Kun kaivosyhtiö tulee kuntaan, raha ja luonto voivat kuumentaa tunteet nopeasti – yhtiöt eivät voi ohittaa mielipiteitä olankohautuksin

Kaivosalan toimijat kokevat, että kritiikki heitä kohtaan on kasvanut Suomessa. Yhtiöt ovat tottuneet toimimaan, vaikka ilmapiiri on usein ainakin aluksi heitä vastaan.

kaivosteollisuus
Kaksi miestä kaivostunnelissa.
Suomi listattiin Fraser Instituten julkaisussa maailman parhaaksi maaksi kaivosalan investoinneille vuonna 2017. Viime vuonna Suomi putosi sijalle 17.Julia Sieppi / Yle

Joroisten lukion auditorio täyttyy ihmisistä, kun paikkakunnalla järjestetään ensimmäinen yleisötilaisuus, jossa kerrotaan ja keskustellaan kaivosyhtiön malminetsintälupahakemuksesta.

Ruotsalainen kaivosyhtiö Boliden FinnEx Oy toivoo löytävänsä Joroisten ja Pieksämäen alueelta kultaa tai kuparia. Malminetsintäalue herättää heti kysymyksiä alueen asukkaissa, sillä se on osittain pohjavedenmuodostusaluetta, josta kuntalaiset saavat vetensä. Tervaruukinsalossa on myös Natura-alue, jossa kasvaa uhanalaisia kasveja.

Monet yleisötilaisuuteen saapuneista ovat huolissaan siitä, voiko ulkomaalainen yhtiö pilata alueen luonnon tai pohjaveden.

Kaivosyhtiö on valmistautunut keskusteluun ja kriittisiinkin kommentteihin. Viisi henkilöä on tullut edustamaan yritystä toimitusjohtajasta geologiin.

Yrityksen valmistautuminen ei ole turhaa, sillä tilaisuuden lopuksi sana on vapaa. Kun paikallinen kysyy, miksi pitäisi ottaa riski ja vaarantaa pohjavesi, kun Suomessa riittää lääniä, saa hän tilaisuuden ainoat aplodit.

Ilmakuva Valkeisen vedenottamosta. Pienen mökin ympärillä on vain harvaan kasvaneita mäntyjä.
Valkeisen vedenottamo Joroisissa on toinen vedenottamoista, joiden vesi tulee Tervaruukinsalon alueella muodostuvasta pohjavedestä. Nyt Boliden FinnEx oy haluaa tutkia, onko alueella kultaa tai kuparia.Kalle Purhonen / Yle

Yhä useammin kaivosyritykset joutuvat kohtaamaan huolestuneet kansalaiset jo ennen kuin ovat saaneet edes luvan tutkia, onko alueelle edes kannattavaa perustaa kaivosta. Vastakkain keskustelussa on usein luonto ja raha.

Onko kaivosteollisuudella mahdollisuus saada keskustelussa vain pahiksen rooli? Annetaan kaivosteollisuuden kertoa, miltä Suomi näyttää heidän silmissään.

Kaivosala ei voi ohittaa kansalaisaktivismia

Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela kertoo, että kriittiset mielipiteet kaivostoimintaa kohtaan ovat kasvaneet. Nykyään ihmiset pystyvät saamaan tietoa ja levittämään mielipiteitään helpommin kuin ennen sosiaalisen median avulla.

– Sotakorvauksia maksettaessa polkaistiin kaivos pystyyn ilman, että kysyttiin keneltäkään mitään. Se oli ääripää silloin. Nyt ollaan toisessa ääripäässä.

Suomelan mielestä keskustelu muuttui 2000-luvun alussa, jolloin uraanin etsintä herätti voimakasta keskustelua. Myös Talvivaaran kaivoksen onnettomuudet nostivat kaivosalan otsikoihin.

Suomelan mielestä kaivosteollisuus on ymmärtänyt, että keskustelu on tärkeä osa kaivoshanketta. Paikallisten mielipidettä ei kannata ohittaa olankohautuksella.

metsää ja järveä
Pro Heinävesi kokosi nopeasti yhteen tuhansia ihmisiä, jotka olivat huolissaan Saimaan luonnosta.Jani Saikko / Yle

Tuore esimerkki kansalaisaktivismin voimasta nähtiin Heinävedellä, minne brittiyhtiö haaveili perustavansa grafiittikaivoksen. Kaivosta vastaan syntyi nopeasti Pro Heinävesi -yhdistys, joka keräsi joukkoihinsa tuhansia ihmisiä. Nopea kansalaisaktivismi yllätti kaivosyhtiön, ja lopulta yhtiö ilmoitti, että kaivoshanke lykkäytyy vuosilla paikallisten huolen vuoksi.

Suomela ymmärtää sen, että kaivostoiminnasta ja luonnosta puhuminen nostaa joskus tunteita pintaan.

– Jossain julkisessa keskustelutilaisuudessa, jossa on hyvin värikästä kielenkäyttöä, poskipäät punehtuvat minullakin ja monella muulla. Välillä tunnepuoli ottaa vallan asiaan suhtautumisesta.

Suomelasta keskustelu on tärkeää, vaikka se tuntuisikin joskus epäreiluilta keskusteluun osallistuvista. Hän toivoo, että keskustelut lähtisivät kuitenkin liikkeelle oikeasta tiedosta.

Vaikka kriittisyys kaivostoimintaa kohtaan on kasvanut, Suomela ei usko, että se vaikuttaa yritysten haluun investoida Suomeen. Ilmiö on kansainvälinen.

– Joka puolella maailmaa, jossa on sananvapaus ja ihmisoikeudet, törmätään huikeisiin intressiristiriitoihin. Aina alueille on muuta käyttöä, tai kaivoshanke koetaan uhkaavana.

Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan professori Juha Kotilainen huomauttaa, että kaivoskeskustelu ei ole Suomessa maailman mittakaavassa edes kovin räväkkää. Hän kuitenkin uskoo, että maan poliittisella ilmapiirillä on vaikutusta siihen, kuinka innokkaasti yritykset haluavat perustaa kaivoksia juuri Suomeen.

Jos kaivoksen perustaminen on erityisen hankalaa Suomessa, riittää muitakin maita, josta louhia raaka-aineita.

Käytämme kuitenkin Suomessa päivittäin tavaroita, joiden rakentamiseen tarvitaan raaka-aineita. Suomela kysyy, että onko oikein, että raaka-aineita louhitaan jossain muualla, jos tarvitsemme niitä itse? Miten käy vastuullisuuden silloin?

Kotilaisen mukaan ei voida ajatella, että Suomi olisi omavarainen ja hankkisi tarvitsemansa raaka-aineet itse. Hänestä raaka-aineiden alkuperäismaan sijaan olisi tärkeämpää keskittyä siihen, että olot kaivoksissa olisivat hyvät, oli kaivos sitten Suomessa tai vaikka Afrikassa.

– Yksi argumentti on, että nimenomaan kehittyvissä maissa ihmiset tarvitsevat työpaikkoja. Olisi väärin ajatella, että he eivät voisi viedä raaka-aineita toisiin maihin.

Suomessa perustettu kaivos ei vähennä kaivoksia Afrikassa, Kotilainen lisää. Siksi hänestä on turha miettiä kaivosten perustamista Suomessa raaka-aineiden tuotannon kautta.

Onko vastakkain aina luonto ja raha

Joroisten yleisötilaisuudessa ihmiset ilmaisivat huolensa puhtaan veden ja marjastusmetsien puolesta. Pro Heinävesi keräsi kansalaiset puolustamaan Saimaata. Usein kaivoshankkeiden vastustus johtuu pelosta luonnon puolesta.

Onko kaivoksen perustamisessa aina vastakkain luonto ja raha?

infografiikka
Yle Uutisgrafiikka

Ympäristöpolitiikan professori Juha Kotilaisen mielestä ei: usein kiistoissa ovat vastakkain raha ja raha eli kaivostoiminta uhkaa jotakin muuta elinkeinoa kuten matkailua. Silti huoli ympäristöstä toistuu usein keskusteluissa.

Kun puhutaan kaivosalasta ja ympäristöstä, monelle tulee mieleen Talvivaaran kaivos. Talvella 2012–2013 kaivoksen kipsisakka-allas vuosi kaksi kertaa. Suomen ympäristökeskuksen vesikeskuksen johtaja Seppo Rekolainen arvioi, että Talvivaaran onnettomuus oli 2000-luvun vakavin ympäristöonnettomuus Suomessa (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat).

Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela uskoo, että kaivosala on pystynyt karistamaan taakseen Talvivaaran aiheuttaman epäluottamuksen. Hän näkee Talvivaaran onnettomuudessa jotain hyvääkin: onnettomuus sai yhtiöt ja viranomaiset kehittämään lupatoimintaa, vastuullisuustyökaluja ja tiedottamista.

Kotilaisen mielestä Talvivaaran kaivosta ei tulisi nostaa jalustalle hyvässä eikä pahassa: hänestä on vaikea vetää johtopäätöksiä muutosten ja Talvivaaran välille. Hänestä on myös liian yksinkertaistavaa sanoa, että yksi kaivos olisi pilannut alan maineen, vaikka se on osaltaan vaikuttanut mielikuviin.

Yhden Suomessa toimivan kaivosyhtiön, Boliden Kylylahti Oy:n toimitusjohtaja Antti Pihko on huomannut, että Talvivaara on vaikuttanut ihmisten mielikuviin kaivosalasta.

– Ihmiset vetävät aika paljon yhtäläisyysmerkkejä kaivosteollisuuden ja Talvivaaran välille. Se on täysin väärä johtopäätös. Talvivaara on yksi tapaus, mutta Suomessa on hirveän paljon positiivisia esimerkkejä.

Yksi esimerkki on Kylylahden kaivos, jossa paikallinen yhdistys Pro Polvijärvi on erittäin tyytyväinen Boliden Kylylahti Oy:n kaivoksen toimintaan. Yhdistyksen puheenjohtaja Markku Mutanen kertoo, että hänen mökkijärvensä on jopa puhtaampi yhtiön tulon jälkeen.

Mutanen halusi perustaa yhdistyksen, kun kuuli, että alueelle suunniteltiin kaivosta. Hän huomasi, ettei yksi ihminen voi vaikuttaa asioihin ja sai toimintaan mukaan yli sata jäsentä. Heidän tärkein viestinsä yhtiölle oli, että ympäristö pitää säilyä vähintäänkin ennallaan.

Pro Polvijärven perustamiskirjassa todettiin, että yhdistys ei vastusta kaivoksen perustamista, kunhan luontoarvoista ei tingitä.

Mutasen mielestä heidän yhdistystään kuunneltiin: yhtiö ei ota alkuperäisten suunnitelmiensa mukaan vettä pienestä järvestä. Kaivos osallistuu myös joka vuosi Pro Polvijärven hankkeiden rahoitukseen alueen luonnon hyväksi.

Mutanen ei kuitenkaan usko, että luonto kiinnostaisi osin ulkomaalaista yhtiötä. Hänestä kansalaisten on hyvä toimia valvovana silmänä, sillä muuten yhtiö tekee hänen mielestään vain sen, mikä on lainmukainen vähimmäisvaatimus. Mutanen ei pidä sitä riittävänä luonnon kannalta.

Nyt yhtiö on kuitenkin jopa siivonnut alueella ennen toimineiden talkkikaivosten jättämät kivikasat metsästä. Yhtiö toki itse hyötyi kiviaineksesta, mutta se myös ennallisti ympäristön entiselleen. Ainakaan Mutanen ei ole enää huolissaan kaivoksen toiminnasta hänen mökkimaisemissaan.

Konkretiaa, ei iskulauseita

Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomelan mukaan myös kaivosyhtiöitä kiinnostavat kestävä kehitys ja yhteisövastuu. Yhtenä syynä ovat hänen mukaansa sijoittajat: yhä useampaa sijoittajaa kiinnostaa tuoton lisäksi myös sijoituskohteen vastuullisuus.

Ympäristöpolitiikan professori Juha Kotilainen ei kuitenkaan usko, että sijoittamalla voisi vaikuttaa paljoa kaivosyhtiöiden toimintaan.

– Eettisessä sijoittamisessa sijoitetaan enemmänkin toimintaan, jonka ajatellaan tuottavan jotain hyvää. Jos haluan tukea norpansuojelua, sijoitanko kaivosyritykseen vai etsinkö jotain muuta?

Suomela toteaa, että vastuullinen sijoittaja vaatii todisteita yhtiön vastuullisuudesta, olipa kohde sitten raaka-aineiden tuotanto tai norpan suojelu. Sijoittaja ei voi mustavalkoisesti tuijottaa vain yrityksen toimialaa.

Suomelan mukaan suurin osa kaivosyhtiöistä on ottanut käyttöönsä vapaaehtoisesti kestävän kaivostoiminnan verkoston suunnittelemat työkalut, joilla on tarkoitus kehittää yrityksen toimintaa esimerkiksi vedenkäytön tai luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta.

Järjestelmä tarjoaa työkaluja toiminnan kehittämiseen. Lopulta ulkopuolinen arvioija tulee luokittelemaan yrityksen sen mukaan, kuinka hyvin se täyttää vaatimukset.

Kaivosyhtiöt käyvät myös keskustelua kestävän kaivostoiminnan verkostossa. (siirryt toiseen palveluun) Verkoston tavoitteena on saattaa eri toimijat yhteen. Mukana kaivosyhtiöiden edustajien lisäksi verkostossa on mukana esimerkiksi luonnon puolia pitävät WWF ja Suomen luonnonsuojeluliitto.

Kotilainen toteaa, että vaikka yhtiöt puhuvatkin luontoarvoista, kaivosyhtiöitä kiinnostaa ensi sijassa kaivostoiminta. Voiko siis kaivosyritysten puheisiin luontoarvoista luottaa?

Kotilainen ei suoraan tyrmää kaivosyhtiöiden puheita valheina. Hän kuitenkin kannustaa, että ihmiset pyytävät yhtiöiltä konkretiaa.

– Konkretia on osoitus siitä, että asioita on mietitty muuten kuin iskulausein.

Kotilainen lisää vielä, että nykypäivänä ympäristön on jossain määrin kiinnostettava kaivosyhtiöitä: laissa on ympäristöä suojelevia pykäliä, ja toisaalta vastahankaiset ihmiset saattavat laittaa kapuloita kaivoshankkeen rattaisiin kuten Heinävedellä.

Suomi ei ole enää paras maa kaivosalan investoinneille

Vuonna 2017 Fraser Instituten julkaisussa listattiin Suomi maailman parhaaksi maaksi kaivosalan investoinneille (siirryt toiseen palveluun) (Salkunrakentaja). Viime vuonna Suomen sijoitus listalla kuitenkin romahti (siirryt toiseen palveluun) (tekniikka ja talous).

Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela pitää Suomen aikaisempaa kärkisijoitusta käsittämättömänä, sillä maailman mittakaavassa Suomi on hyvin pieni maa. Hänestä kyselytutkimuksessa oltiin käytetty hyvin pientä otosta alan ammattilaisia.

Suomela kuitenkin myöntää, että Suomi on kokoaan suurempi toimija Euroopassa: maassamme on merkittäviä kaivoksia ja esiintymiä.

Suomi kiinnostaa toimivan yhteiskunnan, tieverkoston ja läpinäkyvän viranomaistoiminnan vuoksi. Kuitenkin myös muualla maailmassa panostetaan näihin, ja jossain muussa maassa kaivoksen perustaminen ei ole vuosien ellei vuosikymmentenkin työ kuten Suomessa.

Suomela uskoo, että Suomi tulee vielä putoamaan alaspäin Fraser Instituten listauksessa.

Ihmiset kuuntelevat keskittyneenän koulun audiotoriossa.
Monet tulivat myös lähikunnista Joroisiin yleisötilaisuuteen kuulemaan, mistä malminetsintäluvassa on kyse.Kalle Purhonen / Yle

Suomessa etsitään jatkuvasti uusia malmiesiintymiä. Kaivosyhtiö Boliden Kylylahti Oy:n toimitusjohtaja Antti Pihko kertoo kuitenkin yleisötilaisuudessa Joroisissa, että keskimäärin vain yksi tuhannesta hankkeesta päätyy kaivokseksi saakka.

Tieto ei vähennä Joroisten malminetsintälupahakemuksen yleisötilaisuuteen saapuneiden mielenkiintoa hanketta kohtaan. Paikallisia kiinnostaa, millaisilla laitteilla aluetta aiotaan tutkia, mitä maahan poratuille rei'ille tehdään, ja mihin kairauksessa käytettävä vesi lasketaan.

Jos Joroisiin tulee lopulta kaivos, siihen on vielä vuosien matka. Yhtiö haluaa vasta luvan tutkia, onko alueella tarpeeksi isoja malmiesiintymiä.

Nähtäväksi jää tuleeko alueesta uusi kiistakapula, vai tuleeko siitä esimerkki paikallisten ja kaivosyhtiön yhteistyöstä.

Voit keskustella aiheesta kello 22:00 saakka.