Analyysi: Hallituspuolueet kuilun partaalla – syöksykierteen katkaiseminen vaatii täydellistä onnistumista vaalikentillä

Kokoomuksen pääministeriunelmat näyttävät tippuneen vanhusten hoivakodin lattialle, kirjoittaa politiikan toimittaja Matti Koivisto.

politiikka
Ministeriaitiossa, pääministeri Juha Sipilä (vas.), valtiovarainministeri Petteri Orpo ja eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho eduskunnan suullisella kyselytunnilla Helsingissä 14. helmikuuta.
Eduskunnan kyselytunnit ovat tältä keväältä ohi. Ministeriaitiossa, pääministeri Juha Sipilä (vas.), valtiovarainministeri Petteri Orpo ja eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho helmikuussa.Vesa Moilanen / Lehtikuva

Ylen uusin puoluekannatusmittaus on hallituspuolueille karua katsottavaa.

Keskustan, kokoomuksen ja sinisten yhteiskannatus on enää 32,1 prosenttia, kun vielä vaalikauden alussa hallituspuolueiden takana oli 57 prosenttia äänestäjistä.

Puoluekannatusmittauksia tulkitessa tärkeintä ei ole se, millainen on viimeisen kuukauden aikana nähty muutos.

Suurin merkitys on viimeisten kuukausien aikana näkyvällä pidemmän aikavälin kehityksellä, eli niin kutsutulla kannatuksen trendillä.

Tämä käyrä osoittaa nyt alaspäin sekä keskustalla että kokoomuksella, vaikka vaaleihin on aikaa runsaat viisi viikkoa ja puolueet ovat jo startanneet vaalikampanjansa. Suunnan muuttaminen vaatii todellista nappisuoritusta vaalikentillä.

Erityisen pahalta tilanne näyttää vielä viime vuonna tiukasti SDP:n kintereillä pysytelleelle kokoomukselle, jonka toiveet pääministeripuolueen asemasta näyttävät nyt tippuneen vanhusten hoivakodin lattialle. Kannatus sukeltaa juuri siinä vaiheessa, kun vauhtiin päässeen vaalikampanjan pitäisi jo purra äänestäjiin.

Hoitajamitoitukseen liittyvän sekoilun lisäksi kokoomus on ollut esillä ”Autot kuuluvat teille” -iskulauseella varustettujen tienvarsimainosten herätettyä kysymyksiä puolueen ilmastolinjasta.

Kokoomus onkin tällä mittausjaksolla menettänyt kannattajia erityisesti vihreisiin.

Demareiden ero kokoomukseen on revennyt yli 5 prosenttiyksikköön. Se on kokoomukselle epämukavan suuri takamatka kurottavaksi, vaikka huomioon ottaisi kokoomuksen toiveikkaat arviot vaalitenttien vaikutuksesta.

Kokoomuksessa on spekuloitu jo ennen SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen rankkaa sairauslomaa, että vaaliväittelyissä viime eduskuntavaalien alla takellelleen Rinteen esiintyminen loppusuoran vaalitenteissä riittää pudottamaan SDP:n kannatusta 2–3 prosenttiyksikköä. Nyt tämäkin turvaväli on kadonnut.

Suuretkin muutokset ovat vielä vaalikamppailun loppumetreillä mahdollisia, mutta SDP:n kannatus on vakiintunut suunnilleen nykyiselle tasolleen jo vuoden 2018 alussa.

SDP:n kannatus on pyörinyt mittauksesta toiseen yli 20 prosentin lukemissa, eikä puheenjohtajan pitkä poissaolo näytä vaikuttaneen suuntaan tai toiseen.

SDP:n kannalta keskeisin kysymys on nyt se, miten äänestäjät suhtautuvat sairauslomalta palanneeseen Rinteeseen.

SDP:n kannalta huolestuttava merkki on se, että Taloustutkimuksen kannatuskyselyn tausta-aineistojen mukaan mittausjakson heikoin viikko SDP:lle osui Rinteen paluun jälkeisiin päiviin.

Isoin lovi hallituksen kannatukseen tuli silloin, kun hallitusvastuussa kärvistelleet perussuomalaiset potkittiin oppositioon puheenjohtajavaihdoksen jälkeen. Tilalle tulleet siniset eivät ole onnistuneet vakuuttamaan äänestäjiä missään vaiheessa.

Samaan aikaan maahanmuuttoteemaa oppositiosta paukuttavat perussuomalaiset ovat Jussi Halla-ahon johdolla nousseet jo aivan vihreiden kintereille yli 13 prosentin kannatuslukuihin.

Keskustassa toiveet pääministeripuolueen asemasta on jo haudattu.

Aiemmin puheenjohtaja Juha Sipilä on hakenut toivonkipinää 90-luvun esimerkistä, kun silloinen puheenjohtaja Esko Aho onnistui nostamaan keskustan kannatuksen kolmessa kuukaudessa 14,6 prosentista 19,8 prosenttiin. Nyt aikaa vaaleihin on enää runsaat viisi viikkoa ja kannatus menee väärään suuntaan.

Keskustalaisten toiveena on SDP:n ja keskustan varaan rakentuva punamultahallitus. Kokoomuksen painuva kannatus tukee tätä toivetta, mutta omakin suunta pitäisi saada käännettyä.

Keskustan harrastama sinipunalla pelottelu ei ole auttanut, vaan kannatus on painunut 14,1 prosenttiin. Eduskuntavaaleihin meneminen tällä kannatuksella johtaisi vielä karmeampaan rökäletappioon kuin vuoden 2011 vaaleissa.

Hallituskumppanin teflon-kuoresta katkerasti puhuneiden keskustalaisten on ollut vaikeaa peittää vahingoniloa, kun aiemmin suvereenista julkisuushallinnasta tunnettu kokoomus on kompastellut.

Keskustan kannatusta kokoomuksen epäonni ei ole kohentanut, vaan keskustan riesana on viime aikoina ollut esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin ympärillä vellonut kohu hallituspaikasta ruotsalaispankissa.

Vaalikauden loppumetreillä tikittää myös laukeamistaan odottava pommi, kun loppumattomaan valiokuntalimboon juuttunut sote-uudistus odottaa lopullista ratkaisuaan.

Keskustassa elätellään edelleen toiveita siitä, että pääministeri Sipilä saisi sote-uudistuksen läpimenosta sulan hattuunsa.

Todellisuudessa kyse on enää siitä, kuka vetää töpselin seinästä ja kenen syliin uudistuksen kariutuminen jälleen hallituskauden loppumetreillä kaatuu.

Vajoavan kannatuksen kanssa kamppailevien hallituspuolueiden toive on nyt onnistuneessa loppukirissä vaalikentillä.

Edessä on raskas ylämäki, sillä viime kuukausina paljon esillä olleet aiheet vanhustenhoidon kriisistä, Oulun seksuaalirikosepäilyistä ja ilmastonmuutoksesta suosivat muita puolueita kuin keskustaa, kokoomusta tai sinisiä.

Lisää aiheesta:

Ylen kannatusmittaus: SDP repäisi hurjan eron kokoomukseen – perussuomalaisille Halla-ahon kauden ennätyslukemat