Tuotantoeläinten ruhonosia monipuolisemmin ruokapöytään – "Vain maksa on tunkeutunut arkeemme"

Prässätty kieli, sorkkaluiden imeskely, Kiinan-matkan läksiäisillallisen kosteana kiiltävät aivot. Ei, kyse ei ole kauhuelokuvasta vaan erikoisempien ruhonosien makumuistoista Radio Suomen Päivä -lähetyksessä.

lihateollisuus
Lihaa lihatiskissä.
Markku Ojala / AOP

Helmikuun loppupuolella sadat ravintola-alan ammattilaiset ja kotimaiset pientuottajat antoivat julkilausuman (siirryt toiseen palveluun), jossa he vaativat Ruokavirastoa sallimaan kaikkien kotimaisten eläinten ruhonosien käytön ruoanvalmistuksessa.

Julkilausuma totesi, että Suomen viranomaismääräykset estävät monien elinten käytön ruoanvalmistuksessa, jolloin ravintoloiden on tilattava ruhonosia muista EU-maista.

Ruokaviraston mukaan (siirryt toiseen palveluun) lähes kaikkea lihantarkastuksessa hyväksyttyä ja puhdasta lihaa, sisäelimiä ja ruhonosia saa käyttää elintarvikkeena. Viraston mukaan kyse on ennen kaikkea teurastamojen resursseista, joka on investointikysymys. Myös pieniä teurastamoita edustava Suomen Teurastamoyrittäjät ry otti osaa keskusteluun (siirryt toiseen palveluun)ja lupasi, että ravintolat saavat kotimaan teurastamoilta teurastuksen sivutuotteita, mikäli tilaukset tehdään ajoissa.

Helsingin yliopiston ruokakulttuuriprofessori Mari Niva toivoo, että tuottamot, teurastamot ja viranomaiset pääsisivät rakentavampaan keskusteluun saman pöydän ääreen.

– On hiukan epäselvä tilanne, että missä on este ruhonosien käyttämiseen, Niva sanoo Radio Suomen Päivä -ohjelman haastattelussa.

Maksa pysynyt arkiruokana

Nivan mukaan on epäselvää, ohjaako kysyntä vai tarjonta ruhonosien saatavuutta. Esimerkiksi sisäelinten suosio ruoanlaitossa on laantunut sitä mukaa, kun elämäntapa ja ruokateollisuus on muuttunut. Nykyihmisen ei tarvitse käyttää ravinnokseen tai hyödykseen eläimen kaikkia ruhonosia.

Aikoinaan hyvin arkiset sisäelinruoat ovat nykyisin muuttuneet harvinaisiksi gastronomisiksi herkuiksi. Jos kuluttaja kaipailee vaikkapa suolta makkaranvalmistukseen, on hänen kyseltävä sitä lihakaupoista ja teurastamoilta. Kun raaka-aineita ei löydy kaupoista, myös ruoanvalmistustaito rapautuu.

– Maksa on poikkeus, joka on tunkeutunut arkeemme. On erilaisia jalosteita, kuten maksalaatikkoa ja maksamakkaraa, jotka ovat pitäneet pintansa. Muita elimiä on kuitenkin vaikeampi saada, Niva sanoo.

– Jotta ihmisten kiinnostus elpyisi käyttää arjessakin erilaisia ruhonosia ruoanlaitossa, niin ruhonosat täytyy saada lähikauppoihin. Ehkä mielellään myös sellaisessa muodossa, että kiireinenkin kotikokki uskaltautuu niitä käyttämään. Myös jonkinlaisia valmistusohjeita reseptejäkin voisi olla mukana.

Nuo rakkaat ruokamuistot

Radio Suomen Päivä –ohjelmassa moni soittaja ja viestien lähettäjä myönsi osaavansa valmistaa tarvittaessa sisäelimistä tai muista ruhonosista herkullisen aterian.

"Prässätty kieli on taivaallisen hyvää, mutta valitettavasti sitä ei saa enää mistään. Onneksi keitettyä kieltä vielä saa", kertoo eräs keskusteluun osallistunut.

"Itse käytän maksaa, ja joskus paistan munuaisia. Ennen käytettiin suolet makkaran valmistukseen ja vatsarasvat saippuan tekoon."

Moniin sisäelinruokiin liittyy muistoja lapsuudesta, ja joku makumuisto kantaa vielä aikuisenakin.

"Lapsesta saakka olen tykännyt myös maksasta, jota äitini valmisti joskus lauantaisin. Hän osti aina vähän enemmän maksaa jotta sain syödä sitä raakana. Pidän edelleen raa'asta maksasta."

"Sisäelimistä maksa ja munuainen ovat lempiruokiani. Siansorkkia en sisäelimiksi laske, vaikka hyviä ovat nekin."

"Valmistan maksaa monessa muodossa, kieltä keitettynä tai kastikkeeksi aika usein. Koko perheen herkkuja. Myky- tai tappaiskeittoa on ikävä. Munuaiset maistuisivat myös, veriletuista puhumattakaan. Äitini taisi joskus ostaa lehmän utaretta hallista. Makukin taisi olla kohdallaan. Sisäelimet kunniaan."