Nykyajan työelämä on myrkkyä aivoille – nauraminen on tehokas vastalääke kuormittavuudelle

Kiire, hälinä, keskeytykset ja multitasking kuormittavat aivoja. Yhä useampi kärsii keskittymishäiriöistä.

työelämä
Työntekijä nukkuu työpöytänsä ääressä.
Tiina Jutila / Yle

Häly täyttää toimiston, deadlinet jyskyttävät takaraivossa, kännykkä piippaa työpöydällä ja tietokoneen näytölle pomppaa viestejä.

Työpaikalla tapahtuvat jatkuvat keskeytykset ja monen asian yhtä aikaa tekeminen ovat haitallisia aivoille.

Helsingin yliopiston professori Minna Huotilaisen mukaan ihminen tekee silloin enemmän virheitä ja vähemmän hyviä päätöksiä.

– Se on kuormittavaa aivoille eikä se kuormittavuus johda mihinkään, vaan aikaansaaminen vähenee. Saamme silloin myös vähemmän ideoita.

Pitkään kestänyt jatkuva suorittaminen, tehtävästä toiseen pomppiminen ja levon laiminlyönti voivat johtaa myös aivojen ADT-tilaan, eräänlaiseen keskittymishäiriöön.

Huotilaisen mukaan yhä useampi ihminen kärsii siitä.

– Mieli alkaa odottaa niitä keskeytyksiä ja jopa itse tuottaa niitä. Vaikka ihminen sitten pääsisikin hetkeksi työskentelemään rauhalliseen tilaan, niin sielläkin hänen mielensä hyppii asiasta pois, eikä hän pysty keskittymään.

Huotilainen kuvailee ADT:tä aivojen pysyväksi palohälytykseksi, jossa aivot käyvät ylikierroksilla.

– Tästä puhutaan tosi paljon. Ihmiset ovat huolissaan omasta keskittymiskyvystään, tarkkaavaisuudestaan ja muistinsa pätkimisestä. Meneillään on aika monta muutosta, jotka saavat sitä aikaan.

1990-luvulla yhdysvaltalainen lääkäri Edward M. Hallowell määritteli ADT:llä ihmisiä, jotka olivat eläneet liian kiireistä elämää, jättäneet taukoja pitämättä, tehneet monta asiaa yhtä aikaa ja nukkuneet huonosti.

Nauraminen buuttaa aivot

Aivojen jatkuva hälytystila ADT voi kestää jopa viikkokausia, ja se saa aivot toiminaan puoliteholla. Pahimmillaan aivojen liiallinen kuormittaminen voi johtaa myös työuupumukseen ja muihin vakaviin sairauksiin.

Riittävä palautuminen suojaa aivoja liialliselta kuormitukselta.

Vaikka työ olisikin hyvin kuormittavaa, niin palautumisella voidaan sitä kompensoida. Kaikista tärkeintä palautumisen kannalta ovat riittävä lepo, uni ja ravinto, mutta myös nauraminen on erittäin tehokas keino palauttaa aivoja.

– Nauraminen on hyvin kokonaisvaltainen koko kehon ilmiö, joka syntyy positiivisesta yllätyksestä. Kehossa käynnistyy reaktio, joka voi auttaa ikäänkuin nollaamaan mielen, sanoo Aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviainen Jyväskylän yliopistosta.

Nauru kiinnostaa aivotutkijoita ja sitä on alettu tutkia tarkemmin. Professori Minna Huotilainen vahvistaa nauramisen tehokkuuden.

– Kun mitataan ihmisen kehon fysiologisia signaaleita nauramisen aikana, niin se on yksi nopeimmista fysiologiaa muokkaavista asioista. Saadaan aikaan hyvin nopea pikapalautuminen, kun ihmistä alkaa naurattaa.

Tauko tekee terää

Työpäivän aikana olisi aivotutkijoiden mukaan ehdottomasti ehdittävä pitämään lounastauko ja pari muuta lepohetkeä.

– Tauot voivat olla hyvinkin virkistäviä ja elvyttäviä. Jos vaikka kahvihuoneesta kuuluu naurunremakkaa, niin silloin voi kuvitella, että siellä on hyvin palauttava tauko meneillään. Kahdeksan tuntia putkeen pelkästään koneella istumista kuulostaa raskaalta.

Aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviaisen mukaan aivoille nimenomaan siirtymät ovat kuormittavia. Mutta jos keskeytys tapahtuukin omasta tahdosta, se voi olla hyvä asia.

– Muutos voi olla hyödyllinen, jos se on omassa kontrollissa. Esimerkiksi jos tuntuu, että pähkäilee jonkun asian kanssa pitkään, eikä pääse siinä eteenpäin, niin pieni tauko voi auttaa löytämään ratkaisun.

Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että vapaa-aikana olisi joitain mielekkäitä, kiinnostavia asioita, joita kovasti odottaa.

Minna Huotilainen

Professori Minna Huotilainen kritisoi erilaisten tehtävien lisääntymistä työelämässä. Tehostamisen nimissä sama henkilö saattaa nykyisin olla vastuussa hyvin erityyppisistä töistä.

Monella työpaikalla on esimerkiksi assistentteja vähennetty ja työntekijät joutuvat itse tekemään monia uusia asioita ja opettelemaan sen vuoksi erilaisia järjestelmiä.

Huotilaisen mukaan tehostaminen ei välttämättä ole johtanut tehokkuuden lisääntymiseen.

– Jos joutuu matkalaskun tekemään vain kerran vuodessa, niin joka kerta pitää sen tekeminen opetella alusta asti. Olisi tehokkaampaa, jos sen tekisi joku muu, ettei se vaatisi joka kerta uudelleen perehtymistä ja uudelleen muistelemista.

Aivojen kuormittavuutta lisäävät myös uudet digilaitteet, joiden käyttö pitää opetella. Jos laitteita ei osata kunnolla käyttää, niin myös ne keskeyttävät työtä jatkuvasti.

On siis monia syitä, joiden takia on ajauduttu ongelmiin keskittymiskyvyn kanssa.

Vapaa-ajalla vastapainoa työlle

Moni miettii pitäisikö työpäivän jälkeen vielä opetella uutta kieltä tai täyttää ristisanatehtäviä. Aivotutkijoiden mukaan vapaa-ajalla tulisi hakea mieleistä vastapainoa työlle.

Esimerkiksi yksin puurtavan olisi hyvä lähteä tapaamaan vaikkapa ystäviään kahvilaan.

– Jos työssään esimerkiksi on tekemisissä paljon ihmisten kanssa ja sellaiset aivoverkostot, jotka liittyvät sosiaaliseen vuorovaikutukseen ovat käytössä, niin silloin saattaa tarvita palautumiseen eri asioita kuin päivän yksin tutkijan kammiossa kirjoittanut, sanoo Aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviainen.

Aivojen kautta voidaan tuottaa mieltä rentouttavia asioita tunnetasolla. Esimerkiksi kulttuurin eri osa-alueet, konsertit, teatterit ja kaikki muu, mikä saa mielen irrottautumaan rutiinista, ovat aivojen kannalta tervetullutta tekemistä.

– Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että vapaa-aikana olisi joitain mielekkäitä, kiinnostavia asioita, joita kovasti odottaa. Sellaisia harrastuksia tai sosiaalista toimintaa, mikä innostaa ihmistä, lisää professori Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.

Liikunnasta lepoa aivoille

Urheilu on myös yksi hyvä keino palautua, mutta sen määrää ja tehoa tulisi kuitenkin harkita. Liikuntaakin voi suorittaa tavalla, joka ei palauta.

– Jos urheilee veren maku suussa ja sellaisella tunteella, että on pakko tehdä, niin suosittelisin kokeilemaan vähän kevyempiä lajeja. Voisi mennä vaikka kokeilemaan pilatesta tai ulkoiluttamaan koiraa tunnin mittaiselle lenkille, sanoo Huotilainen.

Aivot, kehot ja mieli ovat Aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviaisen mukaan ikään kuin saman asian eri puolia, jotka voivat kaikki kuormittaa.

– Mielen kautta voi tulla uuvuttavia tekijöitä, mutta yhtä lailla myös kehoa voi käyttää liikaa. Esimerkiksi huippu-urheilijoilla ylikunto on tila, jossa on tehty likaa töitä kehon kanssa, muistuttaa Parviainen.

Ihmisissä on myös hyvin yksilöllisiä eroja siinä, miten he kestävät erilaisia häiriötekijöitä. Parviaisen ryhmässä on tarkasteltu tätä tuoreessa tutkimuksessa ( (siirryt toiseen palveluun)The National Center for Biotechnology Information). (siirryt toiseen palveluun)

– Herkästi kehollista tietoa aistivat ovat useammin varautuneempia kuin he, jotka eivät havaitse autonomisen hermoston välittämää tietoa niin tarkasti. Ihminen ehkä siis ikään kuin suojelee omaa koneistoaan liialliselta kuormitukselta.

Vapaalla ajatukset harhailemaan

Ihminen sietää huonosti yksitoikkoisuutta. On tutkittu, että ihminen ottaa mieluummin lieviä sähköiskuja kuin kestää tylsyyttä. Pitkäveteisyys on kuitenkin luonnollista ja toivottavaa aivoille.

Jos mennään ajassa taaksepäin, niin vielä 1950-luvulla ihmisillä oli valtava määrä tavallista tylsää hommaa, esimerkiksi käsin pyykin pesua tai koulumatkan kävelemistä. Tällainen yksinkertainen tekeminen, jossa keho työskentelee jonkun verran, ja ajattelu on vapaana eikä mielelle kohdisteta mitään olisi hyväksi aivoille.

– Jos emme ole minkään viihteen, kysymysten tai somefiidin kohteena ja aivot ovat täysin vapaat yhdistelemään kaikenlaisia erikoisia asioita toisiinsa, niin se on myös hyvin ratkaisukeskeinen tila, kertoo professori Minna Huotilainen.

Jos me opetetamme itsemme siihen, ettei koskaan ole tylsää, niin se alkaakin tuntua vaikeammalta.

Minna Huotilainen

Vaikka ihmisestä tuntuisi, ettei hän erityisemmin ajattele mitään, niin juuri silloin aivoissa tapahtuu paljon. Yhtäkkiä esimerkiksi saunaa lämmittäessä saattaakin mieleen pulpahtaa ratkaisu johonkin asiaan, jota on aiemmin yrittänyt kovasti ratkaista työpaikalla.

Palauttavassa tylsyydessä kehon tehdessä jotain aivan muuta, aivot työskentelevät ilman tietoista ponnistelua. Tänä päivänä sellainen tekeminen voi olla esimerkiksi tiskikoneen täyttämistä tai vaikkapa imurointia.

Moni yrittää välttää tylsiä hommia.

– Jos opetamme itsemme siihen, ettei koskaan ole tylsää, niin se alkaakin tuntua vaikeammalta. Ja tässä ei ole ainoastaan kysymys ihmisen omista tavoista ja tahdosta vaan myös tästä ajasta. Nykyisin valtava määrä suuria yrityksiä kilpailee ihmisten huomiosta, sanoo Huotilainen.

Mitään tekemättömyys palvelee palautumista, jossa pääsee vapaaseen assosiaatioon.

Tiina Parviainen

Esimerkiksi sosiaaliselle medialle, suoratoistopalveluita tarjoaville yrityksille sekä uutisia tuottaville yrityksille on tärkeää saada kaapattua ihmisten tarkkaavaisuus. Kun yritykset kilpailevat ajastamme, niin samalla ne opettavat mieltämme levottomaksi. Ajatukset hyppivät asiasta toiseen, ja aivot ovat koko ajan etsimässä jotain uutta.

Helsingin yliopiston professori Minna Huotilainen neuvoo opettelemaan tylsyyden sietämistä.

– Olisi hyvä tehdä pieniä tylsyysharjoituksia. Esimerkiksi työmatkalla bussissa ei otakaan sitä puhelinta esiin, vaan katsoo samannäköisenä toistuvaa lumimaisemaa ikkunasta.

Myös Jyväskylän yliopiston Aivokeskuksen johtaja Tiina Parviainen kehottaa kiireisen työpäivän jälkeen olemaan hyvällä omalla tunnolla jouten. Hän kutsuu tällaista olemista luppoajaksi, jossa päästään irti suorittamisesta.

– Usein ikään kuin suoritamme myös palautumista. Monelle saattaa tulla huono omatunto, kun hän ei lähdekään työpäivän jälkeen lenkille tai harrasta kulttuuria. Mutta ihan yhtä lailla mitään tekemättömyys palvelee palautumista, jossa pääsee vapaaseen assosiaatioon.