tietovuoto on paljastanut suuren määrän veroparatiisijärjestelyitä.
Valtava määrä panamalaisen Mossack Fonseca -lakiasiaintoimiston asiakirjoja vuoti julkisuuteen muutama vuosi sitten. Näistä niin kutsutuita Panaman papereista paljastui tietoja yli 200 000 yrityksestä ja niiden veroparatiiseihin sijoitetuista varoista.Ghadi Boustani / Yle

Kultaa ja sveitsiläisiä pankkitilejä. Yhtiöitä, joille ei tahdo löytyä omistajaa.

Laskuja olemattomista kaupoista, huikeita summia lähes arvottomista osakkeista. Pöytälaatikkofirmoja, joilla ei ole liiketoimintaa.

Danske Bankin Viron-konttorin hämärät miljardivirrat, Ukrainan ex-presidentin epäillyt lahjusrahat, venäläisen rahan pesu pohjoismaisten pankkien kautta. ja viimeisempänä kahden liettualaisen pankin kautta tapahtunut satojen miljardien eurojen epäilyttävät rahansiirrot.

Viime viikkoina uutisista on saatu lukea elokuvan juonelta kuulostavia tositarinoita rahanpesusta.

Rahanpesun tavoitteena on saada rikoksella saatu omaisuus näyttämään lailliselta. Keinoja rajoittaa vain mielikuvitus.

Mutta miten temppu tehdään, kun pankkijärjestelmä on digitaalinen eli kaikesta jää jälki?

Tarvitaan: Pankki, joka ei ole turhantarkka

Rahanpesuun liittyy aina jokin esirikos, jolla varat on saatu. Suomessa esirikos on usein huume- tai talousrikos tai esimerkiksi verkossa tehty petos. Rahanpesua tehdään myös verotuksen välttämiseksi.

Rikoksella saatua rahaa on vaikea käyttää, jos sitä ei saa pankkitilille.

Suuri käteistalletus tai tilisiirto soittaa kuitenkin pankissa hälytyskelloja ja voi poikia ilmoituksen viranomaisille.

Yksi tapa on käyttää laillisesti toimivaa yritystä kulissina. Yrityksen kassaan voidaan ujuttaa rikoksilla saatua käteistä tekaistujen kuittien avulla.

Näin “likainen” raha saadaan näyttämään laillisen yritystoiminnan tuotolta.

Pankin täytyy paitsi ilmoittaa epäilyttävästä liiketoiminnasta, myös tuntea asiakkaansa. Sen huomaa tavallinenkin asiakas, jolta kysytään pankissa muun muassa omasta tai sukulaisten poliittisesta vaikutusvallasta.

Eri puolilla maailmaa toimii kuitenkin pankkeja, jotka eivät ole niin tarkkoja asiakkaistaan tai heidän rahojensa alkuperästä.

Hankitaan: Peiteyhtiöitä ja arvonsa pitäviä sijoituksia

Suuremmassa mittakaavassa rahan alkuperä häivytetään peiteyhtiöiden ja useamman pankin kautta tehtyjen tilisiirtojen avulla.

Raha voidaan esimerkiksi jakaa pienempiin summiin ja siirtää usemman peiteyhtiön kautta eri maissa toimivien pankkien tileille ja sieltä edelleen eteenpäin.

Rahaa voidaan pestä myös paisutetun eli todellista suuremman tai kokonaan tekaistun laskutuksen avulla, tai vaikkapa ostamalla arvottoman yhtiön osakkeita huomattavasti todellista kalliimpaan hintaan.

Infografiikka
Yritys A myy tuotteita 100 000 eurolla yritys B:lle. Yritys B:n omistaa yritys A:ssa työskentelevä rikollinen, joka huijaa työnantajaansa. Hän välittää tuotteet varsinaiselle asiakkaalle, yritys C:lle, mutta paisuttaa laskun moninkertaiseksi. Yritys B siirtää rahat eteenpäin veroparatiisiin rekisteröityjen muiden yhtiöidensä kautta. Alkuperäinen myyjä, yritys A saa laskuttamansa 100 000 euroa ja loput rahoista kulkeutuvat rikollisen pankkitilille.Mikko Airikka | Yle

Rikoksella saaduilla rahoilla voidaan hankkia kiinteistöjä, arvoautoja, taidetta tai kultaa.

Niiden myynnistä saaduille rahoille saadaan siten lailliselta näyttävä alkuperä.

Kun rahat on kerran saatu kansainväliseen pankkijärjestelmään, se vaikeuttaa muiden pankkien mahdollisuuksia tunnistaa epäilyttävää rahaliikennettä.

Mitä pidempi ja monimutkaisempi tilisiirtojen ketju on, sen hankalampi viranomaisen on selvittää rahan alkuperää ja liikettä eri yhtiöiden välillä.

Haussa: Maa, joka osaa pitää salaisuuksia

Varojen rikollisen alkuperän häivyttämisessä käytetään usein veroparatiisiin rekisteröityjä yhtiöitä, joilla ei todellisuudessa ole välttämättä lainkaan liiketoimintaa.

Esimerkiksi kolme vuotta sitten paljastuneesta Panaman paperit -tietovuodosta kävi ilmi, että suomalaisen pörssiyhtiön Venäjän-myyntipäälliköllä oli sveitsiläisillä pankkitileillä kymmeniä miljoonia euroja, jotka hän oli huijannut työnantajansa asiakkailta ylisuurina laskuina.

Myyntipäällikkö kierrätti työnantajansa laskutusta omien yhtiöidensä kautta niin, että alkuperäisen laskun loppusumma moninkertaistui välissä.

Pörssiyhtiö sai laskuttamansa alkuperäisen summan.

Ylimääräiset varsinaiselta asiakkaalta laskutetut rahat kierrätettiin myyntipäällikön eri maissa omistamien yhtiöiden kautta hänen pankkitileilleen Sveitsissä. Sinne myyntipäällikölle ehti kertyä kymmenien miljoonien eurojen edestä rahaa ja kultaa.

Virtuaalivaluutta auttaa rahanpesussa

Rikolliset voivat yrittää käyttää rahanpesuun myös hyväuskoisia sivullisia. Jos saa tarjouksen kotona tehtävästä “työstä”, jossa tarvitsee vain antaa pankkitili jonkun toisen käyttöön, epäilyksen pitäisi herätä.

Jos tällaiseen toimintaan haksahtaa helpon rahan toivossa, voi saada jopa vankeustuomion rahanpesusta, vaikka ei olisi ymmärtänyt rahojen olevan rikoksilla hankittuja.

Käteisen käytön väheneminen helpottaa rahavirtojen jäljittämistä, joten se hankaloittaa osaltaan rahanpesua. Digitaalisesta maksamisesta, kuten korttimaksuista tai MobilePayn käytöstä jää aina jälki, joten se on jäljitettävissä.

Lohkoketjuteknologiaan perustuvia virtuaalivaluuttoja kuten Bitcoinia sen sijaan voidaan käyttää rahanpesuun, koska kaikkia ketjun osasia ei aina ole mahdollista selvittää eikä virtuaalivaluuttaa hallinnoida keskitetysti.

Al Caponesta Nixoniin

Rahanpesu on ilmiönä ikivanha, mutta käsitteen kerrotaan usein syntyneen kuuluisan amerikkalaisen mafiapomon Al Caponen aikana lähes sata vuotta sitten.

Capone ja hänen rikoskumppaninsa hankkivat itsepalvelupesuloita saadakseen prostituutiosta ja viinan laittomasta myynnistä saamansa rahat näyttämään käteistä kartuttavan laillisen pesulabisneksen tuloilta.

Jännittävän kuuloinen tarina sanan synnystä ei kuitenkaan ilmeisesti pidä paikkaansa.

Rahanpesu-käsitettä (englanniksi money laundering) käytettiin sanomalehtikielessä vasta vuosikymmeniä myöhemmin 1970-luvulla, kun Washington Post -lehti paljasti Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin eroon johtaneen Watergate-skandaalin (siirryt toiseen palveluun).

Skandaalin tutkinnassa paljastui, että presidentin uudelleenvalintakomitea oli ottanut vastaan kampanjarahoitusta lainvastaisilla tavoilla ja pessyt rahaa kierrättämällä sitä muun muassa Meksikon kautta.

Juttua varten on haastateltu rikostarkastaja Pekka Vasaraa Keskusrikospoliisista sekä johtaja Risto Karhusta Finanssiala ry:stä.

Lue lisää:

Pieni konttori Virossa oli täynnä isoja riskejä – Danske Bank on selvinnyt rahanpesukohusta vielä vähällä, ellei Yhdysvallat vedä "töpseliä seinästä"

Olematonta liiketoimintaa, pimitettyjä omistajia – SVT:n mukaan Swedbank ei piitannut ilmiselvistä rahanpesun tunnusmerkeistä

SVT: Ukrainan ex-presidentin epäillään pesseen miljoonia Swedbankin kautta – kyse saattoi olla lahjusrahoista

KRP: "Ammattimuulien" rahanpesuyritykset lisääntyneet Suomessa – pankkitilejä avataan väärennetyillä papereilla