Robert Sundman: Luokkakaveria mietitytti, onko Salatuista elämistä tuttu puolue hallituksessa – Nuorten on vaikea äänestää, kun politiikka loistaa arjesta poissaolollaan

Moni koulussa opittu asia muuttuu arjessa konkretiaksi, mutta toisin käy politiikalle. Siksi nuoret empivät vaaliuurnille lähtemistä, kirjoittaa politiikan toimittaja Robert Sundman.

nuoret
Robert Sundman
Henrietta Hassinen, Yle

Yhteiskuntaopin koe oli helppo, ajattelin. Mutta luokkakaverille se aiheutti päänvaivaa.

Tehtävässä oli pyydetty listaamaan eduskuntapuolueita. Muistaakseni lisäpisteen sai, jos tiesi, mitkä puolueet käyttivät hallitusvaltaa ja mitkä puolestaan istuivat oppositiossa.

– En tiennyt yhtään mitään, kaveri sanoi kokeen jälkeen ja harmitteli.

MTV3:n Salatuissa elämissä Seppo Taalasmaa oli pyrkinyt eduskuntaan fiktiivisen Totuus-puolueen listoilta.

– Laitoin siihen kokeeseen, että Totuus-puolue on hallituksessa. Olikohan se oikein?

Politiikalla ja kouluilla on ollut Suomessa vaikea suhde.

Kiihkeän poliittinen 1970-luku kouluneuvostovaaleineen ja rajuine vastakkainasetteluineen jätti monille karvaan maun suuhun. On arveltu, ettei poliittisia puolueita tai päätöksentekoa ole tämän vuoksi päästetty mielellään koulujen liepeille.

Muistan seuranneeni nuorten ja kansanedustajien keskusteluja vuosikymmenen alussa Nuorten parlamentti -tapahtumassa. Siellä yhdeksäsluokkalaiset pääsevät päiväksi eduskuntaan tenttaamaan ministereitä.

– Politiikka ei kuulu kouluihin, totesi nuorille erään eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Hän perusteli näkemystään juuri omilla, vuosikymmenten takaisilla kokemuksillaan. Rumaa touhua, joka ei saisi toistua. Koulussa keskityttäköön muuhun.

Poliittisilla puolueilla on harvoin rooli tai merkitys ihmisten arkielämässä.

Onhan kouluissa tietysti yhteiskuntaopin opetusta.

Luokissa opetellaan valtion ja kuntien toiminnan perusteita sekä kerrataan poliittisen järjestelmän lainalaisuudet. Lukuisia tunteja siihen ei käytetä, mutta perusasiat ehtii kyllä oppia.

Politiikan järjestelmä vaikuttaa silti hahmottomalta. Eduskunnassa tehtävät päätökset, joita saatetaan koulussa käsitellä, tuntuvat etäisiltä. Vaikuttaminen ei näytä ketterältä, vaan hyvin raskaalta. Poliittisilla puolueilla on harvoin rooli tai merkitys ihmisten arkielämässä.

Englannin tunnilla opeteltu kieli on Spotify-soittolistoilla keikkuvien biisien sanoissa, matematiikkaa voi käyttää harva se päivä.

Mutta missä politiikkaa voi käyttää? Missä sen lainalaisuudet näkyvät? Miten demokratia muuttuu käytännöksi – ja missä sitä harjoitellaan?

Ylen tänään julkaisemassa Suomalaisten pelot ja haaveet -kyselyssä näkyy jälkiä tästä vaikeasta suhteesta.

Nuoret kyllä ajattelevat, että nykyinen poliittinen järjestelmä toimii. He uskovat vankasti vaikuttamismahdollisuuksiinsa. Silti he käyvät kohtalaisen laiskasti äänestämässä.

Miksi? Osin siksi, etteivät koe tietävänsä riittävästi.

Jokainen Ylen jutussa haastateltu nuori epäilee joko omaa ymmärrystään tai sitä, saavatko he koulusta riittävästi eväitä äänestääkseen vaaleissa. Sosiaalisen median voimaan osa luottaa, eikä ihme: se on osa jokapäiväistä elämää.

Jokainen huomaa konkreettisesti, miten somessa voi vaikuttaa. Toisin on perinteisen järjestelmän laita.

Samalla tavalla kuin periytyy esimerkiksi koulutus, periytyy myös äänestyskäyttäytyminen.

Kun juttua lukee, mieleen hiipii ikävä ajatus. Onko käynyt niin, että nuoret eivät äänestä, koska heitä ei ole kasvatettu toimimaan nykyisessä järjestelmässämme – vaan pikemminkin vieraannutettu siitä?

Ylen A-studiossa vieraillut valtio-opin professori Hanna Wass sanoi, ettei nuorten alhaiseen äänestysaktiivisuuteen auta temput tai räjähtävät vaalishowt.

Wassin mukaan Suomi on äänestyskäyttäytymisessä luokkayhteiskunta: samalla tavalla kuin periytyy esimerkiksi koulutus, periytyy myös äänestyskäyttäytyminen.

Suomessa koulutuksella on pyritty edistämään "mahdollisuuksien tasa-arvoa", mutta politiikan ja vaikuttamisen suhteen siinä ei ole onnistuttu.

Se, joka on kiinnostunut, saa koulusta riittävät eväät. Se, joka ei ole ehtinyt hiffata, näyttää jäävän ilmaan.

Ja mitä useampi ihminen jää vaille yhteiskunnallisen osallisuuden eväitä, sitä heikommissa kantimissa on demokratian tulevaisuus.

Robert Sundman

Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja. Hän vastaa myös nuorten vaalisisällöistä.

Aiheesta voi keskustella 5.3. klo 22.00 asti.