Heikki Valkama: En olisi koululaisena voinut tietää nykyistä ammattiani, koska sellaista ei vielä ollut

Kun tulevaisuuden ammatteja ovat nutrigenomiikkakonsultti tai alustatilintarkastaja, on selvää, että työelämän tärkein taito tulee olemaan valmius oppia uutta, pohtii Heikki Valkama blogissaan.

tulevaisuus
Heikki Valkama
Antti Haanpää / Yle

En muista, että minulla olisi vielä lukioon mennessä ollut minkäänlaista jäsenneltyä ajatusta siitä, mikä minusta tulisi isona tai mihin ammattiin ryhtyisin.

Ensin ajattelin opiskella matematiikkaa, sitten mietin lääkäriksi ryhtymistä. Jossain vaiheessa toimittajan työ alkoi kiinnostaa.

Päädyin lopulta toimittajasta päätoimittajaksi ja toimituspäälliköksi eri lehtiin ja sitten Ylen uutistoimitukseen hyöty- ja tiedetoimituksen esimieheksi.

Nykyisin olen sisältöpäällikkö. Sekin taitaa olla ammattinimike, jonka työn sisältöä tuskin yksikään lukiolainen osaa arvata oikein. Tehtävä on tuore. Se syntyi noin viisi vuotta sitten Ylen uutisten toiseksi viimeisimmässä organisaatiouudistuksessa. Ja olen aivan varma, että siihen mennessä kun olen ehtinyt eläkeikään, teen aivan jotain muuta – ehkä koko sisältöpäällikkö-nimistä tehtävänimikettä ei edes ole olemassa.

Jo nyt iso osa ammateista on sellaisia, joita 1990-luvulla peruskoulusta päästessäni ei ollut.

Työpaikat muuttuvat ja katoavat kovalla tahdilla.

Toisaalta tahti on kova vain osin. Tietyt, suorittavat työt säilyvät samankaltaisina.

Tätä kirjoittaessa Oikotie.fi:n työpaikkailmoituksissa kymmenen tuoreinta vapaata työpaikkaa olivat seuraavat:

Verkkoviestintäpäällikkö

Kuorma-autonkuljettaja

Paistotyöntekijä

Myyntineuvottelija

Field Service Technician (it-tukikesätyö)

Beauty Advisor (laivalle)

Nuoriso-ohjaaja

Remonttimies

Siivooja

Siivooja

Matalapalkkatyö lisääntyy, muut työt muuttavat jatkuvasti muotoaan. Näin toteaa esimerkiksi Demos Helsingin muuttuvaa työtä pohtiva raportti parin vuoden takaa. (siirryt toiseen palveluun)

Isot sanat digitalisaatio ja globalisaatio ovat suuruutensa ja kaikenkattavuutensa vuoksi kärsineet inflaation. Silti ne sisältävät paljon todellisia ilmiöitä, jotka pistävät työpaikkoja uusiksi.

Mikä minusta tulee isona? Ryhtyisikö lääkäriksi, insinööriksi vai tubettajaksi? Viekö robotit ja tekoäly kaikki työt? Nyt opiskelemaan lähtevä joutuu miettimään tulevaa työtään vielä epämääräisemmässä ympäristössä kuin me parikymmentä vuotta opiskelut aloittaneet.

Selkeät ammatit vähenevät. Kun yksi ammatti katoaa, tilalle syntyy jotain muuta.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta julkaisi viime vuonna raportin, jossa pohdittiin tulevaisuuden ammatteja. Uusiksi ammateiksi nousi esimerkiksi robottipoliisi, nutrigenomiikkakonsultti, aineenvaihdunta-analyytikko, ruoka-designer, alustatilintarkastaja, alustapoliisi, onlinetyö, alustamanageri, viranomaisfasilitoija, robottiturvallisuuden tarkastaja, robottivakuutusarvioija.

Lista on ainakin minusta hämmentävä.

Ja kun ajattelen vaikkapa yläasteikäistä nuorta, joka pohtii opinto-ohjaajan kanssa tulevaisuuden ammattia, en usko, että tästä listasta on kovin paljoa iloa.

Kysyin 11-vuotiaalta, kiinnostaisiko häntä viranomaisfasilitoijan tai robottivaikutusarvioijan ammatit.

No, vastauksen saattaa arvata. Ei lainkaan, vaikka töiden sisältöä yrittäisi kuinka selittää. Tuon ikäisen unelma-ammatti on kuulemma ammattipelaaja. Siis Fortnite-pelissä. (Eikä sellaiseksi vain ryhdytä, se on todella vaikeeta, lapsi muistaa lisätä. Aikuiset kutsuvat peliammattia e-urheilijaksi.)

Ehkä oponkin suurin taito on ymmärtää, että ammatit muuttuvat.

Kyvystä sietää epävarmuutta tulee keskeinen osa tulevaisuuden työmarkkinoita. Ja samalla pitää olla koko ajan valmis oppimaan uutta.

"Työntekijällä tulee olemaan monta ammattia uransa aikana, ja koulusta hankittua osaamista ei tulla tarvitsemaan sellaisenaan", Pihlajalinnan toimitusjohtaja Aarne Aktan sanoo Sitran ja Telan yhdessä julkaisemassa pamfletissa Välähdyksiä - Kymmenen teesiä uuden työn syntymisestä, yritysten muutoksesta ja yksilön mahdollisuuksista työn murroksessa. (siirryt toiseen palveluun)

Toisille ajatus alati muuttuvasta työstä voi kuulostaa painajaiselta, toisille ihanalta mahdollisuudelta tehdä kaikkea kivaa.

Jo kaltaisteni keski-ikäisten pitää todennäköisesti oppia uusia ammatteja tai ainakin ammatin sisällä uusia tapoja tehdä töitä. Jos työn muutostahti kiihtyy, tulevilla nuorilla tulee olemaan vielä enemmän ammatteja.

Usein digitalisaatiosta, globalisaatiosta ja robotisaatiosta puhutaan uhkana. Työt katoavat. Siihen on kuitenkin vaikea uskoa. Työt eivät katoa, jos maltamme keksiä uusia hommia.

Helsingin yliopiston tutkija Katri Saarikivi sanoo saman Sitran pamletissa hienosti.

"Työ on perusluonteeltaan toisten ihmisten ongelmien ratkaisua. Tästä syystä työ on loputon ja sitkeä ilmiö yhteiskunnassa. Kun yksi ongelma ratkeaa, neljä uutta tulee tilalle", Saarikivi toteaa.

Kun maailma tuntuu muuttuvan yhä monimutkaisemmaksi, ongelmia tulee koko ajan lisää.

Siksi, todella, ongelmanratkaisutaito ja kyky kysyä kysymyksiä, on tulevaisuudessa valttia.

Heikki Valkama

Kirjoittaja vetää Ylen digitalisaatio- ja tulevaisuustoimitusta. Hän on myös Ylen sisältöpäällikkö ja kirjailija.

Aiheesta voi keskustella 17.03. klo 20.00 asti.