Eläin, jonka kohtaloksi koitui kaatopaikkojen kato – rottia syövä hilleri on häviämässä luonnosta

Harvinaista lajia ei ole rauhoitettu metsästykseltä.

hilleri
Hilleri saaliinsa kimpussa.
Ari Tervo

Korven siimekseen hiekkatielle parkkeerannut puumalalainen metsästäjä Kari Löppönen avaa takakontin ja nostaa esiin täytetyn eläimen. Se on pitkänomainen, laiha luikku näätäeläin, jolla on ruskea selkä ja vaaleat silmänympärykset. Se muistuttaa paljon minkkiä, vihattua vieraslajia.

Löppösen täyttämää otusta ei kuitenkaan kukaan halua tappaa. Se on hilleri, kotimainen pienpeto, jonka olemassaolon tulevaisuus on hämärän peitossa.

Puiselle jalustalle ikiajoiksi jähmetetty eläin jäi Löppösen ansaan vahingossa.

– Olin virittänyt hetitappavan ansan näädälle oksakasan sekaan. Sinne se hilleri oli mennyt, jäänyt rautoihin, eikä mitään ollut tehtävissä, Löppönen sanoo.

Hilleri on jäänyt Löppösen pienpetoansaan kolme kertaa. Kahdesti hetitappavien rautojen hampaisiin ja kerran elävänä pyytävään loukkuun, josta Löppönen vapautti sen elävänä. Jokainen kerta on harmittanut.

– Ei kukaan halua metsästää hilleriä, Löppönen sanoo.

Hilleri syömässä lintua.
Hilleri syömässä nappaamaansa saalista talon pihapiirissä.Ari Tervo

Jos Löppösen ansaan olisi jostakin syystä luikerrellut hillerin sijaan vaikkapa uhanalainen kangaskäärme, Löppönen olisi joutunut maksamaan sakkoja valtiolle parituhatta euroa. Hillerin vahinkometsästyksestä selviää kuitenkin mielipahalla, sillä sitä ei ole rauhoitettu.

Ei, vaikka tuoreen uhanalaisuusluokituksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan laji on vaarantunut. Hillereitä saisi metsästää ihan luvan kanssa, jos haluaisi.

Luonnonmonimuotoisuuteen perehtyneen asiantuntijan mielestä hilleri pitäisi rauhoittaa. Riku Lumiaro Suomen ympäristökeskuksesta uskoo, että ilman rauhoitusta hilleri häviää Suomen luonnosta.

– Jo metsästyslaki ja eläinsuojelulaki edellyttävät, ettei taantuvaa lajia saa metsästää. Meiltä on yksi pieni näätäeläin eli vesikko kuollut jo sukupuuttoon. Hilleri on samalla matkalla.

Hillerikanta ei ole kuitenkaan alkujaan vähentynyt metsästyksen takia. Syypää hillereiden harvinaistumiseen löytyy toisenlaisesta ihmisen toiminnasta: hygienian kehittymisestä.

Kari Löppönen nojailee mäntyyn metsässä
Kari Löppönen on metsästänyt noin 120 näätää elämänsä aikana. Ansoihin on eksynyt hilleri kolme kertaa.Esa Huuhko / Yle

Liian vähän rottia ja liikaa rotanmyrkkyä hillereille

Euroopassa oli vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten noin 1500 kaatopaikkaa. Jos suuren jätevuoren keskelle kiipesi öiseen aikaan ja sytytti taskulampun, saattoi nähdä hurjan kuhinan ympärillään: jätekasat elättivät tuhansia ja tuhansia rottia.

Tuolloin myös maaseudulla oli vielä paljon pieniä tiloja, joiden vilja-aitat houkuttivat niin ikään jyrsijöitä. Noissa maisemissa, maatiloilla ja kaatopaikoilla, viihtyivät myös hillerit.

– Hillerit ovat oikeastaan maaseutuympäristöjen hyötyeläimiä, sillä ne syövät pieniä jyrsijöitä, hiiriä ja rottia. Hillerin tiedetään tappaneen myös kyykäärmeitä, Lumiaro sanoo.

Euroopassa on havaittu, että kun on myrkytetty rottia, on kuolleissa hillereissä havaittu rotanmyrkyn jäämiä.

Riku Lumiaro, biodiversiteettiasiantuntija, Suomen ympäristökeskus

Ajan saatossa jätevuoret korvautuivat jätteenkäsittelylaitoksilla, joita on paljon vähemmän kuin kaatopaikkoja. Maatilat tyhjenivät, kun ihmiset muuttivat kaupunkeihin. Kun samaan aikaan yleinen siisteys ja hygienisyys kasvoivat, hillereiden perinteiset elinympäristö kävivät vähiin.

– Euroopassa on havaittu, että kun on myrkytetty rottia, on myös hillereissä havaittu rotanmyrkyn jäämiä. Hillereitä on menehtynyt siihen, Lumiaro sanoo.

Elinympäristön muutoksesta huolimatta Lumiaron osoittaa syyttävällä sormella metsästystä. Rottia ja hiiriä riittää hillereille ravinnoksi tänäkin päivänä, mutta nyt suurin syy hillereiden kuolleisuuteen on sen joutuminen pienpetopyynnin sivusaaliiksi.

metsää
Tässä metsässä olevaan näätäansaan ei ole mennyt yhtään hilleriä.Esa Huuhko / Yle

Metsästäjä Kari Löppönen on toista mieltä. Minkkejä ja näätiä metsästetään vuosittain kymmeniä tuhansia yksilöitä, kun hillereitä jää ansaan muutamia kymmeniä. Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijana Lumiaro pitää lukuja osoituksena siitä, että hillereitä todella on hyvin vähän. Sen sijaan Löppösen mielestä luvut kertovat, kuinka vähän pienpetometsästys oikeasti tappaa hillereitä.

– Niitä vaan jää joskus ansaan, ei sille voi mitään. Toisaalta voi ajatella, miten suuri merkitys sillä on, että näätiä ja minkkejä saadaan pois luonnosta tappamasta metsäkanalintuja.

Mitä jos hetitappavat ansat kiellettäisiin?

Jos hilleri rauhoitettaisiin, se tarkottaisi käytännössä hetitappavien ansojen kieltämistä minkin ja näädän metsästyksessä, sillä niihin ansoihin hillerikin kuolee. Hetitappavassa ansassa on sisällä raudat, jotka katkaisevat eläimen niskan ja selkärangan silmänräpäyksessä sen tarttuessa syöttiin.

Toinen tapa pyydystää pienpetoja on loukku, johon eläin jää ansaan elävänä. Siitä eläimen voisi vielä vapauttaa.

Löppönen käyttää hetitappavien ansojen lisäksi elävänä pyytäviä loukkuja.

– Kerran kokemattomampi metsästyskaverini soitti ja sanoi, että sinulla on täällä minkki ansassa. Kun menin paikalle, näin jo kaukaa, että siellä onkin hilleri. Se eläin pääsi takaisin luontoon.

Näätäansa eli vanerista tehty kotelo, jossa on sisällä laukemaan viritetyt raudat ja syötti.
Näätäansa on viritetty puuhun, sillä metsästäjien kokemuksen mukaan hillerit eivät kiipeä korkealla oleviin ansoihin.Esa Huuhko / Yle

Löppösen mielestä pienpetojen metsästyskeinojen rajoittaminen vain elävänä pyytäviin loukkuihin ei olisi viisasta. Elävänä pyytävät loukut pitää käydä tarkistamassa joka päivä, jotta ansaan joutunut eläin ei joudu näkemään nälkää häkissä.

Löppönen arvelee, ettei metsästäjillä olisi aikaa eikä halua ruveta tarkistamaan suurta määrää loukkuja päivittäin.

– Pienpetojen metsästys vähenisi merkittävästi. Silloin minkki- ja näätäkanta kasvaisivat. Ne syrjäyttäisivät lopulta kokonaan loputkin hillereistä ja hillerikanta häviäisi kokonaan.

Hillerin uhanalaisuudesta on puhuttu jo yli 20 vuotta. Tilanne ei näytä paranevan vaan huonontuvan

Riku Lumiaro, biodiversiteettiasiantuntija, Suomen ympäristökeskus

Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija Riku Lumiaron mielestä näkymä olisi toisenlainen. Vaikka pienpetojen metsästys vähenisi ja minkkikanta ehkä kasvaisi, se ei räjähtäisi käsiin. Joissakin tutkimuksissa on huomattu, että juuri pienpetojen tehometsästys saa pedot lisääntymään kiivaammin.

– Jos tehopyyntiä ei olisi, ei minkeille jäisi tyhjiä elinalueita. Ne huomaisivat uusien reviirien olevan jo asuttuja. Se vähentäisi poikasten määrää.

Tuoreen uhanalaisuusarvion, Punaisen kirjan mukaan hillereiden tulevaisuuteen vaikuttavat syyt ovat samoja, joiden takia kanta on taantunut tähänkin asti. Peltomaat muuttuvat, laji kilpailee muiden näätäeläinten kanssa sekä kärsii rotanmyrkystä ja metsästyksestä.

Punainen kirja antaa suosituksia ja kertoo, mikä on lajin tila.

– Hillerin uhanalaisuudesta on puhuttu jo yli 20 vuotta. Tilanne ei näytä paranevan vaan huonontuvan, Lumiaro sanoo.

Lue lisää:

Uusi arviointi: Joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen – varsinkin monille lintulajeille voidaan sanoa pian heippa