Analyysi: Kymmenen neuvoa uudelle pääministerille – Opi näistä Juha Sipilän kokemuksista

Juha Sipilän johtama hallitus on tehnyt monia asioita, joista hänen seuraajansa ei kannata ottaa mallia.

pääministerit
Juha Sipilän hallitus otti tehtävänsä vastaan toukokuussa 2015.
Juha Sipilän hallitus aloitti työnsä toukokuun lopulla vuonna 2015. Henrietta Hassinen / Yle

1) Älä suututa oman puolueesi eliittiä

Jokaista kunnianhimoista poliitikkoa ajaa eteenpäin erityinen vietti: vallanhimo. Poliitikot ovat ihmisiä, jotka haluavat päättää paitsi omista, myös kanssaihmistensä ja koko maan asioista.

Varo siis astumasta miinaan pääministerikautesi alkumetreillä. Joka ainoa puolueesi asiantunteva ja kokenut kansanedustaja haaveilee hallitukseen pääsystä. Varo, ettet käännytä heitä itseäsi vastaan ja politiikkasi jarruiksi.

Keskustan eduskuntaryhmästä levisi hallituskauden alussa huhu, jonka mukaan Juha Sipilä olisi ilmoittanut, ettei nimittäisi hallitukseensa yhtään itseään iäkkäämpää henkilöä. Tämä jäi kismittämään montaa keskustan kansanedustajakonkaria. Pääministeri kiisti väitteen (siirryt toiseen palveluun) myöhemmin puolueen lehdessä.

Lisäksi Sipilä otti hallitukseen vaalien alla Keskustan jäseneksi houkuttelemansa yritysjohtajan, Anne Bernerin, jolla ei ollut aiempaa poliittista kokemusta.

Keskusta maksaa yhä noista puheenjohtajansa virheiksi luetuista asioista. Puolue ei ole saanut näissä eduskuntavaaleissa listoilleen kaikkia potentiaalisia ääniharaviaan.

2) Älä rakenna hallituksen tulevaisuutta näennäisen kannatuksen varaan

Juha Sipilän hallitus oli kaatua kesällä 2017, kun valta perussuomalaisissa siirtyi Jussi Halla-aholle ja tämän kannattajille.

Tilanne muuttui, kun perussuomalaisten eduskuntaryhmästä irtautui yli 20 kansanedustajaa, heidän joukossaan kaikki puolueen ministerit. Sipilän hallitus päätti jatkaa entisellä kokoonpanolla, alkuperäistä hallitusohjelmaa noudattaen, puolueloikkareihin tukeutuen.

Perussuomalaisista irtautuneet kansanedustajat perustivat uuden puolueen, Sinisen tulevaisuuden. Sinisillä on ollut kohtuuttoman paljon ministereitä puolueen kannatukseen nähden.

Tämä heikensi Sipilän hallituksen uskottavuutta, samoin se, että sinisistä loikkasi hallituskauden aikana useita kansanedustajia muihin eduskuntaryhmiin. Hallituskauden lopulla myös sinisten kansanedustajien irtiotot alkoivat uhata hallituksen ajaman sote-uudistuksen läpimenoa.

Vastaavanlaiseen hallituksen tekohengitykseen ei vastedes pidä ryhtyä. Sellainen sisältää liikaa riskejä ja on myös demokratian hengen vastaista.

3) Älä haukkaa liian suurta palaa, ettet tukehdu

Muista kansanviisaus: Ahneella on paskainen loppu. Älä yritä toteuttaa montaa jättiuudistusta yhden vaalikauden aikana.

Pilko sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (siirryt toiseen palveluun) mielekkäisiin osiin ja pane niistä vain osa toimeen seuraavalla vaalikaudella. Jos hallitus onnistuu tekemään edes toimivan osauudistuksen, se on voitto.

Etene samoin myös sosiaaliturvan uudistuksen kanssa. Roomaakaan ei rakennettu yhdessä päivässä.

4) Suostu laajapohjaiseen lainvalmisteluun suurissa hankkeissa

Älä pelkää yhteistyötä opposition kanssa. Koko kansakuntaa koskevissa, jättimäisissä uudistushankeissa on syytä tavoitella laajaa poliittista konsensusta parlamentaarisella valmistelulla.

Tällöin on mahdollista saada aikaan ratkaisuja, joiden perusteet kestävät yli useiden vaalikausien. Ei pidä kuvitella, että kaikki viisaus löytyy yhdestä puoluetoimistosta.

5) Älä rakenna uudistuksia ristiriitaisten sulle-mulle-sopimusten perusteella

Keskustan ja kokoomuksen ideologiset näkemyserot ja puolueiden sote-uudistukseen kytkemät strategiset tavoitteet haittasivat Sipilän hallituksen työtä koko hallituskauden ajan.

Keskusta halusi toteuttaa sote-uudistuksen maakuntamallin pohjalta, kokoomus inhosi tuota ideaa. Kokoomus puolestaan halusi sote-palveluihin laajan valinnanvapauden, keskustalle se ajatus oli vastenmielinen.

Keskusta ja kokoomus muokkasivat uudistuksen perusrakenteet keskinäisen kaupankäynnin kautta. Priimaa piti tulla, mutta sutta ja sekundaa tuli. Puolueet kyräilivät toisiaan epäillen siitä pitäen, kuin ne olivat lehmänkauppaan päätyneet.

Varmista siis, että jokainen hallituspuolue hyväksyy kaikki perustavat elementit valmisteilla olevista uudistuksista. Muista myös katsoa peiliin tätä asiaa tarkistaessasi.

6) Älä hosu ja hätäile lainvalmistelussa

Juha Sipilän hallitus perui monia lakihankkeitaan ja joutui palauttamaan aloitteitaan usein uudelleenvalmisteltaviksi. Kiihkeä ja hätäinen lainvalmisteluralli tuli kalliiksi ja teetti valtavasti turhaa työtä virkamieskunnalla.

Toistuva uudistusten peruminen söi hallituksen uskottavuutta melkoisesti. Etenkin sote-uudistuksen valmistelun käänteissä syntyi tämän tästä vaikutelma, että hallitus yritti “kiivetä peppu edellä puuhun”. Tämä johtui siitä, että monet uudistuksen osat osoittautuivat perustuslain vastaisiksi.

Anna siis lainvalmistelulle aikaa ja tutkituta perustuslain vaatimukset kunnolla jo siinä vaiheessa, kun virkamiehet valmistelevat hallituksen esityksiä ministeriössä.

7) Älä uhkaile erolla, ellei ole tosi kyseessä

Poliitikkojen ei pidä heittäytyä amatöörinäyttelijöiksi. Dramaattisia, teatraalisia näytöksiä ei kannata medialle järjestää, ellei niihin ole aidosti aihetta. Bluffi paljastuu yleensä aina melko pian.

Vaalikauden aikana hallituskumppaneita ei kannata montaa kertaa uhkailla erolla (siirryt toiseen palveluun). Sellaisessa pelissä menettää pian omat kasvonsa.

8) Älä harjoita sanelupolitiikkaa

Oli hallitus väriltään millainen tahansa, sen on järkevää pyrkiä rakentavaan yhteistyöhön kaikkien merkittävien eturyhmien kanssa. Suomessa on saavutettu merkittäviä tuloksia laajaan kansalliseen yhteisymmärrykseen tähtäävällä konsensuspolitiikalla.

Päättyvän vaalikauden aikana maan hallituksen ja palkansaajajärjestöjen suhteet ovat muuttuneet lähes jäätäviksi. Työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen perinteisen kolmikantayhteistyön edellytykset heikkentyivät oleellisesti.

Ratkaiseva käänne hallituksen ja palkansaajajärjestöjen suhteissa tapahtui sen jälkeen kun kilpailukykysopimuksella oli leikattu huomattavasti palkansaajien ja työttömien etuja.

Sopimuksen synnyttyä ay-liike katsoi palkansaajien ja työttömien tehneen osansa valtakunnallisissa säästötalkoissa.

Ay-liike sanoo hallituksen jatkaneen sen jälkeenkin yksipuolisilla päätöksillä (siirryt toiseen palveluun)än muun muassa työttömyysturvan leikkauksia. Palkansaajajärjestöt ovat kokeneet hallituksen yrittäjä- ja työnantajajärjestöjen asianajajaksi.

On selvää, että yhteiskunnan rakenteita ja pelisääntöjä pitää korjata ja tarkistaa koko ajan. Sitä ei kuitenkaan pidä tehdä hallituksen yksipuolisella sanelupolitiikalla. Sellainen rikkoo yhteiskuntarauhan.

Yhteiskuntarauha on arvokas. Se synnyttää säästöjä, helpottaa eri eturyhmien sitoutumista kansallisiin tavoitteisiin ja vakauttaa poliittista ilmapiiriä. Tämä kaikki lisää hallituksen pelitilaa.

9) Älä tee hallituksesta eturyhmäpolitiikan työkalua

Valtaosa poliittisista puolueista on syntynyt ajamaan jonkin yhteiskunnallisen eturyhmän asiaa. Tuosta roolista maan hallituksessa istuvien puolueiden pitäisi pystyä irtautumaan ainakin jossain määrin.

Maan hallituksen pitäisi palvella koko Suomen kansaa ja ajaa Suomen kansallista etua. Kukin puolue katsoo epäilemättä pyrkivänsä juuri tähän.

Puolueiden ideologisista eroista johtuen niillä on kuitenkin varsin erilaisia näkemyksiä esimerkiksi siitä, millaiset talouspoliittiset ratkaisut ovat milloinkin maan onneksi.

Jos hallitus mielii säilyttää kansalaisten luottamuksen, sen pitäisi kyetä harjoittamaan politiikkaa, jonka eri kansalaisryhmät kokevat oikeutetuksi.

Näin kansalaiset saattavat tuntea esimerkiksi silloin, jos säästötoimet ja etuisuuksien leikkaukset kohdistuvat tasapuolisesti erilaisiin kansalaisryhmiin. Kansalaisten enemmistö odottanee myös, että hallitus muistaa olla heikkojen puolella.

10) Muista keitä edustat ja mistä tulet

Pääministerin suurin ongelma on siinä, että hänen pitää pystyä täyttämään yhtä aikaa monia vastakkaisia odotuksia.

Hän onnistuu tehtävässään erinomaisesti vasta silloin, kun hallitus palvelee hyvin sekä koko kansakuntaa että pääministerin oman puolueen kannattajia. Jollei pääministeri tässä onnistu, hänen on turha haaveilla toisesta kaudesta maan johdossa.