Kiinalaisten jättimaatuska tuijottaa ilmeettömänä aroa Venäjän rajalla – Idän suurvaltojen epäsuhtaisessa ystävyydessä Kiina määrää tahdin

Kiina ja Venäjä ovat paremmissa väleissä kuin aikoihin, mutta uhkaako niiden lähentyminen läntistä maailmanjärjestystä?

Kiina
 Manzhouli haluaa vaalia mainettaan rajakaupunkina. Maatuskahotelli rakennettiin toissa vuonna vuonna 2004 valmistuneen maatuskapuiston viereen.
Manzhouli haluaa vaalia mainettaan rajakaupunkina. Toissa vuonna rakennettu maatuskahotelli nousi vuonna 2004 valmistuneen maatuskapuiston viereen.Jenny Matikainen / Yle

ManzhouliOletko koskaan miettinyt, miltä maatuskan sisällä näyttää?

Tyhmä kysymys. Siellä on tietenkin toinen, pienempi maatuska.

Paitsi Manzhoulissa, aivan Kiinan ja Venäjän rajalla. Kun astuu kiinalaiskaupungin suurimman maatuskan sisälle, päätyy luksushotellin aulaan. Sen korkeuksiin kohoava katto vaihtaa väriä muutamien sekuntien välein. Psykedeelistä ja överiä, ehkä, mutta mieleenpainuvaa.

Ja se juuri on tarkoitus. Asukasluvultaan Tampereen kokoinen, eli Kiinan mittapuulla pikkuinen Manzhouli haluaa tarjota muutakin nähtävää kuin kuuluisat ruohoarot, jonne turistit tulevat ratsastamaan ja asumaan jurtissa.

– Tänne tulee matkailijoita kaikkialta Kiinasta. Turisteja käy lähinnä kesällä, kertoo manzhoulilainen taksikuski ja turismiyrittäjä Guo Maoxin.

Kevättalven taitteessa turistikohteissa on aavemaisen hiljaista. Maatuskahotellin vieressä kohoaa räikeän sinisiä ja punaisia linnamaisia rakennuksia, joiden sipulikupolit kimaltavat talviauringossa. Sisällä on pimeää ja julkisivujen takana näkyy yhä nostokurkia.

Hotellin toisella puolella on kaupungin ehkä tunnetuin nähtävyys, Maatuska-aukio. Se on huvipuiston tapainen alue, joka on tietenkin täynnä erikokoisia ja -näköisiä maatuskoja. Jokaiseen on maalattu kuuluisat kasvot. Löytyypä joukosta jopa Jean Sibelius.

 Maatuskapuiston patsaisiin on maalattu eri maiden tunnettuja henkilöitä. Suomea edustaa Jean Sibelius.
Maatuskapuiston patsaisiin on maalattu eri maiden tunnettuja henkilöitä. Suomea edustaa Jean Sibelius.Jenny Matikainen / Yle

Mutta ihmisiä ei näy missään. Koko Manzhoulin uudempi laita on kuin omituinen Venäjä-teemainen Disneyland, josta on vaikea sanoa, onko se autioitunut vai keskeneräinen.

Mutta kesällä kaikki on toisin, Guo sanoo.

Guo suuntaa turkoosin taksinsa aukiolta kohti Venäjän rajaa. Sinne on vain muutama kilometri matkaa. Perillä odottaa jälleen hiljainen lipputiski, josta kuitenkin vain kiinalaiset saavat ostaa ylihinnoitellun pääsylipun raja-alueelle.

Muiden on tyydyttävä kurkkimaan aidan raosta näkyviä ratakiskoja ja niiden yli kaareutuvaa Kiinan jykevää betonista rajaporttia.

Vähän matkan päässä siintävä Venäjän puoleinen rajapyykki mahtuisi kiinalaisen portin alle.

 Kiina on rakentanut rajalle betonisen portin.
Kiina on rakentanut rajalle betonisen portin.Jenny Matikainen / Yle

Raja on oivallinen vertauskuva idän kahden suurvaltion suhteille. Ystävyys voi hyvin, yhteistyökin tuntuu sujuvan ainakin kaupankäynnissä, mutta Kiina on isompi, voimakkaampi ja se joka sanelee tahdin.

– Suhde on valtavan epätasapainoinen. Kiina on vahvempi osapuoli ja suunnannäyttäjä, ja yhteistyö kestää niin kauan kuin se palvelee Kiinan tavoitteita, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen puhelimessa.

Tiilikainen johti työryhmää, joka julkaisi loppuvuodesta raportin Kiinan ja Venäjän suhteista (siirryt toiseen palveluun). Sen tilasi valtioneuvoston kanslia.

Raportin mukaan Kiinan ja Venäjän suhteet ovat lämmenneet sekä energiapolitiikassa että sotilaallisesti. Maailmanpolitiikkaa tarkkailevat asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota samaan asiaan. Kiina ja Venäjä ovat läheisempiä kuin koskaan.

Samankaltainen mielikuva on rajalle sattuneella kiinalaisturistilla. Rajan edessä poseeraava An Lundong kertoo palvelleensa Kiinan armeijassa lähellä rajaa.

– Kiina ja Venäjä ovat hyviä ystäviä. Täydennämme toisiamme. Kiinalla on vahva talous, Venäjällä vahva armeija, An analysoi.

Kiinan ja Venäjän raja on turistinähtävyys. An Lundong (kesk.) kehuu Kiina ja Venäjän välejä.
Kiinan ja Venäjän raja on turistinähtävyys. An Lundong (kesk.) kehuu Kiina ja Venäjän välejä.Jenny Matikainen / Yle

Entäpä erot?

– Ihonväri ainakin, An keksii.

– Ja ruokavalio. Muita eroavaisuuksia ei ole. Mielestäni kaikki on hyvin.

Näin haluavat vakuuttaa myös Kiina ja Venäjä. Itsevaltaiset valtiojohtajat, presidentit Xi Jinping ja Vladimir Putin, ovat tavanneet viime aikoina tiuhaan. He ovat kokkaileet blinejä (siirryt toiseen palveluun) ja nuudeleita (siirryt toiseen palveluun) televisiossa. Lehdet ovat jo innostuneet puhuneet miesromanssista.

Yksi syy kuherteluun on se, että molemmilla on ristiriitoja kolmannen merkittävän maailmanpoliittisen pelaajan, Yhdysvaltain, kanssa. Juuri yhteinen vastavoima lähentää Kiinaa ja Venäjää.

– Kiinan ja Venäjän yhteinen intressi tuntuu olevan muodostaa jonkinlainen vastapooli Yhdysvalloille ja kammeta Yhdysvaltain johtamaa kansainvälistä järjestystä uuteen muottiin, Tiilikainen kuvaa.

Kaksi itäistä yhdessä länttä vastaan ei kuulosta aivan uudelta idealta. Mutta edes kylmän sodan syvimpinä vuosina, jolloin kommunismi ja kapitalismi olivat selkeästi vastakkain, Kiina ja Neuvostoliitto eivät aina kulkeneet käsi kädessä.

Maatuskapatsaat.
Vladimir Putinia ei Manzhoulin maatuskapuistosta löytynyt, mutta Vladimir Lenin on saanut oman patsaan. Jenny Matikainen / Yle

Hypätään hetkeksi historiassa taaksepäin, kommunistisen Kiinan alkuvuosiin.

Rajalla pääsee sopivasti tutkimaan veturia, jonka sanotaan 70 vuotta sitten kuljettaneen Kiinan sisällissodan voittaneen puhemies Mao Zedongin Moskovaan tapaamaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriä Josif Stalinia.

Tuolloin kaksi kommunistimaata solmivat ikuisen ystävyyden, ja Neuvostoliitosta tuli Kiinalle kuin isoveli. Mutta toveruus päättyi nopeasti ideologiseen välirikkoon. Se konkretisoitui myös sotatantereilla, muun muassa Kambodžassa. Neuvostoliitto tuki maan miehittänyttä Vietnamia, ja Kiina puolestaan oli Kambodžaa hallinneiden punakhmerien liittolainen.

Osittain tuon 1950-luvun loppupuolella alkaneen välirikon seurauksena Kiina solmi diplomaattisuhteet Yhdysvaltojen kanssa vuonna 1979 ja otti talousuudistuksilleen mallia lännestä.

Neuvostoliiton heikettyä ja lopulta hajottua maiden yhteistyö alkoi vähitellen lisääntyä, mutta Kiinan ja Venäjän välit ovat lämmenneet kunnolla uudelleen vasta Putinin valtakaudella.

Syynä on osin se, että lännen hyljeksimä Venäjä on tarvinnut Kiinaa. Maiden tarpeet myös ovat kohdanneet luontevasti: Krimin valtauksen jälkeen Venäjä ei ole saanut öljyään enää kaupaksi länteen. Kiina taas on ollut riippuvainen tuontienergiasta. Yhteistyössä on ollut vain voittajia.

Tilanne on kuitenkin nyt päinvastainen kuin silloin, kun Mao teki junamatkaa Moskovaan.

Kiina on kasvanut Venäjää suuremmaksi.

Venäjän puolella ei ole Manzhouliin kiinni kasvanutta naapurikaupunkia.
Venäjän puolella ei ole Manzhouliin kiinni kasvanutta naapurikaupunkia. Jenny Matikainen / Yle

Guo ajaa taksinsa Manzhoulin laidalla kohoavalle kukkulalle, jonka päältä näkee kauas puuttomille aroille. Turisteja varten takakontista löytyy kiikarit. Valtioiden rajaa on silti vaikea erottaa, mutta Guo selittää:

Siinä missä kaupunki loppuu, näkyy vielä moottoritie. Se on yhä Kiinaa. Kun katsoo siitä hieman eteenpäin, ei näy enää muuta kuin aroa. Se on Venäjä.

Suhteen epätasapaino on täälläkin läsnä. Manzhouli on vilkas ja moderni kaupunki, jonka uusia asuinalueita halkovat kolmekaistaiset ajotiet. Venäjän puolella horisontista nousee vain kukkuloita.

Rajan ylittävällä rautatiellä on hiljaista, vaikka Kiinan tilastojen mukaan suurin osa Kiinan ja Venäjän välisestä raiderahdista kulkee rajan yli juuri täällä Manzhoulissa. Vuonna 2017 se tarkoitti 3–4 junaa päivittäin. Kiinan mukaan (siirryt toiseen palveluun) junien määrä on siitä vielä kasvanut.

Trans-Siperian kuuluisa junarata myötäilee Kiinan ja Venäjän rajaa aina Vladivostokiin saakka. Juuri siellä presidentit Xi ja Putin viimeksi tapasivat ja julistivat maiden suurta ystävyyttä.

Guo laittaa kiikarit takaisin ja kaivaa takakontista yllättäen ilotulitteen. Hän asettaa sen autioituneen kirkkoa muistuttavan rakennuksen portaille ja ottaa taskustaan sytyttimen.

Kukkulalta näkyy Manzhoulin aromaisemasta kohoava moderni kaupunki.
Kukkulalta näkyy Manzhoulin aromaisemasta kohoava moderni kaupunki.Jenny Matikainen / Yle

Ilotulitteen paukahtava ääni kaikuu varmasti rajan toiselle puolelle saakka. Tämä taitaa olla kuskin tapa jäädä turistien mieleen.

Guo on käynyt silloin tällöin Venäjällä, jopa seurustellutkin erään venäläisen naisen kanssa. Kielimuuri nousi lopulta suhteen tielle.

– Vaimoni ei ehkä halua, että puhut tästä enempää, Guo nauraa.

Kiinan ja Venäjän yhteistyössä on muitakin ongelmia kuin kieli.

Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Jyrki Kallion tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) kumppanuus harvoin toimii käytännössä yhtä hyvin kuin johtajien juhlapuheissa.

Kiinalaiset toivovat yleensä paljon enemmän kuin mihin venäläiset ovat valmiita, Kallio toteaa lokakuussa julkaistussa tutkimuspaperissaan. Siksi edes rajamaakunnissa, kuten Heilongjiangissa, Venäjää ei nähdä samalla tavalla tärkeänä kumppanina kuin vaikka itäisessä Suomessa.

Tähän on toinenkin syy.

Heilongjiangin vajaan 40 miljoonan asukkaan sisämarkkinoihin verrattuna Venäjän Kaukoidän kuuden miljoonan asukkaan markkinat eivät ole erityisen vetovoimaiset, Kallio vertaa. Sisä-Mongolian maakunta, jossa Manzhouli sijaitsee, peittoaa sekin Venäjän Kaukoidän helposti 25 miljoonalla asukkaallaan.

Kartta Kiinan, Mongolian ja Venäjän välisestä rajasta.
Ilkka Kemppinen / Yle

Guo pysäyttää taksin toisen valtavan aukion laitaan. Kevätaurinko sulattaa sitä koristavia jääveistoksia.

Paikalliset virkamiehet valittelevat, että juuri nyt on rumin mahdollinen aika vierailla Manzhoulissa.

Täällä on juhlittu kiinalaisen uudenvuoden aikaan, mutta nyt odotellaan kesää: suuri kauppahalli on kiinni. Sen seinässä lukee “Kiinan ja Venäjän yhteinen kauppavyöhyke”.

Vyöhykkeen apulaisjohtaja Chen Guoming kertoo, että kauppavyöhyke sai alkunsa jo 1990-luvulla ystävyyden merkiksi. Tähänkään päivään mennessä Venäjän puolelle ei ole syntynyt vastaavaa, vaikka sopimuksessa puhuttiin vastavuoroisesta vyöhykkeestä.

 Kiinan ja Venäjän yhteisen kauppavyöhykkeen aidan takana alkaa Venäjä.
Kiinan ja Venäjän yhteisen kauppavyöhykkeen aidan takana alkaa Venäjä.Jenny Matikainen / Yle

Jyrki Kallion tutkimuksen mukaan monet kiinalaiset yritykset eivät enää pidä rajayhteistyötä Venäjän kanssa kannattavana. Liian monet kesken jääneet hankkeet muistuttavat, että venäläisten puolella niiden toimeenpano usein viivästyy tai peruuntuu.

Yksi esimerkki on silta, joka on ollut rakenteilla Heihen ja Blagoveštšenskin välille Amurjoen yli. Päätös sillasta tehtiin vuonna 1995. Kiinan puolella rakennustyöt ovat olleet käynnissä, mutta Venäjän puolella on edelleen hiljaista, raportoi aikakauslehti The Diplomat marraskuussa (siirryt toiseen palveluun).

Vaikka Kiinan ja Venäjän yhteisponnistukset eivät aina onnistuisi, moni paikallinen saa elantonsa rajan yli tehtävästä kaupasta.

Manzhoulissa viranomaisten hallinnoiman kauppapaikan vieressä on pienempi halli, jossa sekä kiinalaiset että venäläiset myyvät päivittäistavaroita. Täällä ollaan tosiystäviä, vannoo kauppias Tu Ya.

– Luotamme toisiimme paljon. Annan usein rahaa venäläisille myyjille jo ennen kuin saan tavaraa, Tu sanoo.

Tu Ya laskee rahojaan. Hän myy kiinalaista ja venäläistä tavaraa rajamarketissa.
Tu Ya laskee rahojaan. Hän myy kiinalaista ja venäläistä tavaraa rajamarketissa.Jenny Matikainen / Yle

Hänellä on myynnissä sekalainen lajitelma päivittäistavaroita: ulkomaalaisia viinoja ja viinejä, venäläistä leipää, suklaata, tupakkaa ja kosmetiikkaa. Puhdistusaineita, makeisia, kauraryynejä. Venäläisille asiakkaille on puolestaan tarjolla kiinalaisia elintarvikkeita.

Maailmantalouden tuulet ovat puhaltaneet myös pienen kauppahallin käytävillä. Aiemmin vain kiinalaiset myivät tuotteita venäläisille, mutta kun Venäjän talous taantui, kauppa ei enää käynyt aiempaan tahtiin.

– Silloin venäläisetkin saivat luvan myydä täällä tuotteitaan, selittää naapurikaupan Wang Guoming.

Nykyisin bussit kiertävät joka aamu rajan takana keräämässä venäläisiä matkustajia. Heistä kukin voi tuoda rajan yli verottomasti reilut parikymmentä kiloa tavaraa. Tavarat myydään kiinalaisille kauppialle, kuten Tulle ja Wangille. He taas myyvät ne eteenpäin kiinalaisille asiakkaille.

Kiinan virallisten tilastojen mukaan kauppa Venäjän rajan yli on viime vuosina vilkastunut. Viime vuoden tullitiedot kertovat, että kauppa kasvoi noin 30 prosenttia.

Osa asiantuntijoista (siirryt toiseen palveluun) on lukenut sen seuraukseksi Kiinan ja Yhdysvaltain kauppasodasta.

Teija Tiilikainen kuitenkin varoo vetämästä mutkia suoriksi. Tilastot paljastavat, että kasvuun vaikutti erityisesti lisääntynyt tuonti Venäjältä Kiinaan. Kyse ei siis ole siitä, että Kiina olisi Yhdysvaltain tullimaksujen jälkeen saanut kasapäin tuotteitaan kaupaksi Venäjälle.

– Kauppasodalla on ehkä enemmän poliittista kuin taloudellista merkitystä. Venäjän taloudellinen potentiaali on kuitenkin niin pieni verrattuna Kiinaan tai Yhdysvaltoihin, Tiilikainen sanoo.

Kiinan talous on mittaustavasta riippuen noin kahdeksan kertaa, Yhdysvaltain jopa kymmenen kertaa suurempi kuin Venäjän. Kiinan näkökulmasta lisääntynyt Venäjän kauppa ei siis millään riitä paikkaamaan Yhdysvaltain jättämää aukkoa.

Cao Yixin käy rajalla ostamassa venäläistuotteita myyntiin. Täällä hinnat ovat halvempia kuin Manzhoulin keskustassa.
Cao Yixin käy rajalla ostamassa venäläistuotteita myyntiin. Täällä hinnat ovat halvempia kuin Manzhoulin keskustassa.Jenny Matikainen / Yle

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin Kiina-politiikka on silti vaikuttanut siihen, että Kiina ja Venäjä ovat kääntyneet toisiaan kohti. Jopa siinä määrin, että yhdysvaltalainen ajatushautomo National Bureau of Asian Research (siirryt toiseen palveluun) julkaisi marraskuussa tutkimuksen siitä, miten Yhdysvaltain pitäisi tähän vastata. Kuinka huolissaan pitäisi olla? tutkimuksessa kysyttiin.

Tutkimuksen johtaja Robert Sutter on kuvannut tilannetta Yhdysvaltojen kannalta varsin synkäksi (siirryt toiseen palveluun).

Kiinan ja Venäjän välisestä kanssakäymisestä onkin helppo poimia vaaran merkkejä.

Jo yksin Putinin ja Xin läheiseltä vaikuttava suhde on saanut monet hermoilemaan. Kesällä Kiina osallistui Venäjän viime vuosien suurimpaan sotaharjoitukseen Vostokiin. Lisäksi on kasvava kauppa: Kiinasta on tullut Venäjän suurin yksittäinen kauppakumppani.

Teija Tiilikainen näkee tilanteen huomattavasti vähemmän dramaattisena kuin yhdysvaltalaistutkijat. Hänen mukaansa Kiina ja Venäjä eivät ole muodostamassa kiinteää liittolaisuutta yksinkertaisesti siksi, että se ei ole Kiinan tapaista, eikä sen etujen mukaista.

Manzhoulilaisten mielestä suurin ero Kiinan ja Venäjän välillä on ihmisten ulkonäkö ja se mitä missäkin syödään. Niin, ja Venäjällä on kylmempi.

Ulkopolitiikan asiantuntijoiden mukaan merkityksellisintä on se, että Kiina etsii vakautta, Venäjästä taas ei koskaan tiedä. Se ottaa riskejä, joista Kiina ei välttämättä pidä. Toisaalta Putin varmasti tarkkailee Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa Keski-Aasiassa.

Ystävyys ei siis ole särötön. Se on herkkä rakennelma, joka kestää niin kauan kuin se kannattaa.

Manzhoulia ympäröivät, kesäisin vihreät arot ovat suosittu turistikohde.
Manzhoulia ympäröivät, kesäisin vihreät arot ovat suosittu turistikohde.Jenny Matikainen / Yle

Tiilikainen viittaa esimerkiksi maiden käyttäytymiseen kansainvälisissä kriiseissä tai konflikteissa. Kiina ja Venäjä eivät ole tukeneet toisiaan YK:n turvallisuusneuvoston äänestyksissä.

– Kiina ei halua leimautua Venäjän liittolaiseksi niissä kysymyksissä, joissa on kansainvälisesti kaikkein eniten jakavia tekijöitä. Kiina tarvitsee vakaita markkinoita ja tukijoita lännessä, jotta se saa talouspotentiaalinsa käyttöön, Tiilikainen sanoo.

Ehkä Manzhoulia voi käyttää vielä kerran esimerkkinä. Kaupunki on rakennettu keskelle tyhjyyttä, ja silti siellä on kaikki, mitä asukkaat voivat tarvita. Jopa pieni pala Venäjää, mutta Kiinan ehdoilla. Manzhouli on yksi osoitus Kiinan tarpeesta olla riippumaton muista.

Puuttumattomuus muiden valtioiden asioihin on Kiinan ulkopolitiikan johtotähti. Se haluaa olla itse oman kohtalonsa herra, eikä se hanki varsinaisia liittolaisia, kuten vaikkapa Yhdysvallat.Tämä asettaa rajat myös Venäjä-kumppanuudelle.

Idästä ei siis ole nousemassa mitään kahden suuren johtajan yhteistä rintamaa, arvioi Tiilikainen kysyttäessä.

Mutta Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa hän kehottaa pitämään silmällä. Se nouseeko Venäjä Kiinan kainalossa, on Kiinasta kiinni.