Sami Kolamon kolumni: Urheilun megatapahtumia käytetään myös härskiin propagandaan

Kun urheilun megatapahtumien järjestäjät puhuvat kuinka koko kansa hyötyy kisoista, on kyseessä lähinnä Pinokkion nenään verrattavasta jutusta, kirjoittaa mediatutkija Sami Kolamo.

urheilu
Sami Kolamo
Jani Aarnio / Yle

Mitä yhteistä on Kiinalla, Etelä-Afrikalla, Brasilialla ja Venäjällä? Maat ovat järjestäneet viime vuosien aikana urheilun megatapahtumia, kuten olympialaisia ja jalkapallon MM-kisoja.

Näitä maita yhdistää myös epädemokraattisuus ja korruptoituneisuus. Eikä maita voi kutsua mallioppilaiksi ihmisoikeuksien ja ympäristöasioiden hoitamisessakaan.

Kovin samantyyppisiä ovat olleet näiden maiden kisaorganisaatioiden edustajien lupaukset ennen odotettuja kotikisoja. He ovat puhuneet kansakunnan näytön paikasta ja julistaneet koko kansaa hyödyttävistä tekijöistä. Tämä on valtiopropagandistista puhetta, sillä lupaukset vuotavat kuin nuhakuumeisen Pinokkion nenä.

Propaganda viittaa järjestelmälliseen suostuttelevaan viestintään. Sen tarkoituksena on kääntää huomio pois yhteiskunnallisista epäkohdista, kuten sananvapausongelmista ja pahaveliverkostoista. Nykyisessä digitaalisessa mediaympäristössä propagandan muotoja ovat valeuutiset ja trollaus.

Urheilun megatapahtumista toiseen samat valheelliset lupaukset toistuvat. Näitä ovat ennen kaikkea väitteet talouskasvusta, työllisyyden kehityksestä ja turistien kisakaupunkeihin tuomista rahoista.

Ensiksikin talouskasvu ei pidä kutiaan. Huolimatta siitä, että keskeisten tapahtumapaikkojen läheisyydessä sijaitsevat pubit täyttyvät kisojen aikana kasvomaalatuista ja värejä tunnustavista turisteista, megatapahtumien kansantaloudellinen hyöty on yleensä mitätön (siirryt toiseen palveluun).

Arviot turistien tuomista rahavirroista ovat liioiteltuja.

Toiseksi työpaikat ovat tilapäisiä ja huonosti palkattuja. Toisinaan on osuvaa puhua orjatyövoimasta. Venäjän jalkapallon MM-kisoissa Pietarin uutta jalkapallopyhättöä rakensivat naapurimaista, kuten Valko-Venäjältä, Ukrainasta ja Pohjois-Koreasta tulleet duunarit, joita ei kohdeltu paikallisten työlakien mukaisesti. Pohjoiskorealaisten palkoista iso siivu kulkeutui (siirryt toiseen palveluun) Kim Jong-unin hallinnon sotavarustelubudjettiin.

Kolmanneksi arviot turistien tuomista rahavirroista ovat liioiteltuja. Laskelmissa ei oteta huomioon sitä, kuinka paljon tapahtuma syrjäyttää muuta turismia, joka saapuisi kisakaupunkeihin, jos tapahtumaa ei järjestettäisi. Megatapahtumia koskevassa numeropelissä ohitetaan usein myös nettovaikutukset eli investointien ja muun tapahtuman järjestämiseen suunnatun julkisen rahoituksen potentiaaliset vaihtoehtoiset käyttökohteet.

Kaiken kukkuraksi stadioneiden rakennuskustannukset arvioidaan kisabudjeteissa karkeasti alakanttiin. Todelliset kulut ovat moninkertaiset. Tämä virhearvio koskee myös demokraattisina pidettyjä isäntämaita. Valitettavan usein toimittajat lainaavat tapahtumalobbareiden väitteitä kuluista ja menoista. Tällaista mediakerrontaa voi pitää osana propagandaa, sillä virheellisten lukujen ja kuviteltujen hyötyjen avulla ihmisiä suostutellaan hyväksymään ristiriitaiset kisahankkeet.

Veronmaksajien osuus kisabudjeteista on huomattavasti suurempi kuin sponsoreiden.

Kiinnostavaa on myös se, kuinka yksityiskohtaisen tarkasti lakisääteisten sopimusten avulla virallisten sponsoreiden etuja suojellaan kisojen aikana. Jalkapallon MM-kisoissa Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan valvomilla alueilla paikallisten herkkujen sijaan joutuu tyytymään yhdysvaltalaisiin burgereihin ja juomiin.

Sponsoreiden oikeuksien puolustajien mukaan kritiikki on turhaa, sillä ilman monikansallisten yhtiöiden rahavaroja urheilun megatapahtumia ei pystyttäisi lainkaan järjestämään. Tämäkin väite tulee ampua alas, sillä veronmaksajien osuus kisabudjeteista on huomattavasti suurempi kuin sponsoreiden.

Rehellisempää on sanoa, että ilman julkisten varojen korvamerkkaamista kisainfrastruktuurin rakentamiseen – sen sijaan että rahat sijoitettaisiin vaikkapa kouluihin ja sairaaloihin – isäntämaa(ehdokas) ei pääsisi edes hakukilpailuvaiheessa short listille.

Näin asioista ei kuitenkaan tiedoteta. Miksi? Siksi, koska kyse on vallankäytöstä, jossa poliittinen ja kaupallinen propaganda ovat liittoutuneet keskenään.

Hyötynä voi pitää yhteisöllistä hauskanpitoa ja hyvää fiilistä, jonka myös tv-kuvista voi nähdä.

Mitä hyötyä urheilun megatapahtumista sitten on?

Hyötynä voi pitää yhteisöllistä hauskanpitoa ja hyvää fiilistä, jonka myös tv-kuvista voi nähdä. Kyse on sinänsä tärkeästä ei-mitattavissa olevasta tunnehyödystä, kuten torilla toisiaan tapaavat suomalaiset jääkiekkofanit hyvin tietävät.

Mutta jos karnevaalimeininkiä tarkastelee osana toimintaa, jossa poliittinen ja taloudellinen eliitti haalii surutta voittoja itselleen, näyttäytyy hauskanpito toisessa valossa. Se toimii sumuverhona, jonka taakse megatapahtuman organisointiin liittyvä kova politiikka, kuten kansalaisaktivistien vangitseminen ja eliminoiminen, voidaan häivyttää.

Lopuksi toiminnallinen ehdotus tulevaisuutta silmällä pitäen. Kun seuraavan kerran kuulet kisaorganisaation edustajan julistavan ylimalkaisesti koko kansan hyödyistä, nouse pystyyn ja huuda: Valetta! Ja kysy sitten: Kenen etujen puolesta sanasi asettelet?

Sami Kolamo

Kirjoittaja on urheiluun perehtynyt mediatutkija ja aineenopettaja. Hän toivoo urheilutoimittajilta riippumattomuutta ja terävää yhteiskuntakritiikkiä. Urheilu on merkittävä osa yhteiskuntaa – kulttuuria, taloutta ja politiikkaa. Siksi urheilun kentillä tulisi olla nykyistä enemmän vallan vahtikoiria.

Aiheesta voi keskustella 12.3. klo 16.00 asti.