Huipulle pyrkivä urheilija ei ehdi palkkatöihin eikä kouluun, mutta se ei haittaa – "Tässä kuitenkin painitaan eikä yritetä rikastua"

Ilmajoen Kisailijoiden nuoret miehet tavoittelevat kansainvälistä menestystä. Painilta ei jää aikaa opiskelulle eikä työnteolle, mutta se ei haittaa.

paini
Konsta Mäenpää heittämässä Toni Metsomäkeä mattoon.
Konsta Mäenpää heittämässä Toni Metsomäkeä mattoon.Mirva Ekman / Yle

Ilmajoen Kisailijoiden painimolskilla tehdään viime hetken harjoituksia, sillä ensi viikolla käydään kreikkalais-roomalaisen painin EM-kilpailut Serbiassa.

Molskilla vääntävät Ilmajoen Kisaiilijoiden Konsta Mäenpää, Toni Metsomäki, Matias Lipasti ja Vili Ropponen tavoittelevat jokainen Serbiasta mitalia.

– Se vaatii huippusuorituksen, mutta on mahdollinen, sanoo Vili Ropponen.

– Turha sinne on lähteä, jos ei halua voittaa, Matias Lipasti sanoo.

Paini on miesten elämässä tällä hetkellä niin suuressa roolissa, että sen tieltä saavat väistyä sekä työt että opiskelut.

– Treeniviikko alkaa maanantaina ja loppuu sunnuntaina. Ei siihen väliin mahdu lomia eikä vapaapäiviä, mutta joku päivä voi olla vähän kevyempi, sanoo Toni Metsomäki.

Periaatteessa painijan jokainen päivä alkaa treeneillä ja päättyy treeneihin. Lisäksi ovat kisareissut ja leirit.

– Ei vain yksinkertaisesti riitä aikaa töille ja opiskelulle, Konsta Mäenpää sanoo.

Uudet painitossut

Nuoren aikuisen toimeentulolle huippu-urheilijaksi tähtääminen asettaa haasteita. Urheilijan apuraha auttaa, mutta sitä ei saa, ellei ole näyttöjä. Tuki kohdistuu menestyviin urheilijoihin ja vasta huipulle tietään raivaaville sitä on harvemmin tarjolla.

– Apuraha auttaa niitä urheilijoita, joilla se on. Minulla ei ole, joten joudun urheilun ohella käymään töissä, Vili Ropponen kertoo.

Ropponen sanoo olleensa onnekas. Hän on pystynyt järjestelemään töitään sellaisiin viikonloppuihin, kun leirejä tai kisoja ei ole. Kun töissä on täysimittainen päivä, se kuormittaa treeneissä.

Lipasti, Mäenpää ja Metsomäki nauttivat jokainen urheilijan apurahasta. Se ei ole suurensuuri, mutta sillä pärjää.

– Se menee elämiseen, ostetaan vaatteita ja uudet painitossut, Mäenpää sanoo.

Myös oman seuran ja Suomen Painiliiton tuella on merkitystä, että arjen saa sujumaan. Ilmajoen Kisailijat esimerkiksi maksaa puolet miesten kisareissuista.

Lipasti muistuttaa, että myös muiden yhteistyökumppaneiden tuki on tärkeää.

– Heiltä tulee suuri apu. Ilman heitä ei tätä voisi tehdä, Matias Lipasti sanoo.

Ilmajoen Kisailijoiden parikymppisille miehille vanhempien tuki on tärkeää, se ei ole samalla tavalla taloudellista kuin junioriaikana.

– Kyllä tästä sen verran saa, että pystyy omat kulut maksamaan. On kuitenkin tärkeätä, että löytyy aina välillä joku paikka, että pääsee syömään, Konsta Mäenpää sanoo.

Toni Metsomäki (vas.), Konsta Mäenpää, Matias Lipasti ja Vili Ropponen lähtevät seuraavaksi EM-painimolskille Serbiaan.
Toni Metsomäki (vas.), Konsta Mäenpää, Matias Lipasti ja Vili Ropponen lähtevät seuraavaksi EM-painimolskille Serbiaan.Mirva Ekman / Yle

Raha vaikuttaa harjoittelun laatuun

Etelä-Pohjanmaan Urheiluakatemian valmennuspäällikkö Teemu Rauhalan mukaan taloudellisten haasteiden kanssa painiminen on tuttua lähes kaikille huipulle tähtääville urheilijoille. Itseltä ja omasta lähipiiristä on löydyttävä rahoitusta urheilulle siinä vaiheessa, kun menestys on vielä haave.

– Esimerkiksi painissa on paljon kilpailumatkoja ulkomaille, koska kilpailukokemusta ja vastustajat on haettava sieltä. Eurot on jostain raavittava, Rauhala sanoo.

Rauhala muistuttaa, että järjestelmä tukee meillä kyllä urheilijoita, mutta rahoituksen piirissä voi olla vain rajallinen määrä urheilijoita.

Jos takaraivossa on kokoajan kysymys, onko tämä järkevä valinta vai ei, se syö perus-turvallisuudentunnetta, joka hyvän valmennusprosessin taustalla pitää aina olla.

Teemu Rauhala

Menestyksen kynnyksellä on lisäksi monia sellaisia nuoria, jotka miettivät mitä tehdä tulevaisuudellaan. Usko omaan tulevaisuuteen urhelijana voi olla kovilla.

– Puhutaan myös harjoittelun laadusta. Jos takaraivossa on kokoajan kysymys, onko tämä järkevä valinta vai ei, se syö perus-turvallisuudentunnetta, joka hyvän valmennusprosessin taustalla pitää aina olla.

Rauhalan mukaan onkin erityisen tärkeää, että toiminnan taustalta löytyy aktiivisia alueellisia ja paikallisia toimijoita. Esimerkkinä hän nostaa esiin pohjalaisen Painikummit ry:n, joka tukee nuoria painijoita.

– Painin toimintakulttuuri on hyvä ja siellä on vahva yhteisöllisen tekemisen meininki. Lajissa opitaan, että yksin ei voi päästä huipulle, vaan aina tarvitaan sparrit ja treenikaverit. Mutta silti eurojen merkitys on suuri, Rauhala sanoo.

Ei pelkästään talouden haasteet

Suomen urheiluakatemiaohjelman johtaja Antti Paananen tunnistaa nuorten huipulle pyrkivien urheilijoiden haasteet. Hän toteaa, että siinä vaiheessa, kun urheilija on kiinni urheiluoppilaitosjärjestelmässä, asiat sujuvat. Sen jälkeen voi tulla ongelmia.

– On opeteltu ammattimainen harjoittelu ja kaikki on valmistanut kansainvälistä huippua kohti. Ennen kuin sinne päästään, on suomalaisen urheilun iso, ellei isoin, sudenkuoppa, Paananen sanoo.

Apurahat, erilaiset tuet ja omat sponsorit ovat keinoja mahdollistaa urheiluun keskittyminen.

– Se [urheiluun keskittyminen] ei ole uhraus, vaan tietoinen valinta, joka sisältää haasteita. Talous on yksi ratkottava asia muiden joukossa, sillä kyllähän arjen pitää pyöriä.

Paananen toivoo, että urheiluakatemiaverkostosta löytyisi vastauksia edes osaan huippu-urheilun haasteista. Verkoston piirissä on tällä hetkellä 15000 urheilijaa yläkouluikäisistä ammattilaisiin.

Urheiluakatemiaverkoston tavoite on muun muassa valmistaa urheilijaa urheilu-uran jälkeiseen elämään, vaikka juuri nyt urheileminen olisikin se ykkösasia.

– Harvassa lajissa urheilu on ammattina taloudellisesti sellainen, että sitä voitaisiin pelkästään suositella. Näemme, että on vastuullista pitää suunnitelma uran jälkeisestä elämästä mielessä. Se tuo henkistä turvaa, Paananen sanoo.

Vaikka taloudessa on haasteita, Paananen ei kuitenkaan usko, että ne yksin olisivat jättäneet jonkun menestyjän menestyksettä. Aiheuttaneet mahdollisten mitalien menetyksiä.

– Ei pelkästään. Epäonnistumme 20 – 23 -vuotiaiden viemisessä kansainväliselle huipulle. Siinä järjestelmän rooli on yksi, mutta tarvitaan myös kovaa kansainvälistä valmennusosaamista sekä sellaiset olosuhteet, harjoitusryhmät ja vastustajat, jotka auttavat.

Toni Metsomäki kantaa Konsta Mäenpäätä painitreeneissä Ilmajoki-hallilla.
Toni Metsomäki kantaa Konsta Mäenpäätä painitreeneissä Ilmajoki-hallilla.Mirva Ekman / Yle

"Painitaan, eikä yritetä rikastua"

Ilmajokelaiset muodostavat Serbiassa Suomen painijoukkueen rungon (siirryt toiseen palveluun): viisihenkisestä painijoukkueesta neljä miestä edustaa Ilmajoen Kisailijoita.

Perinteikkään painipitäjän miesten suhtautuminen lajiin on niin intohimoista, että talousasiat tuntuvat painavan vaakakupissa selvästi painimista vähemmän.

– En sanoisi, että tässä herroiksi pystyy elämään, mutta tässä kuitenkin painitaan eikä yritetä rikastua, Metsomäki toteaa.