Hyvästä treenikämpästä ei luovuta vaikka bändi hajoaisi – "Vuokralaisia ei tarvitse haalia"

Kunnollisen soittotilan rakentaminen on kallista äänieristyksen takia. Selvitimme tilannetta Tampereella, Helsingissä ja Kuopiossa.

Yhtyeiden treenikämpät
Matti Sarin ja Mauri Tikkamäki Musakeskuksen käytävällä
Matti Sarin (vas.) esittelee tuhannen neliön treenikämppätilaa Ylen toimittaja Mauri Tikkamäelle. Yhdessä tilassa voi toimia vuoronperään useampikin bändi. Samalla myös kustannuksia voi jakaa. Marko Melto / Yle

Musiikin tekeminen onnistuu helposti vaikka olohuoneessa, mutta kun halutaan soittaa, syntyy meteliä. Äänekkäimpiä soittimia ovat rummut, jotka kuuluvat ilman sähköistä äänen vahvistustakin.

Vaikka tekisi elektropoppia pelkällä tietokoneella, on sitäkin jossain vaiheessa testattava ilman korvakuulokkeita.

Soittoharrastus ja bändeissä soittaminen on suosittua joka ikäpolvessa, joten treenikämpille riittää kysyntää. Markkinarako on huomattu monissa kaupungeissa.

Riittävän tilavaa ja äänieristettyä huonetta tarvitaan mm. siksi, että varusteet ja vaatimukset kasvavat. Esimerkiksi raskaan rockin rumpalin setti on vuosien varrella kasvanut. Vaikka tyylissä yleisesti käytettävä tuplabassorumpu voidaan korvata näppärällä vaijeripedaalilla, on tom-tomrumpujen rivistö ja symbaalivalikoima silti yhä suurempi.

Treenikämpäksi halutaan kunnon tilat myös siksi, että musiikin pitää jytistä niin että tuntuu.

Paksut kipsiseinät ja kelluva lattia

Hyvää treenitilaa voi olla vaikea löytää. Ellei satu olemaan niin onnekas, että bänditila löytyy omasta takaa, on myös muutamia yksityisiä toimijoita, jotka tarjoavat soittajille työtilaa.

Helsingin seudulla sellaisia ovat esimerkiksi Musahotelli ja Bändikämpät. Sound-Inn tarjoaa soittajille vuokratilaa Helsingin lisäksi Tampereella ja Lahdessa.

Tampereen Kalevassa toimii Musakeskus, jonka rakennuksen sisällä on panimo, ravintola ja vuokrattavaa toimistotilaa. Myös bändikämppiä on tarjottu vuokralle jo kolmisen vuotta.

Nyt mummot käväisevät jo pubissamme drinksuilla ja hyvin menee.

Matti Sarlin

Toiminnan alkaessa bändikämppiä markkinoitiin, nyt ei enää tarvitse.

– Kysyntää on. Vaikka ei ole mainostettu, niin joka viikko kysellään bänditiloja, kertoo Matti Sarin Musakeskuksesta.

Talossa on soittotilaa kahdessa kerroksessa, yhteensä noin 1 000 neliötä. Kämppiä on kolmisenkymmentä. Monessa niistä soittaa ainakin kaksi bändiä, joten on helppo päätellä, että ovien takana musisoi useita kymmeniä soittajia.

– Pienin kämppä on 20 neliötä, mihin sopii kahden bändin kamat. Isommat kämpät ovat yli 30 neliötä.

Joka neliö on harkiten täytetty, tiloja esittelevä Sarin kertoo. Yhteinen käyttö vähentää kustannuksia.

Reinot treenikämpän lattialla
Sisäjalkineet kuuluvat asiaan, kun keskitytään luovaan musisointiin. Marko Melto / Yle

Koputamme ovelle ja paksu ovi aukeaa. Vastaan lyö meteli: tilassa treenaa toistaiseksi vailla nimeä oleva yhtye. Laji on hevimetalli tai jokin sen alalaji.

Musiikintyylit ovat näinä aikoina moninaiset. Niin myös soittajat.

– Meillä löytyy soittajia joka lähtöön. Ikähaarukkakin on kaksikymppisistä kuusikymppisiin, Sarin kertoo.

Koska moni bändi harjoittelee samaan aikaan, on ollut pakko panostaa äänieristeisiin.

Kipsiä on seinissä monikertainen määrä tavalliseen seinään verrattuna. Samoin lattia on kelluvaa mallia, joten ääni ei kulje rakenteita pitkin.

– Kunnollisten soittokämppien rakentaminen on kymmeniä kertoja kalliimpaa kuin toimistotilojen tekeminen, Sarin sanoo.

Kämpästä pidetään tiukasti kiinni

Soittajille soittokämpän saanti on onnenpotku, eikä tilasta haluta luopua.

– Parin vuoden aikana on ehkä kerran yksi kämppä tyhjentynyt. Kämpästä pidetään yleensä viimeiseen asti kiinni. Vaikka bändi hajoaisi, joku jäsen siitä kasaa uuden ja tila pysyy hallinnassa, Sarin sanoo.

Bändin biisilista
Biisilista paljastaa inspiraation lähteet ja edellytykset. Marko Melto / Yle

– Sana myös kiertää soittajien kesken, joten vuokralaisia ei tarvitse haalia.

Musakeskus aikoo rakentaa lisää soittotilaa, mutta tällä hetkellä piirustukset ovat byrokratian rattaissa.

Mummot kavahtivat aluksi

Kun vanhaan punatiiliseen rakennukseen Tampereen Kalevassa alettiin remontoida Musakeskuksen liiketilaa kolmisen vuotta sitten, olivat naapurit varauksellisia.

– Naapurin senioritaloissa aluksi nikoteltiin, että mitähän tästäkin tulee, Matti Sarin kertoo.

– Vaikka rokkarit saattavat näyttää tatuointeineen ja lävistyksineen pelottavilta, niin kuosin alla on lempeitä tyyppejä, hän vakuuttaa. Mitään pahaa sanottavaa ei vuokralaisista ole.

opettaa rumpujen soittoa
Toni Lehmuskallio antaa rumputuntia Markku Pohjolalle Tampereen Musakeskuksessa. Marko Melto / Yle

– Nyt mummot käväisevät jo pubissamme drinksuilla ja hyvin menee.

Talon sisälläkään ei järjestyshäiriöitä ole ollut, eikä mitään kaljanjuontivalvontaa tarvita.

– Eletään niin kuin muuallakin. Ja ottavathan urheilijatkin palautusjuomaa, Sarin huomauttaa.

Muutakin kuin bändisoittoa

Treenikämpät käyvät myös opetustiloiksi. Toni Lehmuskallio antaa rumputuntia Markku Pohjolalle, joka haluaa perehtyä triolikompin erilaisiin bassovaihtoehtoihin.

– Tilat soveltuvat tähän mitä parhaiten. Tänne voi tulla koska tahansa eikä häiriöitä ole, Lehmuskallio kehuu.

Kun käytävän ovia availlaan, löytyy huoneista myös akustisen kitaran opetusta.

Myös äänityötä tekeville on paksuseinäinen työhuone tarpeen. Miksaus ei onnistuisi, mikäli äänieristys ei toimisi.

Helsingissä huono tilanne

Soittotilat ovat kortilla siellä, missä ihmisiä on muutenkin paljon. Jos Tampereella soittokämpiksi ja erilaisiksi työtiloiksi hyvin soveltuvat vanhat teollisuuskiinteistöt ovatkin olleet liipaisimella asbesti- ja muiden ongelmien takia, niin tilanne Helsingissä on vielä huonompi. Kaapelitehtaalla on tiloja, mutta ainakin muutama poistuu Tanssin talon rakentamisen vuoksi.

– Nosturi puretaan, se tietää suuria ongelmia. Mistä löytyisi korvaavia tiloja, Jaakko Kämäräinen Muusikkojen liitosta huokaa.

– Usein tarjolla olevat tilat ovat ankeita, äänieristeet ovat huonot tai huone on ikkunaton loukko. Ja silti vuokraa saatetaan pyytää 20 neliön kämpästä tonnin verran.

– Ihanteellisen treenikämpän läheisyydessä olisi tietysti kahvila, freelancebasisti Kämäräinen haaveilee.

Savossa on väljempää

Kuopiossa treenikämppien saatavuus on hyvä. Soitinlaitehuoltoalan yrittäjä Jaakko Turunen vuokraa 20–30 neliön kokoisia tiloja.

Vuokralaisia on tällä hetkellä alle sata. Vuokra kerätään jokaiselta henkilöltä erikseen, ei siis bändikohtaisesti.

– Tilat on tarkoitettu ainoastaan yhtyeille, ei yksittäiselle soittajalle, vaikka niitäkin joskus kysytään.

Kaikki eivät harrastuksen alkuvaiheessa tarvitse äänieristettyä tilaa. Musiikin trenditkin vaihtuvat. Moni nuori musiikin harrastaja tekee musiikkia kotonaan.

– On myös elävän musiikin paikkoja, joissa varsinaista bändiä näkee tuskin koskaan, enempi musa hoidetaan läppäri-räppäri-pohjalta, kertoo Turunen. Hänellä on vuokralaisista hyviä kokemuksia.

Turunen on harkinnut toiminnan laajentamista, mutta se on jäänyt.

– Näyttää siltä, että haja-asutusalueilla Kuopion ympärillä on tyhjiä varastoja tai muita tiloja helposti saatavilla, joten harrastustiloista ei liene puutetta, hän arvioi.

Juttua on korjattu 15.3. klo 15.06: Lause "Kaapelitehtaan soittokämpät ovat uhan alla." on muutettu muotoon "Kaapelitehtaalla on tiloja, mutta ainakin muutama poistuu Tanssin talon rakentamisen vuoksi.".