Nelostie on yhtä kehnossa kunnossa kuin ennen Konginkankaan onnettomuutta – palomies Jarmo Arpiainen: "Työt eivät lopu, ellei tielle tehdä jotain"

Suunnitelmat tien parantamiseksi aloitettiin heti 15 vuotta sitten tapahtuneen rekan ja linja-auton tuhoisan törmäyksen jälkeen.

Suomen tieverkko
Kuljetusliike Taipaleen kuljettaja Pentti Hautaniemi
Pentti Hautaniemi valitsee reitiksi pienemmän tien kuin Nelostien silloin kun se on mahdollista.Niko Mannonen / Yle

Kun 23 nuorta elämää sammui paperirullien vyöryttyä linja-autoon, seurasi paljon puhetta ja lupauksia. 15 vuoden jälkeen Nelostiellä Konginkankaan onnettomuuspaikalla lupauksista ei ole lunastettu ainuttakaan.

– Kysymys on ihan puhtaasti rahasta. Jotain hyvin, hyvin pieniä asioita on toki tehty: päällystämistä, tiemerkintöjen ylläpitoa ja reikien korjaamista. Niitä, mitä esimerkiksi onnettomuuden jälkeen on odotettu, ei ole pystytty toteuttamaan, Keski-Suomen ely-keskuksen johtaja Jukka Lehtinen sanoo.

Konginkankaan onnettomuussuoralla on pieni risti liikenneonnettomuuden uhrien muistoksi.
Konginkankaan onnettomuus tapahtui tällä suoralla 19.3.2004.Niko Mannonen/Yle

Tiesuunnitelma, joka olisi muun muassa tuonut Konginkankaan onnettomuuspaikalle Äänekosken pohjoispuolelle keskikaiteet, tehtiin jo kymmenen vuotta sitten.

Se saa todennäköisesti vanheta rauhassa ensi vuoden lopulla: tieremontti maksaisi liki 30 miljoonaa euroa, eikä eduskunta ole rahoitusta sille tähänkään mennessä suonut – vaikka heti onnettomuuden jälkeen kova poliittinen tahto siihen olikin.

Painanteet ovat samanlaiset kuin silloin 15 vuotta sitten, ne eivät ole muuttuneet miksikään.

Kimmo Villman, kuljetusyrittäjä

17 vuotta ammatikseen ajaneen Pentti Hautaniemen on vaikea käsittää, miksei tielle ole tehty mitään.

– Yleensähän tehdään muutoksia, kun tapahtuu jotain, mutta Konginkankaan tapahtumista ei olla opittu mitään, hän sanoo.

Itse hän valitsee mieluummin jonkun pienemmän tien kuin Nelostien, jos reitti antaa myöten. Pienemmät tiet ovat hänen mielestään usein paremmassa kunnossa kuin pääväylä.

Kantavuus 1960-luvulta

Yhtälö, jossa rahoitus ei kasva, mutta liikenne lisääntyy, on huono, koska tiet myös kuluvat entistä nopeammin. Erityisesti päällysteitä koettelee raskas liikenne, jonka määrä on Väylän tilaston mukaan vilkastunut esimerkiksi Äänekosken pohjoispuolella sijaitsevalla Konginkankaan onnettomuuspaikalla 65 prosenttia vuodesta 2004 (640) vuoteen 2018 (1 050).

Tilastoihin vaikuttaa etenkin syksyllä 2017 käyttöön otettu Metsä Groupin biotuotetehdas, jonka puu- ja sellurekkoja tiellä kulkee liki 300 vuorokaudessa.

Palomies Jarmo Arpiainen Keski-Suomen pelastuslaitos, Äänekosken paloasema.
Jarmo ArpiainenNiko Mannonen / Yle

Runsas raskas liikenne on syy, jonka vuoksi keskikaiteiden puuttuminen huolettaa erityisesti Äänekosken paloasemalla työskentelevää palomies Jarmo Arpiaista. Hän pelkää, että seuraus on ohitusten lisääntyminen. Ja siitä voi puolestaan koitua vakavia kolareita.

– Työt ei meiltä lopu, ellei tielle tehdä oikeasti jotain.

Toinen huolenaihe liittyy varsinaiseen työhön: kun tapahtuu onnettomuus ja tie katkeaa, liikenne puuroutuu.

– Ei me päästä paikalle autojen yli tai läpi.

Jos kaikki tiet päällystettäisiin järjestyksessä tällä tahdilla, niin siihen menisi 44 vuotta.

Eino-Matti Hakala, ylläpitovastaava

Myös ely-keskuksen johtaja Lehtinen myöntää, ettei 1960-luvulla rakennetun tien sujuvuus ja turvallisuus ole tämän päivän tasolla. Rakentamisajalta on peräisin myös tien kantavuus. Sen jälkeen etenkin rekkojen pituus ja kokonaispaino ovat kasvaneet.

Biotuotetehtaan vuoksi tiestöä on kyllä parannettu yli 70 miljoonalla eurolla, mutta ei Äänekosken pohjoispuolella.

Päällystysväli 44 vuotta

Tiestön ylläpito on tällä hetkellä enimmäkseen päällystämistä, tiemerkintöjen ylläpitämistä ja reikien korjaamista. Päällystystöiltä on tänä vuonna turha odottaa liikaa: koko maassa päällystetään maanteitä ensi kesänä ennätyksellisen vähän, vain noin 1 500 kilometriä. (siirryt toiseen palveluun) (Väylä)

Esimerkiksi Keski-Suomen ely-keskuksen hallinnoimasta noin 5 000 tiekilometristä uuden pinnan saa vain 64. Se on alle kolmasosa esimerkiksi vuoden 2016 määrästä.

– Jos kaikki tiet päällystettäisiin järjestyksessä tällä tahdilla, niin siihen menisi 44 vuotta. Vilkkaampia teitä joudutaan kuitenkin 5–10 vuoden välein päällystämään uudelleen, joten hiljaisemmille teille ei keretä koskaan, ylläpitovastaava Eino-Matti Hakala Keski-Suomen ely-keskuksesta sanoo.

Liikenteen rahoitusongelman ratkaiseminen on kuitenkin välttämättömyys ja ensimmäinen askel.

Sabina Lindström, johtaja

Virkamiehet ely-keskuksissa sekä liikenne- ja viestintäministeriössä seuraavat tilannetta huolestuneina, sillä tiestön ylläpidon rahoitus on ollut jo vuosia liian pieni ja teiden kunto on heikentynyt.

– Edes Sipilän hallituskauden noin miljardin euron lisärahoituksella ei ole pystytty vastaamaan kaikkiin kriittisimpiinkään tarpeisiin, verkko-osaston johtaja Sabina Lindström liikenne- ja viestintäministeriöstä sanoo.

Vanhustenhoidossa tuli ilmi räikeitä epäkohtia, mutta jonkinlainen pommi odottaa myös tiestössä: korjaustarpeita on tällä hetkellä noin 2,5 miljardin euron verran – ja suunta on vain nouseva.

– Liian alhainen perusväylänpidon rahoitustaso on aiheuttanut sen, että tarpeellisia valaistushankkeitakaan ei ole pystytty toteuttamaan, vaan rahoitusta on kohdistettu välttämättömiin teiden päällystyksiin ja siltojen korjauksiin, Lindström sanoo.

Kuljetusliike Taipaleen kuljettaja Pentti Hautaniemi
Pentti HautaniemiNiko Mannonen / Yle

Ruotsi on investoinut maan- ja rautatieverkkoonsa kolminkertaisen määrän Suomeen verrattuna (siirryt toiseen palveluun) (Tekniikka & Talous) ja perusväylänpitoon käytetään yli kaksinkertainen määrä rahaa (siirryt toiseen palveluun) (Hämeen Sanomat) Suomeen verrattuna. Suuri ero on myös liikennepolitiikassa: Ruotsissa se on paljon pitkäjänteisempää kuin Suomessa. Ruotsin malliin uskoo Lindström Suomessakin siirryttävän niin tieverkon kehittämisessä kuin kunnossapidossa.

– Liikenteen rahoitusongelman ratkaiseminen on kuitenkin välttämättömyys ja ensimmäinen askel, jotta tällaiset tarpeelliset investointitarpeet pystytään täyttämään, hän sanoo.

"Samat painanteet kuin 15 vuotta sitten"

Keskikaiteiden lisääminen oli onnettomuuden jälkeen onnettomuustutkintakeskuksen suosituksissa, koska käytännössä ajosuuntien erottaminen estää nokkakolarit. Valtakunnan tasolla niitä on tehty lisää, mutta kokonaisuutena asia on Jukka Lehtisen mukaan edennyt ehkä hitaammin kuin onnettomuuden jälkeen ajateltiin.

20 vuotta puuautoa ajanut Kimmo Villman pitää Nelostien talvikunnossapitoa kohtuullisena, vaikka välillä liukasta onkin. Sen sijaan perusparannusta hänkin odottaa.

– Nelostie on pääväylä ja siinä on kova liikenne, kyllä se saisi leveämpi olla. Sitten se myös urautuu. Painanteet ovat samanlaiset kuin silloin 15 vuotta sitten, ne eivät ole muuttuneet miksikään. Samalla tavalla ne nykäisevät kärryä kuin silloinkin.

Kuljetusyrittäjä Kimmo Villman Kuljetus Villman
Kimmo VillmanJaana Polamo / Yle

Kaikkea hän ei silti laittaisi tien syyksi, vaan toivoisi kaikkien autoilijoiden päässä soivan hälytyskellot, kun keli huononee.

– Ajonopeushan pitää sovittaa kelin mukaan. Sitten välillä on tosi törkeitä ohituksia. Näytetään keskisormea ja metsäautoteillä helposti räikkä soi, jos joku tulee perään ajamaan.

Lue myös:

Onnettomuus, joka ei unohdu – Ylen erikoisartikkeli Konginkankaan onnettomuudesta 15 vuotta sitten

Toimittajalta: Onnettomuus murskasi unelmat ja teki sen uhreista eläviä muistomerkkejä

Raskaan liikenteen valvonta on notkahtanut Konginkankaan turman suositusten unohduttua – "Tämä on pisara meressä"

Konginkankaan onnettomuus järkytti liikenteen ammattilaisia, mutta rekkoja se ei hidastanut – nyt osa hiljentää vauhtia vapaaehtoisesti