Tyttöjen silpominen on Suomessa rikos – Aiheen käsittelyn välttely terveydenhuollossa "on täysin vääränlaista kulttuurin kunnioitusta"

Silpominen voi olla viilto klitoriksessa, kokonaan poistetut ulkosynnyttimet tai jotakin tältä väliltä.

tyttöjen sukupuolielinten silpominen
Erillislaki silpomisen kieltämiseksi Suomessa jakaa mielipiteet, mutta siitä ollaan samaa mieltä, että ratkaisun avaimet ovat tiedottamisessa, koulutuksessa ja avoimessa keskustelussa.
KHO:n mukaan Migrin olisi viran puolesta pitänyt selvittää, onko lapsi vaarassa joutua silpomisen uhriksi. Kuvassa silpomisveitsi.Juha Tuominen / Yle

Somalitaustainen kätilö ja terveydenhoitaja Batulo Essak on puhunut jo parikymmentä vuotta tyttöjen silpomisperinteen lakkauttamisen puolesta.

Ihmisoikeusliiton mukaan perinnettä harjoitetaan monissa Afrikan maissa ja joillakin Lähi-idän ja Aasian alueilla, mutta muuttoliikkeen myötä aihe on tullut ajankohtaiseksi myös Suomessa ja muissa länsimaissa.

– Äitejä, joiden kulttuurissa silpominen koskettaa lähes jokaista naista, tulee jatkuvasti uusia. Siksi myös Suomessa syntyvät vauvat ovat vaarassa joutua silpomisen uhreiksi ja asiaa ei voida edelleenkään ohittaa, Essak sanoo.

– Kulttuuri tai uskonto eivät vahingoitu, vaikka asiasta puhutaan. Terveydenhuoltoalan ammattilaisen velvollisuus on tunnistaa ja toimia silloin, kun hänen asiakkaansa on tuleva äiti, joka on itse tai jonka suku on silpomisperinnettä harjoittavasta maasta.

Tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävä erillislakialoite ylitti viime kesänä 50 000 allekirjoituksen rajan ja menee eduskunnan käsittelyyn seuraavalla vaalikaudella. Marraskuussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL arvioi, että Suomessa on jopa 3 000 tyttöä, jotka ovat vaarassa joutua silpomisperinteen uhriksi.

THL julkaisi helmikuussa silpomisen estämiseen tähtäävän toimintaohjelman, Essak toivoo tästä olevan apua. Hän kokee suomalaisten terveydenhuoltoalan ammattilaisten olevan usein liian varovaisia tai arkoja ottamaan asiaa esiin.

Kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksessa pitäisi Essakin mukaan kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten asia kohdataan.

– Se, että äitiyskortissa on nyt mahdollista ruksata kohta, josta käy ilmi onko synnyttäjälle tehty ympärileikkaus, ei riitä, ellei se johda toimenpiteisiin ja keskusteluun tulevan äidin kanssa.

Essak korostaa tilanteita, joissa lapsen isäkin on läsnä.

Rohkeasti puhuvia kokemusasiantuntijoita pitäisi olla enemmän. Asiat täytyy ottaa esiin siellä, missä ihmiset kuuntelevat tarkasti, kuten uskonnollisissa tilaisuuksissa.

Batulo Essak, kätilö

– Synnytyssairaalassa hoitajan on helppo ottaa asia puheeksi vaikkapa samalla, kun hän opettaa tuoreille vanhemmille vaipanvaihtoa.

– Lastenlääkäri taas voi vauvan kotiinlähtötarkastuksen yhteydessä todeta, että kun “teillä on näin kaunis ja virheetön tyttö, älkää koskeko ja muuttako hänessä mitään”. Vanhemmille jäävät tässä tilanteessa lääkärin sanat hyvin mieleen, koska tilanne on iloinen ja positiivinen, Essak pohtii.

“Silpomisasia pidettävä esillä myös päiväkoti- ja kouluiässä”

Mahdollista silvotuksi joutumisen uhkaa ei saisi Batulo Essakin mukaan unohtaa myöskään lastenneuvolakäynneillä tai silloin, kun tyttö on jo päiväkodissa tai koulussa. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan silpomista tapahtuu vauvaiästä noin 15 ikävuoteen. Somaliassa 95 prosenttia silpomisista tapahtuu tytön olessa 4 – 11–vuotias.

Samalia Mogadishu sairaala
Dai Kurokawa / AOP

– Yhteistyön terveydenhuollossa pitäisi jatkua läpi lapsen eri elämänvaiheiden, ilman että ketju katkeaa, kuten nyt vaikuttaa tapahtuvan.

Erityistä huomiota asiaan on kiinnitettävä kesälomien alkaessa, jos vähääkään on epäilystä, että lapsi on lähdössä pitkälle ulkomaan matkalle ja perhe ei ole selvästi ilmaissut vastustavansa silpomista. Yleensä silpominen tapahtuu lähtömaassa, Essak painottaa.

Hän muistuttaa, että samalla kun koulussa keskustellaan kaikkien lasten kanssa siitä, miten “sinun kehosi kuuluu vain sinulle eikä kenelläkään ole oikeutta sitä vahingoittaa”, voidaan silpomisasiakin ottaa esille, ikätasosta riippuen millä tavoin.

– Jos perhe ärsyyntyy siitä, että heille mainitaan asiasta turhan usein, sanoisin ettei kannata ärsyyntyä. Terveydenhoitaja, lääkäri tai opettaja tekee vain sen, mikä on hänen on velvollisuutensa, Essak huomauttaa.

Valistustyöhön tarvittaisiin lisää rahaa

Batulo Essak kertoo, että monessa Euroopan maassa on jo samankaltainen toimintaohjelma, kuin minkä THL helmikuussa julkaisi, mutta myös rahaa sen toteuttamiseksi.

– Ohjelman lisäksi järjestöt, jotka kouluttavat ja tekevät valistustyötä, tarvitsevat taloudellista tukea. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa sitä on ja siellä myös silpomistapaukset ovat tulleet paremmin ilmi. Suomessahan yhtäkään tapausta ei ole tuomittu, vaikka silpominen rikoslaissa katsotaan vakavaksi pahoinpitelyksi, hän tähdentää.

Vuoden pakolaisnaiseksikin valittu, lapsuudessaan itsekin silvotuksi joutunut, Essak on kiertänyt eri puolilla Suomea kertomassa kokemusasiantuntijana siitä, mitä kaikkea silvotuksi joutuminen naisen elämässä ja erityisesti synnytyksen yhteydessä merkitsee.

– Kokemusasiantuntijoita, jotka puhuvat riittävä rohkeasti, pitäisi olla enemmän. Asiat täytyy ottaa esiin siellä, missä ihmiset kuuntelevat tarkasti. Näitä ovat esimerkiksi uskonnolliset tilaisuudet.

– Jokainen uskonnollinen johtaja, jonka olen tavannut, vastustaa tyttöjen silpomista. Kouluttajia tarvitaan kannustamaan heitä ja muita auktoriteettiasemassa yhteisössä olevia pitämään asiaa esillä jatkuvasti.

Essak kertoo valistustyössään tavanneensa uskonnollisia johtajia, jotka eivät edes tiedä, että traditiota harjoitetaan heidän alkuperämaassaan.

– Monissa maissa tavat ovat paikallisia, eikä juuri tämän henkilön kotikylässä traditiota ole harjoitettu, Essak sanoo.

Batulo Essak pitämässä puhetta seminaarissa 2010.
Batulo Essak pitämässä puhetta seminaarissa 2010.Anne Hämäläinen / Yle

Essak kertoo itse käyttäneensä hyvin konkreettista tapaa estää silpomiset Somaliaan jääneissä sukulaisperheissä.

– Avustin sukulaisia hiukan taloudellisesti lasten koulutuksessa, mutta samalla tein selväksi, että jos yksikin tyttö silvotaan, rahahanat menevät kiinni. Tämä kyllä toimi, yhteenkään ei koskettu, Essak kertoo.

Ylilääkäri: Avausleikkauksesta keskustellaan aina tulevan äidin kanssa

Hyvinkään sairaalassa gynekologian ylilääkärinä työskentelevä Maija Jakobsson on Essakin kanssa samaa mieltä siitä, että silpomisuhka on hyvä ottaa puheeksi molempien vanhempien kanssa, kun perhe on kotiutumassa vastasyntyneen tyttövauvansa kanssa sairaalasta.

–Tämä on se kohta, jossa kotiuttavan lääkärin on tärkeätä korostaa, että tyttölapsi on täydellinen sellaisenaan ja samalla painottaa, että Suomessa lasten ympärileikkaukset on kielletty, THL:n silpomisen vastaista toimintaohjelmaa (siirryt toiseen palveluun)luomassa ollut Jakobsson sanoo.

Jakobssonin mukaan asiasta voi keskustella jo äitiysneuvola- tai äitiyspoliklinikkakäynneilläkin, joilla tulevan lapsen isä on myös usein mukana.

Naisten silpomimista on harjoitettu lähinnä patriarkaalisissa yhteiskunnissa, joissa miesten mielipiteet ja käsitykset ovat tärkeitä. Siksi on asian puheeksi otto tärkeätä myös miesten kanssa.

Silpominen on rikos ja lain mukaan lapsi, jota silpominen uhkaa voidaan jopa huostaanottaa ennaltaehkäisevänä toimena.

Maija Jakobsson, ylilääkäri

Äitiyskorttiin on vuodesta 2016 lähtien merkitty tieto äidille tehdystä ympärileikkauksesta. Tieto siirretään myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n syntymärekisteriin.

– Mikäli sukuelimiä on silvottu, tuleva äiti lähetetään yleensä äitiyspoliklinikalle keskustelemaan asiasta ja pohditaan yhdessä, tarvitaanko avausleikkausta sekä sitä, milloin äiti haluaa sen tehtäväksi, ennen synnytystä vai sen yhteydessä, Jakobsson kertoo.

Usein tilanne on hänen mukaansa se, ettei äiti itsekään tiedä tarkoin, minkä tyyppinen ympärileikkaus hänelle on tehty.

– Ympärileikkauksia on karkeasti luokiteltuna neljää tyyppiä. Kaikki niistä eivät vaadi avausleikkausta, mutta osassa se on välttämätön, jotta vauva saadaan turvallisesti maailmaan.

Silpominen saattaa siis olla viilto klitoriksessa tai ulkosynnyttimien osittainen tai kokonaan poisto. Väestöliiton mukaan faraonisessa, eli radikaaleimmassa toimenpiteessä tytön ulkoiset sukuelimet poistetaan ja typistetyt häpyhuulet ommellaan yhteen lukuun ottamatta pientä aukkoa virtsan ja kuukautisveren poistumiseksi.

Avausleikkaus on Jakobssonin mukaan teknisesti melko pieni toimenpide. Uudelleen ompelua Suomessa ei hänen mukaansa koskaan tehdä.

"Silpomisuhasta puhumisen välttäminen on vääränlaista kulttuurin kunnioitusta"

Ylilääkäri Maija Jakobsson painottaa, että kun asia otetaan vanhempien kanssa puheeksi, on hyvä ensin tunnustella, millä tavoin perheessä asiaan suhtaudutaan. Vaikka äiti olisikin ympärileikattu, mielipiteet asiasta ovat saattaneet muuttua.

Lääkäri on itse nähnyt työssään positiivista muutosta. Hänen mukaansa esimerkiksi perheissä, joiden lähtömaassa jopa 90 prosenttia tytöistä silvotaan, perheet ovat omaksuneet melko nopeasti uuden kotimaansa arvot ja asenteet. Asenteet muuttuvat myös miehillä.

Tummaihoinen tyttövauva äitinsä käsivarsilla.
Steve Hamblin / AOP

Kuitenkin terveydenhuollon henkilöstö saattaa kokea silpomisasian esiin ottamisen edelleen vaikeana.

– Se on täysin vääränlaista kulttuurin kunnioitusta. Silpominen on rikos ja lain mukaan lapsi, jota silpominen uhkaa voidaan jopa huostaanottaa ennaltaehkäisevänä toimena, sanoo Jakobsson.

– Kun perusteellinen keskustelu asiasta on käyty, on tärkeää, että se tulee sairauskertomukseen kirjatuksi. Mikäli asia otetaan uudelleen ja uudelleen esiin, perhe, jolla silpomisiin on kielteinen kanta, saattaa kokea sen epäasiallisena.

Jakobsson toivoo, että THL:n netistä löytyvä toimintaohjelma ohjeineen olisi tuttu jo kaikissa terveydenhuoltopiireissä.

Ohjeita kaivataan siihen, miten ohjataan jo silvotuksi epäilty eteenpäin

Maija Jakobssonin mukaan yksi vaikeimmin ratkaistavia asioita Suomessa on se, millä tavoin tyttö, jonka epäillään jo joutuneen silvotuksi, saadaan tutkittua.

– Siihen mihin tyttö hakeutuu, kuka tutkii ja mikä toimintaketju on kokonaisuudessaan, pitäisi luoda selkeät ja alueelliset ohjeet.

Hyvinkäälaissairaalaan tullaan avausleikkauksiin myös oma-aloitteisesti.

– Meillä on tyttöjä käynyt ympärileikkauksen avausleikkauksissa ja kun kyselen tietävätkö vanhemmat asiasta, tyttö useimmiten toteaa, että äiti on iloinen tytön päätöksestä, Jakobsson sanoo.

"Informaatio kohdennettava riskimaista tuleviin"

Jakobsson uskoo, että isoäidit ja muut iäkkäät sukulaiset lähtömaissa saattavat olla niitä, jotka ovat vahvimmin tradition säilyttämisen kannalla.

– Informaatio pitäisi kohdentaa juuri niihin perheisiin, jotka tulevat riskimaista, Suomessa somaliperheiden ohella siis myös kurdeihin ja Etiopiasta tai Eritreasta tulleisiin.

Jakobssonin toive on, että niissä kulttuureissa, joissa traditio liittyy aikuistumisriittiin, tietoisuuden lisääntyminen johtaisi silpomisen korvaamiseen jollakin muulla riitillä, johon ei liity lapsen vahingoittamista.

– Traditioon liittyy eri puolilla maailmaa monenlaisia uskomuksia. Naisten ja miesten kouluttaminen on suuressa roolissa ennaltaehkäisyn kannalta.

Naisen elämässä asia liittyy ilman muuta vahvasti naisten itsemääräämisoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin ylipäänsä, Jakobsson painottaa.

Batulo Essak muistuttaa, että niissä maissa, joissa avausleikkauksia ei tehdä, vauvan henki on vaarassa ja äidille voi synnytyksessä tulla paha, peräsuoleen asti ulottuva repeämä.

– Repeämän vuoksi ulosteen pidätyskyky katoaa. Tämä haittaa ja traumatisoi naisen loppuelämää.

– Tämän kohtalon kokenut äiti saattaa joutua hylätyksi ja kotoaan ulosheitetyksi, sillä perusteella, että haisee. Vahvoja naisia maailmalla siis tarvitaan vahingollisten perinteiden muuttamiseksi, Essak sanoo.

Aiheesta aiemmin:

Suomessa asuu jopa 3 000 tyttöä, jotka ovat vaarassa joutua silvotuiksi – ympärileikatut usein Somaliasta ja kurdialueilta

Yksikään tyttö ei saa lähteä Suomesta silvottavaksi, painottaa asiantuntija – "Riskiarvio pitää perustaa vain lapsen hyvinvointiin"