Helmikuun suojasäät jäädyttivät tunturit – katso video jäätyneestä tunturimaasta

Suojasäät ja poikkeuksellisen voimakkaat sateet aiheuttavat murheita poromiehille.

poronhoito
Asko Länsman
Asko Länsman kokeilee laidunmaiden tilaa.

Nuorgamilainen poromies Asko Länsman hakkaa veitsellään jäätynyttä maata Kaldoaivin tunturialueella. Tavallisesti Länsmanin ei tarvitse kuin pyyhkäistä lumipeitettä kädellään kokeillakseen porojen kaivoksen eli laidunmaan tilaa. Tällä kertaa Länsman joutuu ottamaan käyttöönsä järeämmän keinon, leukun.

– Jäähän ei muu pysty, kertoo Asko Länsman.

Talvi on ollut poikkeuksellinen Kaldoaivin ja Utsjoen alueella pohjoisimmassa Suomessa. Utsjoella helmikuun ylimmät lämpötilat nousivat melkein + 5 Celsius asteeseen. Viimeksi yhtä korkeita lämpöasteita on mitattu Utsjoella vuonna 2006, kertoo meteorologi Ilari Lehtonen Ilmatieteen laitokselta.

Lämpöasteiden lisäksi tunturimaastoon satoi runsaasti vettä ja pian vesisateiden jälkeen tuli pakkasjakso, joka jäädytti sulaneen lumen parin sentin jääkerrokseksi.

Njuorggán guovllus govvejuvvon njukčamánu álggus.
Ei auta muuta kuin lukea iltarukous ennen nukkumaanmenoa. Odottaa, että suojasäät palaisivat ja sulattaisivat tämän jään, kuvailee Länsman olosuhteita.Kaija Länsman / Yle

Luonnonlaitumia hyödyntävät paliskunnat ja poronhoitajat ovat kauhuissaan suojasäiden ja pakkasten yhdistelmästä.

Länsman on juuri tuonut poroelonsa omille talvilaitumille Nuorgamiin. Viikko sitten, Matinpäivälle (24.2.) osuneet rajut suojasäät ja vesisateet ovat pyyhkineet poromiehen kasvoilta hymyn.

Nyt on turvauduttava uskoon paremmasta.

– Siellä missä ei ole jäätä, siellä on viipymälunta. Niistä ei poro pääse lähellekään läpi kaivamaan ruokaa.

– Ei auta muuta kuin lukea iltarukous ennen nukkumaanmenoa ja odottaa, että suojasäät palaisivat ja sulattaisivat tämän jään, pohtii Länsman ja toivoo, että porot selviäisivät talven yli.

Länsmanin mukaan on myös onnea, että porot ovat hyvässä kunnossa suotuisan syksyn ja alkutalven jäljiltä.

Jäätyneet laitumet pakottanevat lisäruokintaan

Asko Länsman esittelee porolaitumiaan Tenojoen törmillä. Puurajalla ei ole kuin paikoin kivisiä pälviä, muualla näkyy auringossa kimaltelevia jäälaikkuja. Valokuvaajan silmin näky on satumaisen kaunis, mutta poromiehen silmiä näky kirvelee.

Talvella poron pääasiallista ravintoa on jäkälä, mutta nyt eväs on paikoin monen sentin jääkerroksen alla. Länsman toteaa, että jotta porot selviäisivät talven yli, tarvitaan lisäravintoa eli kuivaa heinää.

Paremmin ei ole asiat naapurissakaan Utsjoen Paistunturin paliskunnassa. Saman ongelman kanssa painitaan myös Tenojoen toisella puolella Norjassa, jossa osa poromiehistä on aloittanut porojen lisäruokinnan. Osa Norjan puolen poronhoitajista sinnittelee vielä ja yrittää saada poroelonsa pysymään aloillaan ilman lisäruokintaa. Porojen pitäminen aloillaan ei ole helppoa, sillä poro on aina valmis kulkemaan kohti parempia laitumia.

– Nämä pohjoisen tunturipaliskunnat ovat herkkiä suojasäille. En usko, että paksulumisissa metsäpaliskunnissa on näin huono tilanne, kuvailee Länsman.

Ávžžášjávrri ipmilbálvalus 2015
Hieman jäi ohutta jäätä lumikerrosten väliin mutta poron kynsi pystyy siihen kyllä, ei se niin paksu meillä ole, kertoo Antti-Oula Juuso Käsivarresta.Anneli Lappalainen / Yle

”Kun kynnet kastuvat, porot lähtevät jonossa laukkomaan” – Käsivarren laitumet pelasti lempeä tuuli

Pohjoisessa helmikuun pitäisi olla kunnon pakkaskuu, jolloin pitää pakkasia niin että paukkuu. Tänä talvena on toisin. Käsivarressa on ollut helmikuussa yhden kerran yli -40 asteen pakkanen. Pari päivää myöhemmin sää lauhtui niin, että talojen vierustat olivat vesilammikoina, kertoo vanhemman polven poromies Antti-Oula Juuso Enontekiön Käsivarresta. Juuson mukaan oli onni, että suojasään jälkeen nousi lempeä tuuli, joka kuivasi maan.

– Meillä ei laitumet jäätyneet, paitsi niissä kohdin missä oli ohuelti lunta. Komokohdat kyllä jäätyivät. Siellä missä oli paksu lumi, laitumet ovat kunnossa.

– Hieman jäi ohutta jäätä lumikerrosten väliin, mutta poron kynsi pystyy siihen kyllä, kertoo Juuso.

Porolaidunten kunto on Käsivarressa poromiesten mukaan ihan hyvä. Näkeehän sen poroistakin, kun eivät ole lähteneet laukkomaan, selittää Juuso.

– Olen kuullut sanottavan, että jos kynnet kastuvat, porot lähtevät jonossa laukkomaan. Onneksi tuli ne tuulet, eikä pakastanut suojasäiden jälkeen. Tuuli hoiti meidän laitumia, lopettaa Juuso.

Nuorgamissa poikkeuksellisen runsas sade, Kilpisjärvellä lähestyttiin helmikuun lämpöennätyksiä

Helmikuun suojasäät eivät ole maailman kahdeksas ihme, mutta ei ne ihan jokavuotisiakaan ole. Ilmatieteen laitoksen meteorologi ja tutkija Ilari Lehtonen kertoo, että helmikuussa Lapissa mitataan noin viiden asteen lämpötiloja suunnilleen kerran kymmenessä vuodessa.

Säägrafiikka kilpisjärvi helmikuu
Yle Grafiikka

23.2.2019 Kilpisjärvellä hätyyteltiin helmikuun lämpöennätystä.

– Silloin Kilpisjärvellä mitattiin 6,1 lämpöastetta. Ennätys on siellä 6,4 lämpöastetta. Se mitattiin 12.2.1984.

Helmikuu oli poikkeuksellisen sateinen koko Suomessa, mutta Suomen pohjoisimmassa kylässä Nuorgamissa sademäärät olivat vuodenaikaan nähden rajuja. Matinpäivänä, 24.2. Nuorgamissa satoi 7 millimetriä vettä.

– On harvinaista, että aivan pohjoisessa, kuten Nuorgamissa sataa useampia millimetrejä vettä, kertoo Lehtonen.

Myös Norjassa on todettu helmikuun olleen leuto. Taannoin NRK kertoi, että helmikuu oli poikkeuksellisen lämmin (siirryt toiseen palveluun), jopa 3,5 astetta normaalia lämpimämpi.

Utsjoella kylvettiin vesisateessa, kun karhu käänsi kylkeä Mattina – luonnonmerkkejä seuraava ei yllätynyt vesisateesta

Kansanperinteen mukaan helmikuun loppupuolella, juuri Matinpäivänä taittuu talven selkä ja karhu kääntää kylkeään. Sanotaan myös, että silloin on ensimmäinen kevätpäivä. Matinpäivän sään on uskottu määrittelevän kuukautta myöhemmin olevan Marianpäivän säätä. Suomalaiset sanovatkin: Mitä Mattina, sitä Marjana (siirryt toiseen palveluun) (Matinpäivänä on sama sää kuin Maarianpäivänä).

Vanhoja saamelaisia säämerkkejä seuranneelle Matinpäivän suojasäät eivät tulleet yllätyksenä. Utsjokelainen Sverre Porsanger näki sateisen talven merkit jo kaamoksen korvilla.

Sverre Porsanger lea dálkeberošteaddji.
Seuraava merkille pantava säämerkki on tämän viikon perjantaina (8.3) vanha Matinpäivä, kertoo utsjokelainen Sverre Porsanger.Kaija Länsman / Yle

– Panin merkille, että ennen pyhäinmiestenpäivää oli suojasää. Se tietää sateista talvea. Loppiaisena satoi ja joulunakin oli lauhaa. Ja helmikuussa tulikin kunnon vesisade.

– Sanotaan jos ei juuri pyhäinmiestenpäivänä suojasäätä tee, saatte uskoa, että helmikuussa kahlaatte polvia myöten lammikoissa. Ja niin siinä kävi, selittää Porsanger.

Saamelaisten säämerkit ennustavat, jos Mattina on lauhaa, sen jälkeen pakastaa – ja toisinpäin. Matinpäivän jälkeen saamelaisten mukaan tulee Matinpyryt. Juuri näin kävi Utsjoella, muistelee Porsanger.

– Minun mielestä oli niin mukavaa kun tuli suojasäät Matiksi. Niitä ei usein koe. Ja sitten kun tuli vielä Matinpyryt, joista saamelaiset ovat ennen vanhaan kertoneet. Mietin, että ei ne turhia ole puhuneet, toteaa Porsanger.

Seuraava merkille pantava säämerkki on tämän viikon perjantaina (8.3), jolloin on vanha Matinpäivä. Sananlaskun mukaan on hyvä jos siihen asti pitelee pakkasia, se tietää lauhaa ja leutoa kevättä. Sellaista lämmintä ja leutoa kevättä odottaa parhaillaan poromies Asko Länsman Nuorgamin tuntureilla.

– Toivottavasti suojasäät palaisivat ja sulattaisivat jään.