Mikko erosi, Paavo haaveilee perheestä ja Pekka vaihtoi ammattia ruuhkavuosina – Kolme miestä kertoo, miten kolmikymppisyys muutti elämää

Miesten tyytyväisyys elämään laskee kolmenkymppisenä, selviää Ylen kyselystä. Kolme miestä kertoo, mitä silloin tapahtui.

Kolmekymppiset (Ikä)
Paavo Jantunen, Mikko Partanen ja Pekka Rintamaa
Paavo Jantunen, 37, Pekka Rintamaa, 37, ja Mikko Partanen, 34, kokevat elämänsä muuttuneen kolmenkympin rajapyykin jälkeen.Antti Lähteenmäki/YLE

Mustat johdot tirkistelevät katon reiästä. Olohuoneesta puuttuu lamppu.

Imatralainen Mikko Partanen, 34, pahoittelee “poikamiesboksin” keskeneräisyyttä.

Partanen muutti omilleen viime syksynä, kun pitkä avioliitto tuli päätökseensä. Pariskunnalla on 12-vuotias lapsi. Perheeseen kuuluu myös vaimon 16-vuotias poika, jota Partanen on kasvattanut 3-vuotiaasta lähtien kuin omaansa.

– Olen tyytyväinen siihen, millainen ihminen nyt olen, mutta tavallaan tyytymätön siihen, että kesti niin kauan, Partanen luonnehtii.

Vaimo jäi edelleen asumaan lasten kanssa Partasen rakennuttamaan 200-neliöiseen omakotitaloon Joutsenossa. Pariskunta on yhä hyvissä väleissä keskenään.

Partanen kertoo, että hän löysi vaimonsa nuorena. Pariskunta meni nopeasti naimisiin ja lapsikin tuli jo vuoden päästä. Partanen oli tuolloin 21-vuotias.

– Silloin ei ehkä ymmärtänyt, että mihin sitoutuu ja miten kannattaa varautua tulevaisuuteen. Esimerkiksi se valtavan talon rakentaminen. Vaikka olen ihan hyvätuloinen, mutta että ottaa sellaisen riipan itselleen. Ex-vaimo sanookin, että ne on ne “Mikon överit”.

Mikko Partanen, Imatra
Mikko Partasen käteen on tatuoitu muistot lapsuuden peleistä.Antti Lähteenmäki/YLE

Torstaisena iltana Partasen 12-vuotias poika pelaa tietokoneella pienen kaksion makuuhuoneessa. Hän on viettämässä talvilomaviikkoa isällään.

Isä on ollut viime yönä yövuorossa veturinkuljettajana.

Veturinkuljettajan työ on Partasen päätyö. Sen lisäksi hän tekee portsarin hommia paikallisessa baarissa, joka on miehen omien sanojen mukaan kuin “toinen olohuone” ja rakentelee drooneja tutulleen.

– Olisi tosi mukava käyttää lomat reissaamiseen, mutta tällä hetkellä käytän lomani niin, että teen duunia numero kolme, Partanen naurahtaa.

Viime aikoina ajatuksia on herättänyt myös oma jaksaminen työelämässä. Sen verran, että hän myöntää työuupumuksen hieman pelottavan.

Vielä enemmän pelottaa kuitenkin se, onko romanttinen osuus elämästä ohi.

Mikä muuttui kolmikymppisenä?

Yle teetti Taloustutkimuksella kyselyn, josta käy ilmi, että miehet ovat 15–29-vuotiaina lähes yhtä onnellisia kuin suomenruotsalaiset. Jopa 38 prosenttia vastaajista piti itseään erittäin tyytyväisinä elämäänsä.

Kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen tyytyväisyys kuitenkin tippuu. 30–44-vuotiaiden miesten ikäryhmässä erittäin tyytyväisiä elämäänsä on vain 15 prosenttia.

Tämän tuloksen johdosta kysyimme Ylen nettisivuilla 30–44-vuotiailta miehiltä, kuinka tyytyväisiä he ovat elämäänsä. Vastauksia tuli parissa päivässä yli 450.

Tapasimme kolme kyselyyn vastanneista miehistä.

Kaikki kolme olivat kokeneet, että kolmenkymmenen jälkeen elämässä tapahtui isoja muutoksia. Erityisesti oma ajatusmaailma muovautui. Se johti myös siihen, että elämässä uskalsi tehdä isojakin ratkaisuja: erota, vaihtaa ammattia, perustaa yritys.

Partanen oli yksi heistä.

Myös hän on tiedostanut muuttuneensa kolmenkympin jälkeen. Hän muistelee lämmöllä nuoruuden tietämättömyyttä.

– Nyt tässä päälle kolmikymppisenä on ehkä enemmän pystynyt olemaan itselleen rehellinen. Se on varmaan se suurin muutos.

Tosin maailmankuvan muutos alkoi Partasella jo paljon aiemmin. Hän kuvailee tehneensä siinä asiassa täyskäännöksen elämässään.

Alle parikymppisenä hänen idolinsa oli Tony Halme. Hän itse luonnehtii olleensa jääräpäinen konservatiivi. Maahanmuuttovastainen. Homofoobinen.

Nykyisin Partanen kuvailee itseään polyamoriseksi panseksuaaliksi.

Mikko Partanen, Imatra
Partanen sanoo, että hänen ulkokuorensa saattaa hämätä ihmisiä. "En ole ehkä se tyypillisimmän avoimen ihmisen näkönen, olen iso portsariäijä ja kuitenkin puhun tälleen ja kirjottelen runoja ja muuta."Antti Lähteenmäki/YLE

Polyamoria tarkoittaa, että henkilöllä voi olla useita suhteita yhtä aikaa. Panseksuaalisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että tuntee vetoa henkilöön sukupuolesta riippumatta.

Panseksuaalisuuteen Partanen on havahtunut viime vuosien aikana. Sen sijaan polyamorinen hän on ollut jo pitkään. Myös entinen avioliitto oli avoin.

Hän haaveilee vielä löytävänsä rinnalleen kumppanin, joka ajattelee maailmasta samalla tavoin.

Erityisesti pieneltä paikkakunnalta on haaste löytää samanmielisiä ihmisiä.

– Minä kun sanon rehellisesti minkälainen olen, niin siinä yleensä näkee perävaloja aika paljon, Partanen naurahtaa.

Partanen toivookin, että maailma muuttuisi suvaitsevammaksi. Hän itse yrittää nopeuttaa prosessia ja on aloittanut kirjoittamaan kirjaa itsekasvusta, parisuhteista ja seksistä.

Imatralta hän ei kuitenkaan aio muuttaa pois.

Portsarihommien kautta paikallisesta baarista on löytynyt itselle tärkeä yhteisö. Siellä Partanen viettää vapaa-aikaansa, on mukana pokeriporukassa ja laulaa karaokea.

Mikko Partanen, Imatra
Mikko Partanen ja Eemeli Mustasalmi ottivat mittaa toisistaan 9-pallossa. Peliä seurasi Petteri Vanninen. Antti Lähteenmäki/YLE

Kyseisessä baarissa onkin väkeä jo iltapäivällä. Moni pelaa biljardia, myös hiihtoa katsotaan tv:stä. Osa juo kaljaa, osa kahvia. Partanen löytää heti tuttuja.

– Vaikka ei olisi sitä rakasta, niin täällä on kuitenkin niin rakkaita ystäviä, että se lohduttaa nopeasti, kun tulee tänne, Partanen toteaa.

Tulevaisuudessa Partanen haaveilee downshiftaamisesta ja matkustelusta, kunhan lapset kasvavat ja taloudelliset velvoitteet helpottavat.

– En minä nuoruuttani kaipaa, olen vähän sellainen ikuinen lapsi.

“Eihän tällaista ole aikuisen elämä”

Kesken olevaa muuttoa pahoitellaan myös toisessa imatralaisessa osoitteessa. Paavo Jantunen, 37, muutti takaisin kotiseudulleen Imatralle tammikuussa.

Sitä ennen hän oli tehnyt 1,5 vuoden palkkatyöpätkän Vantaalla Metsähallituksen Luontopalveluille.

Jantunen työllistää suurimmaksi osaksi itse itsensä konsulttina. Silloin tällöin hän tekee erilaisia projekteja palkkatöissä.

Pienistä puroista koostuva elämänrakenne oli aluksi vaikea hyväksyä.

Paavo Jantunen, Imatra
Paavo Jantunen kokee, että työelämän pirstaloituminen vaikuttaa moneen elämän osa-alueeseen. Antti Lähteenmäki/YLE

– Tietysti jo lapsuudesta oli tullut se malli, että arkipäivisin käydään töissä yhdeksästä viiteen ja sitten tullaan kotiin, ja kotona on se kotielämä, Jantunen kuvailee.

Jantunen valmistui 32-vuotiaana Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta tuotantotalouden diplomi-insinööriksi.

Tutkintolinjan hän valitsi aikoinaan sen perusteella, että se soveltuu moneen. Tutkinnon loppumetreillä Jantuselle kuitenkin valkeni, ettei hänelle edelleenkään ollut täysin selvää, mitä hän haluaisi tehdä. Yksikään palkkatyö ei tuntunut sopivalta.

– Se toinen vaihtoehto oli, että sellainen paikka pitää sitten tehdä itse.

Jantunen perusti yrityksen ja työllistää itsensä konsulttina.

Nykyisin Jantunen nauttii elämästään, mutta hän myöntää, että se vaati paljon myös henkistä kasvua.

– Siinä kolmenkympin paikkeilla tuli sellainen olo, että eihän aikuisen elämä voi olla tällaista. Minulle oli rakentunut ulkoapäin sellainen kuva, minkälaista aikuisen elämän kuuluu olla.

Jantunen kokeekin, että hän kolmikymppiseksi saakka odotti, että elämästä löytyy hänelle oma paikka, johon voi sujahtaa ja elämä asettuu uomiinsa. Lopulta piti myöntää itselleen, että se paikka on raivattava itse.

– Siinä 30–35-vuotiaana tuli tietynlainen pettymys siitä, että maailma ei ollutkaan sellainen mitä luulin sen olevan. Sitten piti vain purra hammasta ja todeta, että olkoon se sitten tällainen ja se on ihan hyvä näinkin, Jantunen naurahtaa.

Vaikka Jantunen on aina ollut urheilullinen, hän kertoo, että kolmenkympin kohdalla hän teki elämäntaparemontin. Siinä yhteydessä hän pohti paljon asioita myös henkisellä tasolla.

Paavo Jantunen, Imatra
Jantunen on tyytyväinen paluustaan lapsuuden tuttuihin maisemiin Imatralle. Luonto on lähempänä kuin pääkaupunkiseudulla.Antti Lähteenmäki/YLE

– Vaikea sanoa, kuinka paljon se on käsi kädessä tullut sen henkisen puolen kanssa, että pystyi antamaan itselleen anteeksi niitä tiettyjä epäkohtia ja puutteita.

Jantunen on oppinut arvostamaan yrittäjyyden tuomaa vapautta, vaikka aluksi se hermostutti, että elämästä puuttuvat vankat rakenteet. Hänellä on ollut aikuisena vuosia, jolloin ei ole tarvinnut herätä aamuisin herätyskelloon.

– Koen, että olen kokolailla tyytyväinen. Sellaiset ehkä kaikkein tärkeimmät palaset on tällä hetkellä hyvin ojennuksessa.

Vapauksistaan huolimatta yrittäjän arki ja työelämän pirstaloituminen mietityttää yhden ison haaveen kohdalla.

Se on perheen perustaminen.

– Minulla ei ole ollut elämässäni tilaisuutta sitoutua hirveän vahvasti mihinkään, koska olen kokenut, että kaikki liikkuu koko ajan. Tietysti toivoisi, että se työelämä loksahtaisi jotenkin sillä tavalla kohdalleen, ettei se olisi hirveän huutava vääryys tuoda lasta maailmaan.

Jantunen seurustelee tällä hetkellä.

– Yritän olla ajattelematta, että tämä on ehdoton asia, jonka haluan tapahtuvan. Jos olosuhteet eivät sitä minulle suo, sitten on ihan hyvä näinkin päin.

“Pitäisi tehdä jotakin, joka ei ihan joka päivä harmittaisi”

Vaalean omakotitalon pihassa Lempäälän maaseudulla tuoksahtaa kala. Autotallissa on parhaillaan meneillään ahventen fileointi.

Pekka Rintamaa, 37, ojentaa kätensä ja pahoittelee sen olevan kalassa.

Noin vuosi sitten Rintamaa teki radikaalin päätöksen kesken ruuhkavuosien ja heittäytyi kalastajaksi. Taakse jäi 18 vuoden ura elintarviketehtaassa.

– Olin ollut yli 10 vuotta pääluottamusmiehenä ja rupesi olemaan kaikki loppuunpalamisen oireet. Lähimuisti alkoi pätkiä. Lisäksi aloin menettää uskoni siihen touhuun, että sillä mitään saadaan aikaiseksi.

Pekka Rintamaa, kalastaja Lempäälä
Rintamaa on harrastanut pikkupojasta saakka kalastusta. "Isä aina otti minut pilkille mukaan, veti pulkassa, kun en vielä itse jaksanut kävellä."Antti Lähteenmäki/YLE

– Kun oli tarpeeksi monet yt-neuvottelut käynyt, se rupesi olemaan yhdelle ihmiselle liikaa. Työmaa rupesi tulemaan kotiinkin. Totesin, että ehkä muidenkin kehotusta kannattaa kuunnella, Rintamaa luonnehtii ja viittaa keittiössä häärivän avopuolison suuntaan.

Avopuolison lisäksi keittiössä vilahtavat 8- ja 10-vuotiaat tyttäret ja perheen kaksi kissaa.

Rintamaa kertoo, että kolmenkympin korvilla tapahtui monia asioita, jotka avasivat hänen silmänsä. Juuri lasten saaminen oli yksi niistä.

– Ennen oli aika vapaata ja sai tehdä mitä huvittaa, mutta nyt lapset on pakko aika lailla ottaa huomioon kaikissa päätöksissä. Lasten takia sitä kai tehdään 12-tuntisia työpäiviä.

Toinen pysäyttävä asia oli pääluottamusmiehenä nähdyt surulliset kohtalot. Työssään hän koki myös oikeuslaitoksen kohtelevan ihmisiä väärin.

– Aiemmin sitä oli sellainen lapsenusko oikeusjärjestelmään. Kun sen kanssa joutuu tekemisiin, kyllä se avaa silmät, kuinka epäreilu maa Suomi on.

Kolmas herättävä tekijä olivat lähipiiriin osuneet kuolemantapaukset.

– Jos mummut ja vaarit kuolee, se vielä menee, mutta kun ystäviä rupee kuolemaan ja nuoriakin ihmisiä. Siinä rupeaa ajattelemaan, että pitäisi tehdä jotain sellaista, että ei ihan joka päivä harmittaisi.

Nyt Rintamaa kokee olevansa etuoikeutettu, että saa tehdä kalastajan työtä ammatikseen.

– Jokainen kalastuspäivä sisältää ainekset pieneen seikkailuun, Rintamaa sanoo.

Pekka Rintamaa pilkillä, kalastaja Lempäälä
Rintamaa kertoo, että nyt vanhemmiten hän pyrkii välttelemään turhaa riskinottoa. "En enää ihan viimeisille jäille mene, otan verkot mieluummin viikkoa aikaisemmin pois."Antti Lähteenmäki/YLE

Rintamaa kokee saaneensa toteuttaa jo monta unelmaansa. Nyt hän haaveilee pystyvänsä pitkällä tähtäimellä elättämään itsensä kalastajana. Tällä hetkellä hän on elämäänsä varsin tyytyväinen.

– Ehkä semmoinen 8+. Saa tehdä työkseen sitä, mistä itse eniten tykkää ja lapset on terveitä. On saanut jotain aikaseksikin tässä elämänmatkallaan, hän luonnehtii.

Aitoa pelkoa puolestaan aiheuttaa ilmastonmuutos. Kalastajana Rintamaa on nähnyt jo luonnossa selkeitä muutoksia: vesistöihin on ilmestynyt kalalajeja ja vesikasveja, joita siellä ei ole aiemmin ollut. Toisaalta hän on huolissaan myös siitä, että kuinka ilmastonmuutoksen torjunnassa säilytetään samalla tehokkuus.

– Täältä maaltahan on pakko kulkea kauppaan autolla, enkä minä pysty menemään järvellä soutamalla. Linkolaksi ei ihan pysty ryhtymään. Miten haasteet saadaan ratkaistua niin, ettei elämä kuitenkaan pysähdy?

Mitä sanoisit nuoremmalle itsellesi?

Pekka Rintamaa, kalastaja Lempäälä
Rintamaa haaveili aiemmin muun muassa omakotitalosta ja asuntolainan poismaksamisesta. Ne haaveet ovat toteutuneet.Antti Lähteenmäki/YLE

– Sanoisin ilman muuta, että kotonakin voi olla vähän enemmän. Ihan aina ei tarvitse olla töissä eikä ihan aina tarvitse olla myöskään järvellä. Antaisin varmaan puolisolleni enemmän aikaa. Ja kyllä asiat järjestyy, kun niille antaa vaan mahdollisuuden.

Lisää aiheesta keskiviikon A-studiossa kello 21.05: Miksi mies ahdistuu parhaassa iässään? Mihin tyytyväisyys katoaa kolmenkympin jälkeen? Vieraina psykologi ja psykoterapeutti Teemu Ollikainen, filosofi ja onnellisuustutkija Frank Martela sekä Gasellit-yhtyeen Hätä-Miikka eli Miikka Niiranen.

Lue myös:

Mihin tyytyväisyys elämään karkaa, kun mies täyttää 30? Yli 450 miestä kertoi Ylelle elämästään

Ylen kysely: Nuoret naiset ovat samanikäisiä miehiä huolestuneempia – "Naiset ovat kautta aikain olleet huolehtijoita"

Ylen kysely: Alle 30-vuotiailla kaikista kovin luotto äänestämiseen, mutta silti he eivät äänestä

Vastaavalta päätoimittajalta: Kysyimme, mikä teille on tärkeää, jotta osaisimme tehdä työmme paremmin

Tuukka Tervosen kolumni: Ei ole yhtä tapaa olla mies – miehisyyteen kuuluu toksista maskuliinisuutta ja runoilevia mekkosankareita