Sunny Car Centerin rahasotkut taas oikeudessa: pesä vaatii Kiemungilta lisää vahingonkorvauksia

Istunnolle on varattu kolme päivää.

Sunny Car Center
Oikeussalissa Iisakki Kiemunki ja asianajaja Olli Forsell
Iisakki Kiemunki (vasemmalla) ja asianajaja Olli Forsell Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa.Ville Välimäki / Yle

Hämeenlinnan entinen kärkipoliitikko Iisakki Kiemunki joutui tiistaina jälleen vastaamaan Sunny Car Centerin rahasotkuista Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa.

Sunny Car Centerin konkurssipesä vaatii Kiemungilta runsaat 93 000 euroa vahingonkorvausta korkoineen.

Pesä katsoo, että Kiemunki oli hyväksymässä autokauppayhtiön toimitusjohtajan Markku Ritaluoman suuren palkankorotuksen, jolla vietiin yhtiön omaisuutta konkurssipesältä. Kiemunki oli Sunny Car Centerin hallituksessa yhdessä Ritaluoman kanssa, kun Ritaluoman nettopalkkaa nostettiin 9 000 eurosta 20 000 euroon.

Pesän tänään esittämän todistelun mukaan Kiemungin olisi tullut olla tietoinen, että Sunny Car Center oli varaton. Lisäksi autokauppayhtiön epätoivoisten rahanhankintayritysten ulkomalta olisi tullut herättää Kiemunki huomaamaan yhtiön tilanne ja kieltämään palkankorotus.

Kiemunki vaatii kanteen hylkäämistä

Kiemunki kiistää vaateet ja vaatii ensisijaisesti kanteen hylkäämistä. Puolustus ihmettelee, että miksi vakavaraiset rahoitusyritykset antoivat – palkankorotuspäätöksen päätösaikoina – miljoonalainoja autokauppayhtiölle, jos ne pitivät sitä toivottomana hankkeena.

Ulkomaiset rahoitustahot puolestaan tutki suomalainen rahoitusalan huippuammattilainen ja antoi rahanhaulle vihreää valoa. Siksi puolustuksen mukaan Iisakki Kiemungilla oli hyvä syy uskoa yhtiöön vielä palkankorotusten aikana.

Oikeudenkäynti on pienehkö sivujuonne paljon suuremmassa, Markku Ritaluomaa koskevassa vyyhdissä. Markku Ritaluoma joutuu vastaamaan yli miljoonan euron kanteeseen muun muassa liikaa maksetuista palkoista ja muista kuluista huhtikuussa.

Sunny Car Center -jupakoihin kuuluu monimutkaisuus ja niinpä tämä Kiemunkia koskeva oikeudenkäynti odottaa Ritaluoma-oikeudenkäyntiä, jossa kuullaan lisää todistelua. Oikeus antaa sitten ilmeisesti yhtä aikaa päätöksen molemmista oikeudenkäynneistä.