Analyysi: Volvon ilmoituksesta rajoittaa autojensa huippunopeus 180 kilometriin tunnissa tuli läimäys saksalaisten poskille

Saksan poliitikot ovat 45 vuotta pelänneet sanoa, ettei autolla pitäisi saada ajaa niin kovaa kuin huvittaa, kirjoittaa toimittaja Marcus Ziemann.

Volvo
Volvon keula.
AOP

Volvo osasi maanantaina taas yllättää. Volvo ilmoitti tiedotteella (siirryt toiseen palveluun) rajoittavansa uusien autojensa huippunopeuden 180 kilometriin tunnissa ensi vuodesta alkaen.

Volvo perustelee päätöstään turvallisuudella. Yhtiö haluaa käynnistää keskustelun, millainen oikeus ja velvollisuus autonvalmistajilla on puuttua kuljettajan ajokäyttäytymiseen. Yhtiö muistuttaa, että ylinopeus on yksi yleisimpiä syitä, miksi ihmisiä kuolee liikenteessä.

Erityisesti vapaiden moottoritienopeuksien Saksassa Volvon ilmoitus on ollut huomattavasti mittakaavaansa suurempi uutinen. Yhtiön toivoma keskustelu alkoi Saksassa suoraan huutomyrskyllä.

Saksassa Volvo on 1,3 prosentin markkinaosuudella tietenkin pikkupeluri. Pelkästään Volkswagen-merkkisiä autoja rekisteröitiin Saksassa viime vuonna 643 000. Se on saman verran kuin Volvoja myytiin koko maailmassa.

Mutta olennaista huippunopeusuutisessa oli ajoitus. Volvo ehti taas ensimmäisenä sanoa ääneen sen, minkä moni muukin haluaisi sanoa, mutta ei ole uskaltanut.

Volvolla on tähän ehkä varaa, sillä kiinalaisomisteisella ruotsalaismerkillä menee tällä hetkellä erittäin hyvin niin kaupallisesti kuin imagollisestikin. Volvo haluaa profiloitua ennen kaikkea turvallisuudella.

Uutinen toi Volvolle taas kerran viestintävoiton. Samanlainen huomio syntyi, kun yhtiö ilmoitti heinäkuussa 2017 lopettavansa perinteisten polttomoottoriautojen valmistuksen.

Itse autoilun kannalta Volvon ilmoitus huippunopeuden rajoittamisesta on lopulta aika pieni juttu. Saksaa lukuun ottamatta missään ei ole todellista tarvetta autolle, joka kulkisi yhtään tämän kovempaa.

Jos ei tunne historiaa, ei ymmärrä nopeuskeskustelua

Saksan moottoriteilläkään ei enää kaikkialla saa päästellä täysiä. Liikenteen lisääntyminen, turvallisuuskysymykset sekä melu- ja ilmansuojelu ovat johtaneet siihen, että vapaita tieosuuksia on nykyään huomattavasti vähemmän kuin vielä hengenvaarallisella 1970-luvulla.

Vielä 50 vuotta sitten Saksan autobahneilla ajettiin aina niin kova kuin autosta lähti. Kovaahan tuon ajan autot eivät edes kulkeneet, mutta vaarallisia olivat.

1973 tuli öljykriisi ja siitä seuranneet sunnuntaiajokiellot. Saman vuoden marraskuussa moottoriteille säädettiin sadan kilometrin nopeusrajoitus. Sen tarkoituksena oli ainoastaan polttoaineen säästäminen.

Mutta koska liikenteessä kuoltiin 45 vuotta sitten ennätystahtiin, halusi silloinen sosiaalidemokraattinen liikenneministeri Lauritz Lauritzen, että nopeusrajoitukset pidettäisiin voimassa. Siitä seurasi hirveä huuto.

Saksan autoliitto ADAC keräsi nimilistoja ja valmistutti miljoonia tarroja, joissa luki "Freie Fahrt für freie Bürger" eli vapaata ajoa vapaille kansalaisille. ADAC:sta tuli kampanjan vahvistamana Euroopan suurin jäsenjärjestö ja jättilobbari, joka sai vasemmiston polvet tutisemaan. Vihreitä ei tuohon aikaan vielä ollutkaan.

Maaliskuussa 1974 nöyrtynyt liikenneministeri antoi periksi. Saksalaiset saivat taas paahtaa täysillä. 45 vuoden ajan jokainen ehdotus yleiseksi nopeusrajoitukseksi autobahneille on tuomittu kuolleeksi.

Viimeksi kuukausi sitten Saksan hallitus ilmoitti, että yleistä 130 kilometrin nopeusrajoitusta ei tule. Tämänkertaisen keskustelun laukaisi hallituksen oma ilmastotyöryhmä, joka ehdotti nopeuden rajoittamista yhtenä toimena ilmaston suojelemiseksi.

Liikennettä Saksan A95-moottoritiellä tammikuussa 2019.
Jokaista miljardia ajettua moottoritiekilometriä kohden Saksassa kuolee 1,6 ihmistä. Liikennettä A95-moottoritiellä tammikuussa 2019.Lukas Barth-Tuttas / EPA

Mutta tappaako se vauhti?

Kaikki ymmärtävät, että vauhti on vaarallista. Mutta yksi syy, miksi Saksaan ei saada yleistä nopeusrajoitusta kaikille tieosuuksille, on tilastoissa. Ne eivät ole toistaiseksi tukeneet riittävästi rajoittamisen tarvetta.

Autobahnit ovat nimittäin Saksan turvallisimmat tiet. Kolmannes kaikista ajokilometreistä ajetaan moottoriteillä, mutta vain 12 prosenttia liikennekuolemista tapahtuu moottoriteillä. Jokaista miljardia ajettua moottoritiekilometriä kohden kuolee 1,6 ihmistä. Se on samaa luokkaa kuin naapurimaissa Itävallassa tai Belgiassa, joissa on nopeusrajoitukset.

Lisäksi Saksan niillä moottoritieosuuksilla, joissa voimassa on joko 120 tai 130 kilometrin nopeusrajoitus, onnettomuuksia tapahtuu saman verran kuin osuuksilla ilman rajoitusta. Onnettomuuksissa myös kuolee saman verran, oli tieosuudella nopeusrajoitusta tai ei.

Saksan maanteillä sen sijaan on paljon vaarallisempaa. 60 prosenttia kuolemista sattuu maanteillä, vaikka niillä ajetaan vain 40 prosenttia kaikesta ajosta. Maanteillä voimassa on satasen rajoitus. Se on kapeilla teillä aika paljon.

Pakokaasupäästöjen osalta nopeudella on jonkun verran merkitystä. Saksassa henkilöautoilu aiheuttaa noin 13 prosenttia maan CO2-päästöistä. Ympäristöviraston laskelmien mukaan 120 kilometrin nopeusrajoitus vähentäisi moottoriteiden osalta CO2-päästöjä yhdeksän prosenttia.

Koska moottoriteillä ajetaan noin kolmannes henkilöautoliikenteestä, vähentäisi moottoriteiden nopeusrajoitus henkilöautopäästöjä kolme prosenttia. Kaikkiaan Saksan CO2-päästöjä nopeusrajoitukset vähentäisivät siten puolisen prosenttia.

Tilastot eivät myöskään tue sitä, että nopeusrajoitukset saisivat autoilijat hankkimaan pienempitehoisia autoja. Saksan naapurimaissa Itävallasta ja Sveitsissä uudet autot hankitaan yhtä tehokkaina tai jopa tehokkaampina, vaikka niillä ei kovaa saa ajakaan.

Somessa nähdään jo, että muutos on tulossa

Maanantai-iltana saksalaismedioiden kommenttikentät täyttyivät Volvon päätöksen ihmettelijöistä. Jako kahteen oli helppo nähdä; nuoret ja keski-ikäiset miehet tuomitsivat, kaikenikäiset naiset kiittivät.

Esimerkiksi Facebookin peukutustykkäyksissä Volvon päätös jakautui siten, että yleismedioissa siitä tykättiin ja automedioissa taas näytettiin hapanta naamaa.

Yleistä keskusteluissa on ollut, että ”automiehet” sanovat nyt boikotoivansa Volvoa. Keskustelun vastavoimia se on naurattanut, sillä Saksassa ”automies” ei aja Volvolla.

Saksan mersukuskit, bemaristit ja audimiehet ovatkin keksineet toinen toistaan rankempia piloja ja meemejä rekkakaistalla ohitusmahdollisuutta odottavista volvokuskeista. Volvoa saa nyt pilkata, se on pelin henki.

Mutta keskusteluissa myös muut ovat päässet ääneen. Maan monissa radiokanavissa ihmiset ovat tiistaina saaneet soittaa ja purkaa Volvon heille aiheuttamia tuntemuksia. Moni on ollut sitä mieltä, että ruotsalaiset ottivat nyt sen roolin, jota poliitikot eivät Saksassa uskalla ottaa.

Moni keskustelija on saksalaiseen analyyttiseen tapaan myös huomannut, että muutos on tulossa. Ruotsalaiset pakottivat nyt saksalaiset miettimään, tarvitseeko autolla sittenkään ajaa ihan niin kovaa.

Joukossa on jo paljon surua ja luopumisen tuskaa. Pikkuruisen Volvon esimerkin uskotaan tarttuvan muihin valmistajiin. Se päättäisi vapaiden kansalaisten vapauden vapaasta ajamisesta. ADAC ei muuten tuota slogania enää käytä, vaikka moottoriteiden yleisiä nopeusrajoituksia edelleen vastustaakin.