Ilmapallot ovat merilinnuille vaarallisinta muoviroskaa – pallonriekale on nieltynä kuolemaksi joka viidennelle

Pehmeä muoviroska tukkii suoliston tehokkaammin kuin kova ja näännyttää linnun hengiltä.

Merien muovijätteet
Lähikuva kuolleen albatrossin päästä. Pöydällä myös ilmapallon riekaleet ja muovinen juomapilli
Kuolleen harmaapääalbatrossin sisältä löytyivät punaisen ilmapallon riekaleet. Lauren Roman

Muovijätteen aiheuttama kuolemanvaara merilinnuille tiedetään, mutta australialaisen Tasmanian yliopiston tutkimus kertoo jotakin uutta: vaikka ylivoimaisesti suurin osa merten muoviroskasta on kovaa muovia, tappavinta on pehmeä muovi.

Vain viisi prosenttia merilintujen nielemästä muovista on pehmeää. Silti se aiheuttaa 40 prosenttia muoviroskasta johtuvista kuolemista, kertoo tutkimusta johtanut Lauren Roman.

Kovan muovinkappale saattaa kulkeutua nopeasti suoliston läpi, mutta pehmeä muovi mukautuu ja pakkautuu suoleen ja aiheuttaa kuolemaan johtavan tukoksen, Roman kertoo.

Suolistotukosten lisäksi muovi voi aiheuttaa elimistössä hengenvaarallisia tulehduksia.

Ilmapallo vai mustekala?

Suurimmaksi vaaraksi osoittautuivat ilmapallot tai niiden riekaleet. Sellainen haukkapala on kuolemaksi miltei viidennekselle linnuista. Kuolemanvaara on 32-kertainen verrattuna vaikkapa tikkukaramellin tikun kaltaiseen kovaan muoviroskaan.

Ilmapalloja on löydetty kellumasta satojen kilometrien päässä rannikosta. Tutkijat arvelevat, että lintu sieppaa tyhjentyneen pallonkuoren, koska erehtyy luulemaan sitä mustekalaksi. Ne ovat merilinnuille perusriistaa.

Roman muistuttaa, ettei kovakaan muovi ole vaaratonta, vaan joskus siitäkin riittää yksi palanen tappamaan linnun. Kovat muovit osoittautuivat kuolinsyyksi puolessa tutkimuksen ruumiinavauksista.

Linnut olivat peräisin Australian kaakkoisilta ja Uuden-Seelannin lounaisilta vesiltä eli alueelta, jossa Tasmanianmeri kohtaa Etelämeren.

Siellä on enemmän merilintulajeja kuin missään muualla, ja sen vuoksi siellä näkyvät myös muovisaasteen kauheimmat vaikutukset, sanoo Roman.

Tutkimus on luettavissa Scientific Reports (siirryt toiseen palveluun) -lehdestä.

Ilmapallot eivät ole vaaratonta iloa

Kymmenien, satojen tai jopa tuhansien ilmapallojen vapauttaminen kerrallaan on etenkin Yhdysvalloissa ja paikoin muuallakin tapa juhlia häitä ja syntymäpäiviä, kunnioittaa vainajia hautajaisissa ja julistaa kokouksia ja urheilukisoja avatuiksi.

Kun tietoisuus muoviroskan haitallisuudesta on lisääntynyt, tapaa on alettu rajoittaa. Viisi Yhdysvaltain osavaltiota, muun muassa Kalifornia ja Florida, ovat kieltäneet sen kokonaan, ja monissa muissa osavaltioissa on hillitty pallojen määrää.

Mies ojentaa käsiään kohti taivaalle kohoavaa Brasilian lipun väristen ilmapallojen suurta parvea.
Brasiliassa Sao Paulon kauppiaskunnalla on tapana vapauttaa ilmapalloja uudenvuodenaattona. Nämä 50 000 palloa lensivät taivaalle toissa vuoden kunniaksi. Fernando Bizerra Jr / EPA

Yhdysvaltain meren- ja ilmastontutkimuslaitoksen NOAA (siirryt toiseen palveluun):n mukaan yksi Naganon olympialaisissa Japanissa aikoinaan ilmaan päästetyistä palloista laskeutui pari päivää myöhemmin 8 500 kilometrin päähän Los Angelesiin.

Sillekin välille mahtuu paljon merta, jonne pudonneina pallot ovat voineet houkutella lintujen lisäksi etenkin kilpikonnia. Niiden silmissä värikkäät ilmapallot ovat meduusoja, niiden erityistä herkkua.

Kuolleiden kilpikonnien sisältä onkin monissa tutkimuksissa löytynyt hyvin paljon muovia.

NOAA julkaisi viime vuonna tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) juhlailmapallojen vaikutuksista. Sellainen ovat myös sähkölinjoihin takertuneiden folioilmapallojen aiheuttamat sähkökatkokset, jotka eivät ole kovinkaan harvinaisia.

Muovi haiskahtaa krilliapajilta

Joitakin vuosia sitten Kalifornian yliopiston tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, etteivät merilinnut syö muoviroskaa vain sen ulkonäön vuoksi, vaan muovi myös haisee ruoalta.

Haju muistuttaa merilevän tuottamaa dimetyylisulfidia. Ihmiselle sen lemahdus on tuttu kiehuvasta kaali- tai maissikattilasta.

Levistä erittyy dimetyylisulfidia varsinkin silloin, kun krilliäyriäiset syövät niitä. Haju on linnuille viesti krilliapajista, ja sellaisina ne erehtyvät pitämään myös löyhkäävää muovia.

Pinnalla kelluva muovi myös kerää levää ja muuta orgaanista ainetta, josta leviää lisää vääriä hajuviestejä linnuille, tutkijat päättelivät.