Lapsi voi saada kotoa ja koulusta ristiriitaisia viestejä tasa-arvosta – yhdenvertaisuus näkyy opetuksessa pieninä arjen tekoina

Kajaanin Lohtajan koululla tasa-arvo on otettu aikaisempaa tietoisemmin mukaan opetukseen.

Koulutus ja kasvatus
Oppilaita käsityötunnilla.
Lohtajan koulun kuudesluokkalaiset tekevät parhaillaan kudontatöitä käsityötunnilla. Sekaryhmät ovat koulussa arkipäivää.Tiia Korhonen / Yle

Yhdessä ovessa lukee tytöt, toisessa pojat. Lohtajan koulun wc-tiloja ei ole vielä muutettu pelkiksi vessoiksi, vaikka monissa kouluissa tilat ovat jo kaikille yhteiset.

Oppilaat eivät ainakaan heti tyrmää ajatusta unisex-vessoista.

– Ehkä siinä on ajateltu yksityisyyttä, mutta ei minua hirveästi haittaisi, jos vessat olisivat yhteiset, kuudennella luokalla oleva Lauri Karresmaa pohtii.

– Kyllä siihen tottuisi. Käyt siellä kuitenkin yksin, joten sillä ei ole mitään väliä, kuka siellä on ollut ennen sinua, 6.-luokkalainen Kiira Kärkkäinen jatkaa.

Yhteiset käsityö- ja liikuntatunnit ovat oppilaille jo tuttu juttu. Myös muilla tunneilla ryhmätöitä tehdään pääsääntöisesti sekaryhmissä.

Se ei haittaa, vaikka kaveri olisi eri ryhmässä tai istuisi toisella puolella luokkaa.

– Jos saa itse päättää, olen yleensä poikien kanssa. Jos taas opettaja päättää, olemme sekaryhmissä. Se tuo vaihtelua, jos ei ole koko ajan saman tyypin kanssa, Karresmaa sanoo.

Tasa-arvo on pieniä arjen tekoja

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaki velvoittaa oppilaitoksia tekemään toiminnan kehittämiseen tähtäävän tasa-arvosuunnitelman. Lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa suunnitelman toteutumista on seurattu (siirryt toiseen palveluun) (opetushallitus), mutta ei vielä perusopetuksen puolella.

Lohtajan koululla on tehty tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä (siirryt toiseen palveluun) (SEGLI-hanke) nyt kolmen vuoden ajan. Varsinaisessa kouluarjessa työ näkyy pieninä tekoina.

Rehtori Soili Luukkosen mielestä ne ovat yleensä vaikutukseltaan tehokkaampia kuin yksittäiset teemapäivät tai -viikot.

– Kaikki lähtee siitä, että olemme tietoisia asiasta. Emme erittele lapsia sukupuolen tai jonkun oletusarvon mukaan tiettyihin tehtäviin tai ryhmittele heitä millään muotoa sukupuolen perusteella, Luukkonen kertoo.

Hän korostaa, että jo pelkät sanavalinnat voivat tuhota tasa-arvon. Siksi kielitietoinen opetus on tärkeää.

– Arjen tilanteissa se kantaa kauas. Meillä on myös oma historiamme, olemme kasvaneet tiettyjen stereotypioiden mukaan. Niistä pois oppiminen on tärkeä opinasia meille aikuisille, Luukkonen sanoo.

Oppilas ompelee käsityötunnilla ompelukoneella.
Koulumaailmassa puhutaan tänä päivänä pehmeistä ja kovista käsitöistä, ja ompelukonetta käyttävät samalla tavalla niin pojat kuin tytötkin.Tiia Korhonen / Yle

Suuria muutoksia luokkahuonetyöskentelyssä ei ole tapahtunut. Lohtajan koululla on ollut pitkään käytössä sekaryhmät, ja opetusta suunnitellaan yksilölähtöisesti.

Vaikka moni asia on ollut jo osa arkea, tasa-arvo on otettu aikaisempaa tietoisemmin mukaan opetukseen.

Oppitunneilla on tartuttu esimerkiksi lasten sukupuoliroolittuneisiin kommentteihin. Keskustelua on käyty muun muassa siitä, voiko tyttö toimia pelastajana tai poika sairaanhoitajana.

– Lapset ovat usein avarakatseisempia kuin aikuiset. He eivät yleensä näe sukupuolta tai esimerkiksi pitkäaikaissairautta esteenä omille unelmilleen, kertoo luokanopettaja Sonja Keränen.

Entä jos kotona ajatellaan toisin?

Asenteet muuttuvat hitaasti. Koulutuksen ja ammattien sukupuolen mukainen jako ei ole juuri vähentynyt 30 vuodessa. Nuoret valitsevat peruskoulun ja lukion jälkeen ammattinsa usein samalla tavalla sukupuolittuneesti kuin vanhempansa ja isovanhempansa.

Peruskouluissa tehtävä tasa-arvotyö tähtää omalta osaltaan myös siihen, että koulutuksen ja työelämän vahva kahtiajako pikkuhiljaa vähenisi.

– Opettajat voivat tehdä havaintoja ja tukea oppilaita heidän vahvuuksissaan. Kenties sitä kautta olemme apuna viitoittamassa heitä tulevaisuuden työmarkkinoille, rehtori Soili Luukkonen näkee.

Siellä ei ollut paljon poikia, mutta minusta on vain hyvä asia, että on monipuolisesti harrastuksia.

Lauri Karresmaa

Koulu ei voi murtaa stereotypioita yksin. Jos vanhempien käsitykset ovat hyvin perinteisiä, lapsi tai nuori voi saada ristiriitaisia viestejä.

Luukkonen myöntää, että vanhempien osallistamisessa on kehitettävää.

– Vanhempainillat eivät tavoita tänä päivänä kaikkia, mutta kaikki vanhemmat käyvät koululla arviointikeskustelussa. Se voisi olla yksi paikka, jossa lapset pääsisivät yhdessä vanhempiensa kanssa unelmoimaan tulevaisuudesta, Luukkonen sanoo.

Oppilaat seisovat koulun käytävällä.
Kajaanilaiset Kiira Kärkkäinen ja Lauri Karresmaa kertovat, että myös välitunneilla aikaa vietetään esimerkiksi jalkapallokentällä koko luokan kanssa yhdessä pelaten.Tiia Korhonen / Yle

Peruskouluikäiselle myös kaverit ja harrastukset ovat tärkeitä. Kuudesluokkalainen Lauri Karresmaa harrastaa tällä hetkellä nyrkkeilyä. Samoissa treeneissä käy paljon tyttöjä, vaikka Karresmaan mukaan moni voisi luulla toisin.

– Harrastin aikaisemmin kilpatanssia. Siellä ei ollut paljon poikia, mutta minusta on vain hyvä asia, että on monipuolisesti harrastuksia, Karresmaa sanoo.

Kiira Kärkkäisen vapaa-aika kuluu hevostalleilla. Samaan kaveriporukkaan mahtuisi mukaan myös poikia, mutta tällä hetkellä heitä ei ratsastuksen parissa ole montaa. Kärkkäinen voisi ajatella itsekin harrastavansa jotain, mikä perinteisesti on ajateltu poikien harrastukseksi.

– Jos vain osaisin, voisin pelata vaikka jääkiekkoa, Kärkkäinen naurahtaa.

Tulevaisuuden haaveammattia on Kärkkäisen ja Karresmaan mukaan hieman vaikea sanoa, koska mieli muuttuu jatkuvasti. Tällä hetkellä Kärkkäinen haaveilee eläinlääkärin tai lääkärin ammatista, koska hän on kiinnostunut lääketieteestä.

– Olisi mielenkiintoista tutkia kaikkea, mikä liikuttaa kehoa. Siinä olisi mahdollista päästä pelastamaan myös eläimen tai ihmisen henki, Kärkkäinen sanoo.

– Minusta voisi tulla kokki. Ruoan tekeminen on rentouttavaa, ehkä juuri sen takia, Karresmaa jatkaa.