Tuukka Tervosen kolumni: Ei ole yhtä tapaa olla mies – miehisyyteen kuuluu toksista maskuliinisuutta ja runoilevia mekkosankareita

Ihmiset, jotka arvostelevat toisia epämiehekkäiksi, eivät tiedä miehisyydestä yhtään mitään, kirjoittaa Tuukka Tervonen.

sukupuoliroolit
Toimittaja Tuukka Tervonen
Niko Mannonen, Yle

Viimeisen vuosikymmenen tai parin aikana miehisyydestä on puhuttu lähinnä negatiivisessa sävyssä. Ihmisten puheissa vilahtelevat yhä tiheämmin toksinen maskuliinisuus, patriarkaatin kuristava voima ja setämiehet.

Tavallaan ei siis ole ihme, että moni mies/poika/äijä kokee miehekkyyden, maskuliinisuuden ja koko sukupuolen olevan jonkinlaisen hyökkäyksen kohteena, tai suorastaan tukehtuvan.

Höpönlöpön. Koskaan ei ole ollut helpompaa olla mies.

Tämän toteamuksen selittämiseksi pitää kuitenkin ensin määrittää mitä oikeastaan on olla miehekäs. Se ei ole mitenkään helppoa. Sen huomaa siitä, että monet miehisyyden tilasta olevat ihmiset käyttävät usein argumenttia ”Antaa tyttöjen kasvaa tytöiksi ja poikien pojiksi”. Se on täysin nollatoteamus jos ei samalla määritä mitä pojat, nuo miesten toukkavaiheet, ovat.

Tällaisia tyhjänpäiväisyyksiä sanovat ihmiset haikailevat usein aikoja, jolloin oli tosimiehiä tai miehet olivat rautaa tai jotain muita epämääräisiä toteamuksia.

Ongelma on siinä, että kaikkien näkemys miehisyydestä eroaa lopulta paljon toisistaan. Pahimmillaan näkemykset ovat suorastaan päinvastaisia muiden näkemysten kanssa. Se johtuu siitä, että kaikkien meidän miespuolisten käsitys miehisyydestä on jonkinlainen epämääräinen sekamelska kulttuurista perintöä, sosiaalista painolastia ja vääristyneiden linssien läpi esikuvien katsomista.

Todennäköisesti joukossa on muutama lapsuuden traumakin.

Esimerkiksi: kaikkihan tietävät, että kovat jätkät ovat kunnon panomiehiä ja heillä on hirvittävä määrä seksikumppaneita. Paitsi että, toisaalta kaikki arvostavat ja vähän kadehtivat myös hirveästi sitä miestä, joka on todella rakastunut yhteen ihmiseen ja jonka liitto kestää vuodesta toiseen.

Väinämöinen lauloi ja runoili niin koskettavasti, että metsän eläimiäkin itketti.

Mieshän ei puhu tunteistaan. Paitsi että, kautta historian on arvostettu niitä miehiä, jotka kirjoittavat, puhuvat tai laulavat tunteistaan. Kansallissankarimmekin Väinämöinen lauloi ja runoili niin koskettavasti, että metsän eläimiäkin itketti.

Tosimiehillähän on helvetinmoiset lihakset ja uskomaton kunto. Paitsi että, mikä on enemmän miehisyyden perikuva, kuin kaljamahainen sohvalla röhnöttäjä.

Mies ei käytä hametta (varsinkaan jos kysyy Laura Huhtasaarelta (siirryt toiseen palveluun)), paitsi minä ainakin käytän. Kesäkuumalla hame on käytännönläheisen viileä ja miellyttävä vaatekappale, ja käytännönläheisyyshän on varsin miehiseksi mielletty ominaisuus.

Mieshän ei meikkaa eikä koristaudu. Paitsi mikä nyt on miehisempää, kuin kunnon rokkijumalat leopardisukkahousuissa ja uskomattomassa sotamaalissa villitsemässä satatuhatpäistä yleisöä lavalla.

Joka miehen velvollisuus on käydä armeija ja olla sotaisa. Tosin, muistellaan totaalikieltäytyjä Arndt Pekurista, joka teloitettiin vuonna 1941 pasifismin takia. Kuka voi väittää vakavalla naamalla, ettei ole hyvin miehistä kuolla periaatteidensa nimeen?

Tosielämässä viikingit olivat siis lähempänä kosmetiikka- ja parfyymiosaston myyjää kuin hevilevyjen kansikuvia.

Joillekin miehisyyttä nostalgisoiville tosimiehet löytyvät vielä syvempää historiasta kuin Pekurinen. Viikinkikulttuurin palvominen tosimiehekkäänä on saanut viime vuosina suurta suosiota, fantasioijien valittaessa, että nykymiehet ovat “neitejä”. Karvaiset kirvesmiehet, jotka synkästi muristen ja mustiin pukeutuen ryöstelivät, sotivat ja raiskasivat pitkin Euraasiaa riitaisia jumalia palvoen kuulostavat kai jotenkin tosimiehiltä.

Tietysti oikeat viikinkimiehet letittivät tukkansa ja partansa värikkäillä nauhoilla, meikkasivat, pukeutuivat kirkkaisiin vaatteisiin, kävivät mieluummin kauppaa kuin sotivat ja olivat hyvin tarkkoja hygieniastaan ja käyttivät hajusteita. Tosielämässä viikingit olivat siis lähempänä kosmetiikka- ja parfyymiosaston myyjää kuin hevilevyjen kansikuvia.

Neitiyden pelko yhdistetään monesti myös valitettavaa kyllä homouteen, mikä on järjetöntä. Kukaan tuskin esimerkiksi kyseenalaistaa Aleksanteri Suuren mieskuntoa, hän kun valloitti kaiken Kreikasta Intiaan – poikaystävänsä suosiollisella tuella.

Miehisyyttä on se, mitä jokainen tahollaan kokee miehiseksi.

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin ja siihen on selvä syy. Miehisyyttä on se, mitä jokainen tahollaan kokee miehiseksi. Jos tuntuu siltä, että jokin käyttäytyminen on epämiehekästä, on aivan varmaa että historiasta, tai ihan ympäriltä, löytyy joku niin sanottu tosimies, joka käyttäytyy juuri niin.

Asenneilmapiiri on avautunut Suomessa ja maailmalla laajemminkin niin, että kuka tahansa voi toteuttaa omaa miehisyyttään niin kuin haluaa, ja toivon mukaan jättää kommentoijat omaan arvoonsa.

Jos siis joku tulee sanomaan, esimerkiksi minulle, että “Tuo ei ole miehekästä”, minä paskat nakkaan hänen kommentistaan. Tosimies ei muutenkaan välitä muiden mielipiteistä.

Tai jos välittää, niin minä en ainakaan ole kutsumassa häntä epämiehekkääksi.

Tuukka Tervonen

Kirjoittaja onJyväskylän Ylioppilaslehti Jylkkärin päätoimittaja ja toipuva sipsiaddikti.