Sofi Oksasen Baby Jane nähdään nyt valkokankaalla: "Naiset puhuvat harvoin keskenään elokuvissa – varsinkaan muusta kuin miehistä"

Baby Jane on elokuva rakkaudesta, valtapeleistä ja hoitamatta jäävien mielenterveysongelmien tekemästä tuhosta.

kulttuuri
Maria Ylipää ja Roosa Söderholm
Baby Jane on kuvaus Pikin (Maria Ylipää) ja Jonnan (Roosa Söderholm) suhteesta.Sanna Vanninen / October Oy

Piki on ihmeellinen, itsevarma nainen, joka kietoo heti ensi kohtaamisella pikkukaupungin Jonnan pauloihinsa.

Alkaa kiihkeä rakkaussuhde, jossa elanto tienataan huomaamattomilla postipaketeilla.

Kaikki on taivaallista, kunnes Jonnalle selviää, että suhteessa on kolmas pyörä: Pikin halvaannuttava paniikkihäiriö, jota tämä epäonnistuneesti itsehoitaa alkoholilla.

Kiilaa rakastavaisten väliin lyö myös mustasukkainen Bossa, entinen tyttöystävä, jolle sopii hyvin, että Piki on hänen apunsa armoilla.

 Baby Jane -elokuva, Katja Gauriloff
Katja Gauriloff tiesi heti Baby Janen luettuaan, että haluaa tehdä siitä ensimmäisen fiktioelokuvansa.Terhi Liimu / YLE

Kun palkittu dokumentaristi Katja Gauriloff seitsemän vuotta sitten sattui lukemaan Sofi Oksasen Baby Jane -kirjan pokkariversion, hän tiesi heti, että haluaa tehdä siitä ensimmäisen fiktioelokuvansa.

Kirjan teemoihin keskeisesti kuuluvat kysymykset mielenterveyden hajoamisesta, heikosti saatavilla olevasta avusta ja avunsaannin eriarvoisuudesta puhuttelivat Gauriloffia.

Yhtä paljon häneen vetosivat moniulotteiset hahmot.

– Tiesin, että tästä saa vahvojen naisten tarinan, ja niitä meillä ei kyllä tarpeeksi ole. Elokuvissa naiskuva on ollut viime aikoihin asti aika kapea.

Naisten kertomat, naisiin keskittyvät, ristiriitaisia ja monisyisiä naisrooleja sisältävät elokuvat ovat edelleen harvinaisia myös alkuperäisteoksen kirjoittaneen Sofi Oksasen mielestä. Samoin seksuaaliset vähemmistöt ovat edelleen aliedustettuina.

Oksasen mielestä on hienoa, että Gauriloff tarttui vuonna 2005 julkaistuun kirjaan ja toi sen tähän päivään toisessa taidemuodossa.

– Seksuaaliset vähemmistöt eivät ylipäätään usein ole elokuvien päähenkilöitä, mutta esimerkiksi naispareihin keskittyviä kokonaisia tarinoita on vähemmän kuin miespareista. Elokuvaa katsoessa tuli taas miettineeksi, miten vähän ylipäätään kuvataan toisilleen puhuvia naisia, saati sellaisia, jotka puhuvat muustakin kuin miehistä. Naisilla ylipäätään on vähemmän päärooleja, ja naisten tarinoita näkyy sitä kautta vähemmän.

 Baby Jane -elokuva,Sofi Oksanen
-En katso kirjan valmistumisen jälkeen lapseni perään. Mikään ei olisi kamalampaa kuvausryhmälle kuin että kirjailija hiippailisi vahtimassa. Terhi Liimu / YLE

Rakkautta ja valtapelejä

Gauriloff ja varsinaisen käsikirjoituksen laatinut Veera Tyhtilä eivät noudattaneet orjallisesti alkuperäisteosta. Pikin ja Jonnan parisuhteen dynamiikkaa kuvataan tiiviillä lähikuvilla ja parin harrastamalla eroottisella sidonnalla, shibarilla, jota kirjasta ei löydy.

Intiimien kuvausten onnistuminen edellytti turvallista ilmapiiriä ja ehdotonta luottamusta näyttelijöiden ja ohjaajan välillä. Katja Gauriloff ylistää pääparin näytelleiden Maria Ylipään ja Roosa Söderholmin keskinäistä kemiaa, taitoja ja heittäytymiskykyä.

– Mulle oli tärkeää, että meillä oli pitkä harjoitusjakso, ja että näyttelijöillä oli heti alusta hyvä energia yhdessä, ja hyvä olla keskenään. Hyvää kemiaa oli hirveän turvallista lähteä viemään eteenpäin, kun saatiin harjoitella rauhassa ja puhua kaikki valmiiksi. Mitä intiimimpiin asioihin mentiin, sitä tarkemmin teimme koreografioita. Kameran edessä kaikki oli jo tosi valmista.

Elokuva nostaa kirjaa enemmän esille erilaisen vallankäytön ihmissuhteissa, myös huomattavasti sidontaleikkejä hienovireisemmän. Piki on riippuvainen entisestä tyttöystävästään, koska ei paniikkihäiriönsä takia pysty edes viemään roskiaan.

Ainakaan selvin päin.

– Valtapelejä on kaikissa ihmissuhteissa. Esimerkiksi työelämässä ne voivat olla aika rajuja. Niitä ei pelata ainoastaan naisten kesken, tässä elokuvassa ihmiset nyt vain sattuvat olemaan naisia, kuvailee ohjaaja Katja Gauriloff.

 Baby Jane -elokuva, työryhmä,
Baby Jane on vahvojen naisten elokuva. Tuottaja Satu Majava, ohjaaja Katja Gauriloff, kirjailija Sofi Oksanen, näyttelijät Maria Ylipää ja Roosa Söderholm ja käsikirjoittaja Veera Tyhtilä.Terhi Liimu / YLE

Elokuva parisuhteesta, ei vain naisten parisuhteesta

Vaikka jotkin lehdet ovat jo revitelleet raflaavia otsikoita lesboseksistä ja sidonnasta, huomauttaa Sofi Oksanen, että elokuvassa on itse asiassa varsin vähän paljasta pintaa.

– Se voisi olla melkein ikärajaton elokuva. On erinomainen ratkaisu, että siinä ei käytetä turhaa alastomuutta ollenkaan. Se tuntuu yllättävän raikkaalta tähän päivään.

Maissa, joissa seksuaalivähemmistöjen asema on huonompi kuin meillä, Baby Janen kaltaisilla teoksilla voi olla lukijoille erityistä, henkilökohtaista merkitystä, arvelee Sofi Oksanen.

Kirjan käännösoikeudet on juuri myyty Turkkiin.

– On maita, joissa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla voi elää elämäänsä melko vapaasti, mutta maaseudulla välttämättä ei. Seksuaalisten vähemmistöjen tekemät itsemurhat esimerkiksi liittyvät hyvin usein siihen, että joutuu elämään kaapissa, tai ympäristössä, joka rankaisee siitä, että ihminen on oma itsensä.

Oksasen mielestä Suomessa ei enää pitäisi nähdä mitään omituista tai raflaavaa siinä, että intiimi suhde, jota kuvataan, on kahden naisen välinen.

Kyse on kuitenkin ennen kaikkea parisuhdetarinasta.

– Vaikka Suomi on liberaali maa, niin jotenkin tällaista pidetään ns. rohkeana ratkaisuna, vaikka ei siinä mitään rohkeaa ole. Sen pitäisi olla itsestäänselvä ja normaali asia, että kerrotaan myös seksuaalivähemmistöjen tarinoita.

Maria Ylipää on Piki
Piki (Maria Ylipää) vaikuttaa alkuun kaikkivoivalta, mutta pystyy paniikkihäiriönsä takia poistumaan kotoaan vain päissään tai bailaamaan.Sanna Vanninen / October Oy
Maria Ylipää, Roosa Söderholm ja Nelly Kärkkäinen
Elokuvan keskeisessä parisuhteessa on kolmas pyörä, entinen tyttöystävä Bossa (Nelly Kärkkäinen, kuvassa oikealla).Sanna Vanninen / October Oy

"Paniikkihäiriöstä on vaikea ottaa valokuvaa"

Lukijapalautteen perusteella Baby Jane on ollut erityisen arvokas teos niille, jotka kamppailevat paniikkihäiriön kanssa kirjan Pikin lailla.

– Olen tavannut hyvin paljon paniikkihäiriöisiä ihmisiä, joille kirjalla on merkitystä; paniikkihäiriöisten läheisiä, kumppaneita, vaimoja, miehiä, vanhempia ja lapsia, jotka ovat olleet ilahtuneita siitä, että paniikkihäiriöstä kirjoitetaan. Se on erittäin yleinen mielenterveyshäiriö, mutta yllättävän vähän tunnettu. Se on tietysti luonteeltaan sellainen, että siitä on vaikea ottaa vaikkapa valokuvaa.

Kirjan kirjoittamisen ja elokuvan julkaisemisen välisinä vuosina mielenterveysongelmiin liitetty stigma on Oksasen mielestä onneksi väistynyt.

– Musta tuntuu siltä, että mielenterveydestä puhutaan nykyisin avoimemmin ja se on hyvä; sillä tavoin pystytään murtamaan niin sanottua hullun leimaa ja poistamaan turhaa häpeää. Sen suhteen olen kuitenkin skeptinen, että hoitoon pääseminen olisi helpottunut, tai rahaa ongelmien hoitoon olisi tullut lisää.

Sitä paitsi Oksanen epäilee, että jotkin mielenterveyshäiriöt kiinnostavat sekä tutkijoita että tiedotusvälineitä enemmän kuin toiset. Senkin vuoksi hän on mielissään siitä, että paniikkihäiriö voi saada uuden sukupolven huomiota Baby Janen elokuvaversion myötä.

– Jo kirjoittaessani kirjaa tuntui siltä, että paniikkihäiriöön annetaan vähemmän tutkimusrahaa kuin moniin muihin vaivoihin. Kun aiemmin olin kirjoittanut syömishäiriöistä, niistä löytyi vaikka kuinka paljon kansainvälistä materiaalia.

PIki ja Jonna juhlimassa ravintola Kaisaniemessä
Baby Janen tarinassa riemu ja rakkaus väistyvät vähitellen mustempien sävyjen tieltä.Sanna Vanninen / Oktober Oy

Viina on huono lääke

Yksi tärkeä kysymys, jonka Baby Jane nostaa esiin on se, että huonokuntoisen ihmisen on itse kohtuuttoman vaikea hakea apua. Jos ei pääse edes ovesta ulos, ei pääse vastaanotolle.

Sofi Oksanen arvelee, että suuri osa mielenterveysongelmista jää piiloon, erityisesti paniikkihäiriöistä, sillä ihmiset yrittävät lääkitä itse itseään alkoholilla. Niin tekee myös tarinan Piki, huonoin seurauksin.

Oksanen toivoo, että elokuva auttaisi ainakin jotain yksin kamppailevaa tunnistamaan oireensa.

– Jos ajatellaan kansantautiamme alkoholismia, niin sen takana ei aina ole myöhemmin fyysiseksi muuttuva addiktio, vaan esimerkiksi paniikkihäiriö. Moni ei välttämättä edes tajua, mistä on kyse, kun paniikkihäiriö iskee omaan elämään. Moni ajattelee, että kyllä tämä tilanne tästä etenee bissellä tai drinkillä, ja tuloksena voi olla päihdekierre.

Maria Ylipää näyttelee Pikiä
Taustalla näkyvä Kallion kaupunginosa on keskeisessä roolissa elokuvassa. - Olen itse se tyttö, joka tuli Jonnan lailla 18-vuotiaana ruusut kourassa junalla sinne asumaan, oli ihan ehdotonta kuvata siellä, sanoo pohjoiseen synnyinseuduilleen sittemmin palannut Gauriloff.Sanna Vanninen /Oktober Oy

Lue lisää paniikkihäiriöstä Suomen Mielenterveysseuran sivuilta (siirryt toiseen palveluun)

Naisten roolia halutaan vahvistaa entisestään Suomen elokuva-alalla – saamelaiselokuvatuotannoissa taas dominoivat naiset

Näyttelijä Maria Ylipää kotimaisesta fiktiosta: "Vihdoinkin alkaa tulla moniulotteisia naisrooleja"