Ylen kysely: ”Elämä hymyilee, aurinko paistaa” – ruotsinkielisten onnellisuus kumpuaa yhteisöstä ja auttamishalusta

Suomenruotsalaiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin suomea puhuvat.

onnellisuus
Perinteinen Fastlaskiainen-rieha kerää turkulaiset korkeakouluopiskelijat kokeilemaan Vartiovuoren rinteen liukkautta.
Perinteinen Fastlaskiainen-rieha kerää turkulaiset korkeakouluopiskelijat kokeilemaan Vartiovuoren rinteen liukkautta.Jasmine Nedergård / Yle

Suorastaan räikeä auringonpaiste kultaa Turun Vartiovuoren rinteitä, jonne korkeakouluopiskelijat ovat kerääntyneet viettämään perinteistä laskiaisriehaa. Lumi on huvennut mäestä vauhdilla, mutta se ei mitä moninaisimpien menopelien rymistelyä haittaa.

Puiden väliin viritetty Åbo Akademin ylioppilaskunnan satavuotislakana julistaa yhteisöllisyyttä. Etenkin ruotsinkielisillä opiskelijoilla on pitkät perinteet tämäntapaisista opiskelijatapahtumista, joskaan eivät ne suomenkielisillekään vieraita ole.

– Olen tyytyväinen elämääni, ei ole valittamista. Elämä hymyilee, aurinko paistaa, sanoo Jonas Möller pienokainen sylissään.

Jonas Möller ja Ada Selänniemi.
Jonas Möller ja Ada Selänniemi ovat tyytyväisiä opiskelijaelämäänsä.Lina Frisk / Yle

Valittamista ei ole pulkkariehaa vieressä seuraavalla Ada Selänniemelläkään.

– Olen kyllä todella tyytyväinen elämääni. Luulen, että sillä on hirveästi tekemistä yhteisöllisyyden kanssa, piirit ovat pienemmät i svenska ankdammen. Tietysti on siinä huonojakin puolia että kaikki tuntevat kaikki, miettii Selänniemi.

Haittapuolet ovat kuitenkin lopulta melko vähäisiä.

– Hirveän vaikea mennä suomenruotsalaisiin juhliin ilman, että on joku yhteinen tuttu. Siitä se keskustelu yleensä lähtee, sanoo Ada Selänniemi.

– Ehkä se periytyy siitä, että suomenruotsalaiset porukat ovat hyvin yhteisöllisiä. Kaikki tuntevat toisensa, kaikki tulevat toimeen ja ovat tuttuja toisilleen, säestää Möller.

Kaksin verroin elämäänsä erittäin tyytyväisiä

Sama suomenruotsalaisten tyytyväisyys elämään huokuu myös Ylen Taloustutkimuksella teettämässä kyselytutkimuksessa.

Suomalaisten pelot ja haaveet -kyselyssä luodattiin erikseen myös ruotsinkielisen väestön tuntoja maailmanmenosta.

Erittäin tyytyväisiä elämäänsä ruotsia puhuvista vastaajista on 41 prosenttia. Vastaava luku suomenkielisillä on 19 prosenttia. Kokonaisuudessa ero kuitenkin hieman tasaantuu, kun mukaan otetaan melko tyytyväisten vastaajien osuus.

Tulos ei yllätä Åbo Akademin sosiologian professori Mikko Lagerspetzia. Selvitys vahvistaa kuvaa osallistuvista suomenruotsalaisista, jotka ovat keskimääräistä aktiivisempia järjestöissä, yhdistyksissä ja muissa riennoissa.

– On aika muodikaskin tulkintatapa sanoa, että suomenruotsalaiset elävät kauemmin, koska niillä on sosiaalista pääomaa ja ne laulavat kuoroissa. Sosiaalista pääomaa tietenkin kertyy osallistumalla lähiyhteisöön ja erilaisiin yhteistoimintoihin ja verkostoihin, toteaa Lagerspetz.

Onnen peruskivet ovat kuitenkin pitkälti samoja kielestä riippumatta.

Oma ja läheisten terveys sekä turvallinen asuinympäristö ovat tärkeimpiä asioita elämässä molemmille kieliryhmille. Perheen ja lasten sekä ystävien ja läheisten merkitys vielä korostuu ruotsia äidinkielenään puhuvilla.

Omasta toimeentulostaan huolissaan on 8 prosenttia ruotsinkielisistä vastaajista. Suomenkielisillä sama prosenttiluku on 18.

Yhteenkuuluvuus ilmenee auttamishaluna

Elämä hymyilee myös Paraisilla sisustusliikettä pyörittävälle Ann-Charlotte Vuoriolle. Hänkin arvioi, että suomenruotsalaiset pitävät valtaväestöä enemmän yhteyttä erilaisilla kekkereillä.

Ann-Charlotte Vuorio.
Paraislaisen Ann-Charlotte Vuorion mukaan tiiviissä yhteisössä autetaan mielellään toisiaan.Lina Frisk / Yle

– Olemme tiiviimmin yhteydessä toisiimme, kun olemme vähemmistö. Ei ole niin paljoa valinnanvaraa, kun on vähemmän porukkaa. Se on hyvä asia, jos tietää jonkun olevan vähän hädässä, voi auttaa, toteaa Vuorio.

Tästä löytyykin eräs merkittävä eroavaisuus suomenkielisten vastauksiin nähden.

Peräti 55 prosenttia ruotsia puhuvista vastaajista nosti tärkeäksi tekijäksi elämässään sen, että voi auttaa muita. Suomenkielisillä vastaava luku oli 24 prosenttia.

Luvut kiinnittivät myös professori Mikko Lagerspetzin huomion. Ruotsinkielisen väestön keskuudessa keskinäinen avunanto näyttäisi olevan normi.

– Ei tämä sinänsä kielestä riipu, mutta tiivis lähiyhteisö ja osallistuminen yhteisiin toimintoihin varmasti lisää sosiaalista pääomaa ja tyytyväisyyttä elämään. Tuntuu tavallaan luonnolliselta osoittaa solidaarisuutta ja huolehtia toisista yhteisössä. Ilmeisesti elämä vähemmistössä vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, pohtii Lagerspetz.

Sosiologian professori Mikko Lagerspetz, Åbo Akademi.
Sosiologian professori Mikko Lagerspetz Åbo Akademista kiittelee Ylen kyselyä, jossa on erikseen tutkittu ruotsinkielisen väestön tuntoja.Lina Frisk / Yle

Ehkä samasta yhteenkuuluvuuden tunteesta kumpuaa myös ruotsinkielisten vahva seurakuntaelämä. Uskonnon määritteli merkittäväksi tekijäksi elämässään 18 prosenttia ruotsinkielisistä vastaajista, kun suomenkielisillä luku oli kymmenen prosenttiyksikköä alhaisempi.

Muitakin selkeitä eroja kieliryhmien välillä löytyy Ylen selvityksestä.

Ympäristöstä huolehtiminen on erittäin tärkeää liki puolelle ruotsinkielisistä vastaajista, kun suomenkielisillä osuus on kolmanneksen luokkaa. Toisaalta ilmastonmuutos huolettaa yhtä suurta osaa, 40 prosenttia kummastakin ryhmästä.

Eläinten oikeudet ovat ruotsinkieliselle väestölle tärkeämpiä kuin suomenkielisille. Selvityksessä prosenttiluvut olivat 37 ja 24.

Suurin huolenaihe tulevaisuudessa on kuitenkin yhtäläinen kummallekin kieliryhmälle: vanhustenhoito. Ruotsinkielisistä vastaajista ikäihmisten hoidosta huolissaan on 45 prosenttia, prosenttiyksikön vähemmän kuin suomenkielisistä.

Syrjintä synkkä pilvi Ankkalammikon yllä

Rasismi ja vihapuhe huolettavat kyselyn perusteella ruotsinkielisiä keskimääräistä enemmän. 43 prosenttia ruotsinkielisistä vastaajista oli asiasta erittäin huolissaan, kun suomenkielisistä rasismi ja vihapuhe huoletti 26 prosenttia.

Tiiviin vähemmistöyhteisön kääntöpuoli on tunne syrjityksi tulemisesta. Ei toki kaikilla.

– En koe enää tänä päivänä mitään uhkia. Nuorempana ehkä oli vähän hurrittelua, mutta en kyllä koe tänä päivänä sellaista enää, hymyilee paraislainen Ann-Charlotte Vuorio.

Ann-Charlotte Vuorio.
Ann-Charlotte Vuorion arki rullaa sisustusliikettä hoitaessa.Lina Frisk / Yle

Kyselymme ruotsinkielisistä vastaajista 37 prosenttia koki kuuluvansa johonkin syrjityssä asemassa olevaan ryhmään. Heistä peräti 88 prosenttia nimesi syrjinnän syyksi kielen. Suomenkielisistä syrjintää koki 19 prosenttia vastaajista, ja yleisimpiä syitä olivat ikä, sukupuoli tai jokin muu tekijä.

Ylen kyselyssä suomenruotsalaiset kokivat myös suomenkielisiä enemmän väkivallan uhkaa.

Ada Selänniemi ei ole kokenut suoranaista syrjintää kasvotusten, mutta kertoo käyttäneensä pelisilmää tarvittaessa.

– Kun huomaa, että asenne ruotsin kieleen on negatiivinen, on parempi vaihtaa kieltä välttyäkseen sanasodalta. Usein se on johtunut stereotypioista, että meillä on enemmän rahaa ja kaikesta näistä, mitkä eivät ainakaan minuun päde.

Ei meillä kaikilla sitä kuuluisaa segelbåtia ole.

Jonas Möller

Omakohtaista kokemusta syrjinnästä ei löydy myöskään Jonas Mölleriltä.

Hänkin on kuullut puheita hurrittelusta, mutta uskaltaa huoleti puhua ruotsia väkijoukossa ja koettaa onneaan myös päivittäisessä asioinnissa.

– Aina välillä tulee kaupan kassalla kokeiltua, saako sieltä ruotsinkielistä palvelua. Joskus kassan takaa hymyillään takaisin ja todetaan että otetaanko suomeksi. Mutta kokemukseni mukaan ruotsinkielistä palvelua saa kun pyytää, vakuuttaa Möller.

Piirit pieniä puolin ja toisin

Tiivis yhteisöllisyys voi olla myös eräänlainen selviytymiskeino. Sosiologian professori Mikko Lagerspetz Åbo Akademista huomauttaa vireän järjestöelämän olevan eräänlainen suojaava sateenvarjo.

– Lopultakin kaikki elämme pienissä piireissä kielestä riippumatta. On vain helpompi tulla mukaan, kun tällaisia aktiviteetteja ja verkostoja on olemassa. Nähdäkseni se ei ole niinkään kielikysymys, vaan vuosikymmenten aikana muovautuneiden rakenteiden tulos, sanoo Lagerspetz.

Kielistä ei ikinä ole haittaa, ei missään vaiheessa.

Ada Selänniemi

Ainakin turkulaisen nuorenparin elämässä kuuluisa kielimuuri on hutera raja-aita. Ilokseen kaksikko on havainnut, että myös suomenkieliset uskaltautuvat koettelemaan entistä useammin ruotsinsa ruosteisuutta.

Fast-laskiainen Turun Vartiovuorenmäellä.
Åbo Akademin ylioppilaskunnan satavuotislakana julistaa yhteisöllisyyttä.Lina Frisk / Yle

Jonas Möllerin mukaan opiskelijapiireissä asiat hoituvat molemmilla kotimaisilla. Myös työelämästä löytyy jo kokemusta täysin suomenkielisen yrityksen ”ruotsalaisvahvistuksena”.

– Eihän meitä sinänsä erota mikään suomenkielisistä. On tietenkin ruotsinkieliset koulut ja joidenkin mielestä niihin on ehkä helpompi päästä sisälle. Ei meillä kaikilla sitä kuuluisaa segelbåtia ole, mutta ehkä se on jokaisella haaveena, naurahtaa Möller.

Kielestä ei pitäisi tulla kynnystä myöskään Ada Selänniemen sylissä pötköttävälle pienokaiselle. Kasvatus tähtää alusta asti kaksikielisyyteen – vähintään.

– Hänen virallinen äidinkielensä on ruotsi, mutta äitinsä kanssa hän puhuu suomea ja isän kanssa ruotsia. Haluamme hänen oppivan molemmat kielet ja myös englannin. Kielistä ei ikinä ole haittaa, ei missään vaiheessa.

Aiheesta voi keskustella jutun alla. Kommentointi sulkeutuu 8.3. kello 18.

Lue lisää:

Mihin tyytyväisyys elämään karkaa, kun mies täyttää 30? Yli 450 miestä kertoi Ylelle elämästään

Mikko erosi, Paavo haaveilee perheestä ja Pekka vaihtoi ammattia ruuhkavuosina – Kolme miestä kertoo, miten kolmikymppisyys muutti elämää

Ylen kysely: Nuoret miehet ovat kaikkein tyytyväisimpiä elämäänsä – "Mitä vähemmän omaa päätä vaivaa, sitä helpommin itsellään menee"

Ylen kysely: Nuoret naiset ovat samanikäisiä miehiä huolestuneempia – tutkija: "Naisilla on tuplataakka"

Ylen kysely: Alle 30-vuotiailla kaikista kovin luotto äänestämiseen, mutta silti he eivät äänestä

Vastaavalta päätoimittajalta: Kysyimme, mikä teille on tärkeää, jotta osaisimme tehdä työmme paremmin