"Vanhuksille saadaan ihmisarvoinen elämä" – Päivä Farmilla tuo ikäihmisille virkeyttä ja maatilalle lisäeuroja sekä turvallisuuskysymyksiä

Keski-Suomessa kehitetään toimintamallia, jossa ikäihmiset vierailevat maatiloilla osana kunnan vanhuspalvelua.

vanhukset
Mummo antaa leipää nuorille lehmille.
Petri Aaltonen / Yle

Ryhmä Konneveden kotihoidon asiakkaita saapuu tilataksilla Suopirtin tilalle viettämään virkistävää iltapäivää.

Tila on mukana hankkeessa, jossa kehitetään Päivä Farmilla -toimintamallia (siirryt toiseen palveluun) osaksi kuntien vanhuspalveluita. Hankkeessa on mukana 12 maatilaa eri puolilta Keski-Suomea.

– Olemme monipuolistamassa maatilan toimintaa ja toivon mukaan joskus saadaan siitä eurojakin, kertoo Suopirtin tilan isäntä Hannu Vetikko.

Isäntä Hannu Vetikko esittelee highland-karjaa aitauksessa.
Suopirtin tilan isäntä Hannu Vetikko esittelee ylämaankarjaa.Petri Aaltonen / Yle

Päivä Farmilla -hanke on Euroopan rahaston rahoittama ja Tutkimus- ja kehittämiskeskus GeroCenterin toteuttama kehittämishanke, jossa kehitetään Suomeen uudenlaista ikäihmisten maatilatoimintaa.

– Iäkkäiden ryhmät käyvät testaamassa maatiloilla toimintaa kerran viikossa yhdeksän viikon ajan, sanoo projektityöntekijä Salla Partala.

Toiminta on kokeilua niin vanhusryhmille kuin maatilayrittäjillekin. Hankkeen tavoitteena on luoda Keski-Suomessa valtakunnallinen malli, jonka avulla maatilapäivätoimintaa voitaisiin levittää ympäri maata.

Suomessa tällainen toiminta on vielä uutta, mutta esimerkiksi Norjassa malli on ollut käytössä jo parikymmentä vuotta.

Eläimet tuovat lapsuusmuistoja mieleen

Islanninhevosten pilttuussa Arvo Hakonen ja Maija Sirkka herkistyvät muistelemaan, miten eläimet ovat olleet läsnä heidän elämässä.

– Olen lapsesta asti ollut eläinten kanssa tekemisissä, kertoo Sirkka.

Hän on hoitanut possuja, lampaita, lehmiä ja kanoja.

– Kanat olivat villikanoja ja ne munivat aina pehkukasoihin pitkin pihaa ja sieltä oli jännää etsiä niitä, muistelee Sirkka.

Maija Sirkka ja Arvo Hakonen juttelevat hevostallissa.
Maija Sirkalle ja Arvo Hakoselle eläimet ovat tuttuja.Petri Aaltonen / Yle

Arvo Hakonen puolestaan muistelee päivää, jolloin hänen kotitilansa hevoset tuotiin rintamalta kotiin. Sota oli jättänyt jälkensä hevosiinkin.

– Ei saanut edes käsiä lyödä yhteen eikä mitään paukuttelua saanut olla. Hevoset pelkäsivät ampumisen ääntä.

Luontohoivaa vai luontovoimaa ?

Maatilan kannalta ei ole merkityksetöntä, millaisia vaatimuksia ikäihmisten maatilapäivä-toimintaan osallistuville tiloille asetetaan.

– Yritys voi tarjota tällaista toimintaa itse maksaville asiakkaille ilman, että sitä katsotaan sosiaalipalveluksi, sanoo projektityöntekijä Laura Kymäläinen Päivä Farmilla -hankkeesta.

Tällöin toiminnalla ei ole esimerkiksi mitään henkilökunnan koulutusvaatimuksia.

– Tilanne muuttuu jos maksajatahoksi tulee esimerkiksi kunta. Silloin vaatimukseksi voi tulla esimerkiksi tietyt sosiaali- ja terveysalan koulutukset, sanoo Kymäläinen.

Mummot hevosen luona tallissa.
Islanninhevonen sai paljon huomiota ikäihmisiltä.Petri Aaltonen / Yle

Suopirtin tilan isäntä Hannu Vetikko sanoo, että henkilökunnan koulutusvaatimukset riippuvat siitä, puhutaanko luontohoivasta vai luontovoimasta.

– Luontohoiva tuo koulutusvaatimuksia tilaajataholta, mutta luontovoiman puolella on jo kevyempi byrokratia, sanoo Vetikko.

Yksi mahdollisuus toiminnan pyörittämiseen on myös se, että maatila tarjoaa ainoastaan puitteet toimintaan.

– Sitten tulee joku sosiaali- ja terveysalan osaaja, joka huolehtii ryhmästä ja ottaa siitä vastuun, sanoo Kymäläinen.

Turvallisuus aina tilan vastuulla

Kaikissa tapauksissa vanhusryhmien vierailujen turvallisuus on aina maatilan vastuulla.

– Siihen liittyvät muun muassa kulkureitit, valaistus, kynnykset ja muut ympäristöön liittyvät asiat, tietää Laura Kymäläinen

Isäntä Hannu Vetikko tietää, että Norjassa on tiloja, joissa joko isäntä ja emäntä on kouluttautunut sosiaali- ja terveysalalle juuri maatilapäivätoimintaa varten.

– Toinen hoitaa silloin vierailut ja toinen keskittyy tilan pyörittämiseen.

Suopirtin tilalle on tullut vierailulle oma-aloitteisesti useita turistiryhmiä pelkästään sen perusteella, että tilan yhteystiedot ovat Etelä-Konneveden kansallispuiston sivuilla.

Vanhuksille ihmisarvoinen elämä

Suopirtin tilalla vanhusten iltapäivä sujuu mukavasti tilan askareissa. He pääsevät ruokkimaan ja rapsuttamaan islanninhevosia ja ylämaankarjaa. Muutama vanhus korjailee linnunpönttöjä, toiset askaroivat pieniä pärekoreja ja kaksi mummoa leipoo rieskoja.

Suopirtin tilan isännällä on jo valmiina suunnitelmat toiminnan kehittämiseksi. Ensi kesänä on tarkoitus rakentaa pihapiiriin kesäkeittiö ja käymälöitä vierailijoiden käyttöön. Uskoa toiminnan kannattavuuteen on.

– Kun katsoo vanhustenhuollosta käytyä uutisointia niin uskon, että tällä on tulevaisuutta, sanoo Vetikko.

Mummot tekevät pärekoria verstaassa.
Ikäihmiset osallistuivat erilaisiin askareisiin tilalla, mutta myös tekivät pieniä pärekoreja.Petri Aaltonen / Yle

Maatilatoiminnan avulla voidaan Hannu Vetikon mukaan auttaa vanhuksia selviytymään entistä paremmin arjessa.

– Vanhuksille saadaan sellainen ihmisarvoinen elämä.

Korjattu 4.3.2019 klo 17.50: Korjattu islanninponit islanninhevosiksi.