Suomen lumisimpiin kuuluvassa kunnassa potkukelkka on ylpeyden aihe: niitä nimetään ja tuunataan – esittelemme Ilomantsin potkurityyliä

Ilomantsin katukuvassa polkukelkkoja näkyy tiuhaan. Potkurikausi on pitkä, mutta välillä kivinen.

kelkkailu
Potkuripitäjässä hiekoittaminen hiertää
Potkuripitäjässä hiekoittaminen hiertää

Ilomantsin pääkadulla vastaan tulevat Pyry ja Tuisku. Tyypillisiä koirien nimiä, mutta kyseessä eivät ole lemmikit vaan potkukelkat. Moni kelkkailija on nimennyt potkurinsa ja koristellut se yksilölliseksi.

– Näitä antiikkikelkkojakin on aika paljon samannäköisiä. Minäkin kerran erehdyin ottamaan vieraan potkurin, muistelee Kirsti Räty hymyillen.

Rädyn potkuriin on ruuvattu rekisterikilpi, jossa lukee "Mun oma". Seuraavan potkuttelijan kelkkaa koristavat raidat, seuraavan potkuriin on liimattu tarroja. Kulkupelin on oltava uniikki, sillä potkuritiheys Pogostalla on melkoinen tavallisen arkipäivänäkin.

– Kyllä niitä kymmeniä on. Ja kun kylällä on pienempikin tapahtuma, vaikka joku kerho, niin kyllä helposti on 20 potkuria rivissä, Räty nauraa.

Ruokakaupan eteen on parkkeerattu puolen tusinaa potkuria. Ostoksille kurvaa punaisella kelkallaan myös Maire Lehikoinen. Hän tulee vauhdilla, vaikka välillä kelkat töksähtävät kävelyteillä hiekoitushiekkaan. Tämä on puheenaihe paitsi kadulla, myös paikallislehden sivuilla.

– Joskus näkee Pogostan Sanomien tekstiviestipalstalla viestejä, että hiekoitetaan liikaa. Että mummot eivät pääse potkurilla, Lehikoinen kertoo.

Olisiko sitten parempi, että ei hiekoitettaisi? Tottakai, Lehikoinen vastaa epäröimättä.

– Ainakin toiselta puolelta jätettäisiin hiekoittamatta, hän ehdottaa.

Potkukelkkailijoita ei armahdeta.

Henri Mustonen

Ilomantsin kunnanvirastolla käy myös ihmisiä valittamassa hiekoittamisesta. Kunnan ylin hiekoitusvastaava, kuntatekniikan esimies Henri Mustonen ymmärtää vaatimukset. Hän kuitenkin sanoo, että kunta ei voi ottaa vastuuta siitä, että kadun hiekoittamattomalla kohdalla joku kaatuu ja loukkaa itsensä.

– Kun se pääkallokeli tulee ja tie on peilijäällä, potkukelkkailijoita ei armahdeta. Tielle tulee kylmästi hiekka koko matkalle. Turvallisuus edellä mennään tässä asiassa, Mustonen perustelee.

Olivatpa potkuriolosuhteet luistavat tai hiekkaan töksähtävät, kelkkoja liikkuu Pogostalla liki jonossa. Mummot ja muut potkuttelijat puskevat kelkoillaan läpi talven siihen asti, kun kevät pakottaa laittamaan puiset lemmikit kesäksi lepäämään.