Saara Särmän kolumni: Olen havainnut, että kehuminen on hyvä keino hassujen ennakko-oletusten purkamiseen

Mielikuvat siitä kenelle kuuluu millainenkin ammatti tai ihmisyys, rajoittavat sen tunnistamista missä kukin voisi olla hyvä, kirjoittaa Saara Särmä.

Omat vahvuudet
Saara Särmä
Saara SärmäJani Aarnio, Yle

“Hassut ennakko-oletukset rajoittavat kykyjämme ja mahdollisuuksiamme olla ihmisiä, vahvoja omilla vahvuusalueillamme”, kirjoittaa setäkuiskaaja Jenni Karjalainen (Setäkuiskaajan käsikirja, 2019).

Rajoituksia tuottaa niin jokainen itse omassa päässään kuin myös muut ihmiset.

Esimerkki omassa päässä tuotetuista rajoituksista voisi olla vaikka ystäväni, joka on aina pitänyt itseään huonona leipomaan. Muutama viikko sitten hän kuitenkin aloitti leipomisen ja huomasikin osaavansa vallan hyvin. Nyt leipominen tuo suurta iloa sekä hänelle itselleen että meille muille, jotka saamme kyläillessä hänen luonaan nauttia herkullisista tuotoksista.

Kulttuuri puolestaan on täynnä hassuja ennakko-oletuksia, joita toistelemme ilman sen suurempaa kyseenalaistamista jollemme tietoisesti kiinnitä asiaan huomiota. Usein nämä ennakko-oletukset liittyvät sukupuoleen.

Sulje silmäsi hetkeksi ja mieti miltä näyttää professori. Tai tee Googlessa kuvahaku sanalla professori. Miltä näyttää? Melkoisen miehistä, eikö totta? Historioitsija Mary Beard, pitkän uran tehnyt professori itsekin, kertoo kirjassaan Women and Power edelleen mielikuvittelevansa professoriksi jonkun aivan muun kuin itsensä näköisen ihmisen.

Mielikuvat siitä kenelle kuuluu millainenkin ammatti tai ihmisyys, rajoittavat sen tunnistamista missä kukin voisi olla hyvä.

Jopa “ihminen” määrittyy kokeellisten tutkimusten mukaan mielikuvissa merkittävästi useammin mieheksi kun naiseksi, raportoidaan Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan hiljattain julkaisemassa kielentutkija Mila Engelbergin väitöstutkimukseen perustuvassa teoksessa Miehiä ja naisihmisiä – suomen kielen seksismi ja sen purkaminen (siirryt toiseen palveluun).

Mielikuvat siitä kenelle kuuluu millainenkin ammatti tai ihmisyys, rajoittavat sen tunnistamista missä kukin voisi olla hyvä. Rajoitusten ja hassujen ennakko-oletusten purkamiseen hyvä keino löytyy kehumisesta. Kun saa muilta kehuja, oppii tunnistamaan omia vahvuuksiaan eikä jää kiinni omiin hassuihin oletuksiin itsestään.

Omia vahvuuksiaan voi ylipäätään olla vaikea tunnistaa vaikkapa työelämässä, minkä korjaamiseen toimiva väline on saamiensa kehujen taltiointi muistikirjaan, exceliin tai nettisovellukseen (siirryt toiseen palveluun). Kun kehuja taltioi, alkaa huomata mitkä asiat niissä toistuvat ja näitä voi sitten hyödyntää esimerkiksi työnhaussa ja palkkaneuvotteluissa. Omia vahvuuksiaan on helpompi mainostaa kun on saanut vahvistusta muilta.

Luokanopettaja ja kasvatustieteen tohtori Eliisa Leskisenoja väittää Ylen haastattelussa että kehumalla ei voi pilata ketään. Olen samaa mieltä.

Leskisenojan väitöskirjatutkimus osoittaa, että positiivinen pedagogiikka tuottaa hyvinvointia kouluissa. Miksei sama pätisi myös laajemmin koulumaailman ulkopuolella?

Monet tuntuvat olevan toista mieltä, jos jotain voi päätellä siitä, miten vähän kehuja kuulee. Paljon useammin palautteessa keskitytään virheisiin ja niiden korjaamiseen kuin hyvien asioiden osoittamiseen.

Lieneekö taustalla pelko, että ihminen alkaa luulla itsestään liikoja, jollei hänelle osoiteta virheitä ja epäonnistumisia.

Toki jotkut oppivat kovettamaan itsensä jatkuvan kritiikin edessä ja hioutuvat timantinkoviksi tekijöiksi. Mutta vaarana on, että kadotetaan monia kyvykkäitä ihmisiä ja paljon potentiaalia, jos hyvien asioiden huomaamiseen ei panosteta.

Jokaisesta löytyy jotain kehuttavaa.

Kun olen joskus väsyneenä ja stressaantuneena tietoisesti päättänyt kehua muita, olen huomannut tulevani itsekin paremmalle tuulelle. Mieliala ei kohene ainoastaan siitä, että huomaa kehujen vastaanottajan ilahtuvan. Kun kehuu muita, huomaa kuinka upeita tyyppejä ympärillä pyörii. Huonona hetkenä voi itseänsä kehua vähintään siitä, miten on onnistunut ympäröimään itsensä niin hienoilla ihmisillä.

Kehumista kannattaa harjoitella. Kun tarkkailee muita ihmisiä ilman ennakko-oletuksia, valppaan uteliaana, voi yllättyä millaista osaamista ympäriltä löytyy. Jokaisesta löytyy jotain kehuttavaa. Kun opettelee huomaamaan, missä muut ovat hyviä ja onnistuvat, samalla voi myös havaita miten monet ennakko-oletukset ovat vääriä.

Kuten Leskisenoja toteaa, kehun aiheiden ei tarvitse olla suuria. Kehumisen harjoittelemisen voi aloittaa pienistä asioista kehumalla ja edetä sitten kohti suurempia. Kehumisessa, niin kuin missä vaan taidossa, voi kehittyä loputtomiin.

Saara Särmä

Kolumnisti on akateeminen sekatyöläinen, feministi ja taiteilija. Tamperelainen, jonka sisällä asuu vorssalainen. Hän haluaa uskoa yksisarvisiin ja parempaan maailmaan.