RKP:n Henriksson vaati suurempaa pakolaiskiintiötä ja parempaa oikeusturvaa turvapaikanhakijoille – Lue analyysi Ylen tentin kohokohdista

"Hopeavesi- ja nuuskakeskustelut tulivat päivänpoliittisten otsikkokysymysten ulkopuolelta ja siitä seurasi hämmentävää selittelyä." Miten Anna-Maja Henriksson pärjäsi vaalitentissä? Tenttiä analysoivat politiikan tutkija Johanna Vuorelma ja puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio sekä Ylen Heikki Valkama.

eduskuntavaalit
Anna-Maja Henriksson

Ylen ensimmäisessä puheenjohtajatentisssä RKP:n Anna-Maja Henriksson. Henriksson vaati vahvasti suurempia pakolaiskiintiöitä ja oikeusturvaa turvapaikanhakijoille.

Seuraavana tenttitävänä on tiistaina KD:n Sari Essayah. Keskiviikkona vuorossa on keskustan Juha Sipilä.

Vaalitenttiä analysoivat politiikan tutkija Johanna Vuorelma ja puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio sekä Ylen Heikki Valkama. Miten meni? Analysoijat summaavat tässä artikkelissa tentin kulun ja yllätykset. Alla on luettavissa myös tentin live-analyysi.

Mikä oli tentin kohokohta? Missä kohdassa tentti sähköistyi?

Johanna Vuorelma: Henriksson oli vahvimmillaan, kun puhuttiin RKP:n liberaalimmasta maahanmuuttopolitiikasta. Kokonaisuudessaan tentistä jäi kuitenkin aika hajanainen kuva puolueen kärkiteemoista. Edelleen keskeisin kysymys äänestäjän näkökulmasta on, mitä muuta puolue tarjoaa äänestäjälle kuin kaksikielisen Suomen intressien ajamista.

Antti Mustakallio: Hieman yllättäen esille noussut hopeavesiasia sai selvästi Henrikssonin hermostumaan. Se on ymmärrettävää. Hopeavesi on myrkky, mutta mitä ilmeisemmin hopeaveden käytön puolesta ovat puhuneet tahot, jotka ovat RKP:n äänestäjiä. Monissa isoissa kysymyksissä tuntui siltä, että puolue ei halua ottaa johtajuutta ja vetovastuuta monissa kysymyksissä. Monissa asioissa katsotaan, miten asiat menevät ja sitten keskustellaan. Maahanmuuttoasiasta tuli selkeitä linjauksia.

Mikä oli outo hetki?

Antti Mustakallio: Hopeavesi- ja nuuskakeskustelut tulivat hieman päivänpoliittisten otsikkokysymysten ulkopuolelta ja siitä seurasi hieman hämmentävää selittelyä.

Johanna Vuorelma: Henrikssonin haparointi kysymyksessä kaksikielisestä koulusta herätti hämmennystä. Pyrkikö hän harhauttamaan esittämällä epätietoista vai ei ollut aidosti perillä puolueen linjasta liittyen kielipolitiikkaan kouluissa? Vai ei ehkä ymmärtänyt mihin toimittaja viittasi?

Toistuiko jokin ydinsanoma?

Antti Mustakallio: Ollaan liberaaleja sillanrakentajia.

Johanna Vuorelma: RKP:n kohdalla ydinsanoma liittyy luonnollisesti ruotsin kielen asemaan Suomessa – se kiinnittyy moniin eri politiikkakysymyksiin.

Kenelle sanoma tai kritiikki oli suunnattu?

Johanna Vuorelma: Yllättäen RKP asemoitui hallituksen kritisoijana, vaikka vaalikaudella kritiikki on ollut varsin hiljaista. Nyt vaalien alla puolue selvästi pyrkii hyötymään oppositioasemasta, mikä on sinänsä uudenlainen tilanne niin pitkän hallitusvastuun jälkeen.

Antti Mustakallio: Tutkija Jenni Karimäki sanoi hyvin, että kielikysymyksistä riisuttuna liberaali mutta samalla riittävää sosiaaliturvaa ajava puolue yrittää kohdistaa sanansa hirmuiselle joukolle ihmisiä, joilla on varmasti monta muutakin puoluetta tarjolla. Siksi odottelin vähän terävämpiä linjauksia, joilla olisi voitu kalastella täsmällisesti jonkun profiilin äänestäjiä (perinteisten kannattajien lisäksi). Tuntuu kuitenkin siltä, että puolueen brändääminen liberaaliksi puolueeksi on se, jolla yritetään saada irtonaisia ääniä.

Meniköhän se ihan näin? Tuliko puheeksi jokin erikoinen tai totuudenvastainen väite?

Johanna Vuorelma: Yksi erikoinen väite liittyi Henrikssonin kantaan hopeavedestä. Se on todettu terveydelle vaaralliseksi, mutta hän kierteli tätä ja siirsi vastuun käyttäjälle. Linjaisiko hän näin myös muiden vaarallisten aineiden kohdalla?

Antti Mustakallio: Itse jäin ihmettelemään puhetta kaksikielisistä kouluista. Minun on vaikea uskoa, että Henriksson olisi tietoisesti näytellyt tietämätöntä. Siksi jäänkin ihmettelemään sitä, miten puheenjohtaja ei voi tuntea asioita, joita puolue on kuitenkin vastustanut. Ehkäpä tätä vielä jossain vaiheessa setvitään.

Miten tentattava esiintyi?

Johanna Vuorelma: Alussa Apunen peräänkuulutti vahvoja kantoja – niitä Henriksson ei juurikaan esittänyt vaan esiintyi sovittelevana ja kompromissihakuisena. Rauhallinen ja joustava linja. Puhutteleeko äänestäjiä?

Antti Mustakallio: Henrikssonin esitys oli rutinoitunutta, varmaa ammattipoliitikon esiintymistä. Hän tuntee oman puolueensa linjaukset ja osaa ne riittävällä selkeydellä tuoda myös esille. Puheessa oli omaelämäkerrallisia jaksoja, jotka tuovat - kuin itsestään - lämpöä niin puheeseen kuin puheenjohtajan hahmoonkin. Erityisesti mieleen jäi maininta siitä, että Henrikssonin vanhemmat kuolivat, kun hän itse oli vielä hyvin nuori. Henrikssonin esiintymisestä on helppo uskoa, että hänen johtamansa puolue olisi sovitteleva ja varsin joustavakin.

Puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson sai pitää myös valmistellun puheen. Miten puhe onnistui? Mikä jäi mieleen?

Antti Mustakallio: Puhe oli mielestäni varsin hyvin läpiajateltu kokonaisuus, jossa kuitenkin oli sen verran monta teemaa, että kaikki asiat eivät jääneet mieleen. Lisäksi puheessa oli jonkun verran esitelmämäisen luettelon piirrettä siinä, että aiheesta toiseen siirryttäessä oli aika selkeitä saumakohtia (esim. vanhustenhoidosta ilmastonmuutokseen). Niin kuin poliitikkoja on opastettu Henrikssonkin otti mukaan havainnollistavia kertomuksia ja olipa hänellä mukana vielä havaintoväline - kirje! Nämä arvatenkin lisäsivät puheen kiinnostavuutta monien korvissa. Monet ihmiset ovat kiinnostuneempia ihmisistä ja ihmiskohtaloista kuin asioista (poliitiikkateemoista). Henriksson käytti puheessaan muistiinpanoja, joka yhtäältä on ihan ok, mutta toisaalta erityistä vaivannäköä osoittaisi se, että muistiinpanojakaan ei tarvittaisi. Niinpä en osaa pitää Henrikssonin puhetta erityisen häikäisevänä tai mieleenjäävänä, mutta selkeästi ilmaistu ja puhuttu se kyllä oli.

Johanna Vuorelma: Henriksson tai hänen puheensa kirjoittajat ovat selvästi kuunnelleet oppeja siitä, miten hyvässä puheessa pitää olla omakohtainen tarina. Tällä kertaa se jäi kuitenkin aika pinnalliseksi johdatteluksi vaaliteemoihin. Sisällön suhteen teemat olivat pikemminkin vasemmalla kuin oikealla, mikä osoittaa hyvin sen, miten vaikea puoluetta on asemoida poliittiselle kartalle. Henrikssonin puhe oli varsin tyypillinen suomalaisen poliitikon puhe: siinä listattiin muutamia teemoja, mutta ilman vahvaa paatosta. Puhe ei herättänyt äänestäjässä yhteiskunnallista intohimoa tai saanut ohjattua poliittista keskustelua ydinteeman äärelle. Ydinkannattajajoukolle se oli varmaan kuitenkin tasainen vahva suoritus – tosin ruotsiksi oli vain yllättävän pieni osuus.

Jokainen puheenjohtaja ja puolue saa oman päivänsä seuraavan kahden viikon aikana

Puheenjohtajien vaalitenttipäivät arvottiin joulukuussa suorassa Aamu-tv:n lähetyksessä kaikkien eduskuntapuolueiden kesken. Tentit jatkuvat huomisesta aina torstaihin saakka ja taas ensi viikon maanantaina.

Tiistai 19.3. Sari Essaiyah, Kristillidemokraatit
Keskiviikko 20.3. Juha Sipilä, Keskusta
Torstai 21.3. Pekka Haavisto, Vihreät

Maanantai 25.3. Antti Rinne, SDP
Tiistai 26.3. Petteri Orpo, Kokoomus
Keskiviikko 27.3. Li Andersson, Vasemmistoliitto
Torstai 28.3. Jussi Halla-aho, Perussuomalaiset
Maanantai 1.4. Sampo Terho, Siniset

Lue myös:

Hallituksen ovea potkivalle kielipuolueelle jokainen päivä oppositiossa on liikaa – tällainen puolue on RKP

Erilainen pääministeritentti: Mitä kadut eniten, milloin nauroit kunnolla? Näin Anna-Maja Henriksson vastasi – video

Etsi ehdokkaasi Ylen Vaalikoneessa!(siirryt toiseen palveluun) (siirryt toiseen palveluun)

Lue, katso ja kuuntele Ylen parhaat vaalijutut

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.