Ammattisotilas Mika Heiskanen teki aina, mitä armeija vaatii – mutta nyt hän on eri mieltä: "En uskaltanut kertoa pojalleni diabetesuutista"

Kapteeni (evp) Mika Heiskanen oli diabeetikkona 23 vuotta armeijassa töissä. Nyt varusmiespalvelus on suljettu diabeetikoilta.

diabetes
Varusmiehen kädet.
Diabeetikot eivät enää pääse poikkeusluvalla varusmiespalvelukseen.Toni Pitkänen / Yle

Kapteeni (evp) Mika Heiskanen on aina tottunut tekemään, mitä armeija vaatii. Heiskanen ehti olla Puolustusvoimilla töissä yli 30 vuotta ennen kuin jäi vuodenvaihteessa eläkkeelle.

Ammattisotilaana Heiskanen joutui olemaan tarkka, mitä puhuu julkisuudessa. Tämän kevään uutinen saa hänet kuitenkin avaamaan suunsa.

Pääesikunta päätti tänä keväänä, etteivät diabeetikot saa enää vapaaehtoisina ja poikkeusluvalla käydä asepalvelusta. Vuosina 2001–2017 asepalvelukseen astui 120 diabeetikkoa. Jatkossa diabeetikot sijoitetaan palveluskelpoisuusluokkaan C.

Heiskasen mielestä tämä päätös on virhe. Heiskanen puhuu kokemuksesta, sillä hän sairastaa tyypin 1 diabetestä ja palveli ammattisotilaana 23 vuotta sairauden kanssa.

– Olen johtanut taisteluammunnat ja räjäytysharjoitukset ammattialiupseereille. Olen saanut kaikki luvat ja oikeudet, eikä minulla diabeetikkona ollut rajoitteita. Ja tässä puhutaan aika paljon vaativammasta työstä kuin perusvarusmiespalvelus.

Mika Heiskanen
Mika Heiskasen mielestä diabeetikkojen pitäisi päästä armeijaan poikkeusluvalla. Mika Heiskasen albumi

Heiskasen mielestä on hätäratkaisu, jos varusmiespalvelus kielletään kaikilta diabeetikoilta.

– Tämä on sen kokoluokan juttu, että siitä pitää keskustella ja suhtautua ihmisiin yksilöinä. Sitä Puolustusvoimat muutenkin korostaa, Heiskanen sanoo.

Tyypin 1 diabetes on sairaus, jossa haiman insuliinia tuottavat beetasolut tuhoutuvat, minkä takia sairastunut ei pärjää ilman insuliinia. Sairauteen ei ole tällä hetkellä parannuskeinoa tai sairaudelta ehkäisevää hoitoa. Suomessa tautia sairastavia on noin 50 000.

Lääkäri sanoi, että työt päättyvät

Mika Heiskanen aloitti työuransa vuonna 1986 Korian varuskunnassa Kouvolassa. Hän koulutti joukkueenjohtajana varusmiehiä.

Talonrakentajan koulutus oli takataskussa, mutta järjestelmällinen ja fyysinen armeija tuntui mielekkäältä. Kouvolan varuskunnan lakkauttamisen jälkeen Heiskanen siirtyi töihin Upinniemeen meripioneeriksi.

Kaikki meni hyvin vuoteen 1995, kunnes yhden flunssan jälkimainingeissa kolmikymppinen mies hyytyi täysin. Väsytti ja janotti.

– Terveyskeskuksessa hoitaja sanoi, että verensokerimittari on varmaan rikki, kun se näyttää high eli korkeaa. Hoitaja kokeili useita mittareita. Sanoin, ettei se mittari taida olla rikki.

Mika Heiskasen siskolla on tyypin 1 diabetes, joten hän osasi epäillä sairautta. Heiskanen oli nähnyt, ettei elämä pääty sairauteen.

Diabeetikkoa ei voi sijoittaa poikkeusolojen tehtävään.

Arto Hirvelä

Puolustusvoimien lääkäri oli ensin vähän toista mieltä.

– Ensin lääkäri sanoi suoraan, että se on palveluskelpoisuusluokka C. Että sinulla hommat päättyvät suurin piirtein tähän. Sanoin, ettei kai se voi näin mennä.

Mika Heiskanen joutui tarkkaan seurantaan, mutta työtehtävät eivät lopulta muuttuneet.

– Sairastuminen oli järkytys, mutta sanoin suoraan, että äkkiseltään tuntuu, ettei tämä ole irtisanomisen peruste. Mitä se ei ollutkaan.

"En ole ikinä tehnyt tästä suurempaa numeroa"

Sairastumisen hetkellä Heiskanen johti meripioneerikurssia Upinniemessä. Hän alkoi pistää lyhytvaikutteista insuliinia aterioilla ja pitkävaikutteista insuliinia koko päivän tarpeiksi.

Alokkaat kulkevat jonossa lumisessa metsässä polkua pitkin aseet olalla
Kuvituskuva. Jarkko Riikonen / Yle

Syödä piti säännöllisesti, sillä työ oli fyysistä. Meripioneerit räjäyttivät kallioita ja tekivät laivoille suojia saaristoon mahdollisen sodan varalle.

– En puhunut kuin lähimmille työkavereille sairaudesta. Sanoin, että seuratkaa minua vähän tarkemmin. En ole ikinä tehnyt tästä suurempaa numeroa, Heiskanen sanoo.

Nyt hänellä on kuitenkin myös henkilökohtainen syy kertoa kokemuksistaan.

Kolmella liian alhainen verensokeritaso

Pääesikunnan mukaan keskeinen syy kielteiseen päätökseen on diabeetikoiden palvelusturvallisuuteen kohdistuvat riskit.

Puolustusvoimien viestintäosaston apulaisosastopäällikkö, everstiluutnantti Arto Hirvelä sanoo, että kyse on palvelusturvallisuudesta ja Puolustusvoimien valmiudesta.

– Diabeetikkoa ei voi sijoittaa poikkeusolojen tehtävään. Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa diabeetikot ovat suorittaneet varusmiespalveluksen ilman rajoitteita tuon kokeilun aikana. Israelissa, jota välillä käytetään verrokkina, on muun muassa vartiopalvelu kielletty ja suurin osa diabeetikkovarusmiehistä asuu palveluksen ajan kotonaan.

Puolustusvoimilla ei ole tilastoa, kuinka monella ammattisotilaalla on diabetes.

– Henkilöstön tehtävien suoritusta arvioitaessa ei vaikuta, onko diabetes, joten tästäkään ei ole tilastoa. Suoriutumisen kannalta on merkitystä myös sillä, millaista hoitoa, tablettia vai insuliinia, henkilö tarvitsee. Henkilö voi olla palveluskykyinen, vaikka hänellä olisi diabetes. Poikkeusolojen tehtäviin henkilöitä ei kuitenkaan pääsääntöisesti voi sijoittaa, Hirvelä sanoo.

Varusmiesten lenkkarit tallaavat kenttää.
Jenny Huttunen / Yle

Vuosina 2001–2005 Puolustusvoimissa oli käynnissä tutkimusprojekti, jolla selvitettiin insuliinihoitoista diabetesta sairastavien selviytymistä varusmiespalveluksessa.

– Tutkimusprojektiin osallistui 47 varusmiehen ryhmä, joista kolmelle tapahtui varusmiespalveluksen aikana vakava, tajuttomuuteen johtanut hypoglykemia eli liian alhainen verensokeritaso. Kaksi näistä tapauksista sattui maasto-olosuhteissa ja yksi kasarmilla. Pysyviä haittoja ei jäänyt, Hirvelä kertoo.

Diabetesliittoon tullut paljon palautetta

Suomen Diabetesliiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Laura Tuominen-Lozić sanoo, että liittoon on tullut paljon palautetta uudesta linjauksesta.

– Diabetesta sairastavalle nuorelle palveluskielto voi tuntua viestiltä, että hän ei kelpaa sairautensa kanssa. Tämä voi tuntua musertavalta.

Diabeetikko on päässyt armeijaan tähän asti poikkeusluvalla ja ehdot ovat olleet tiukat.

Esimerkiksi valtiovarainministeri Petteri Orpon erityisavustaja Matias Marttinen sairastaa tyypin 1 diabestä, mutta toimi Reserviupseerikoulussa oman kurssinsa oppilaskunnan puheenjohtajana.

– Tuntuu järjettömältä, että samaan aikaan, kun monilla nuorilla miehillä motivaatio palvelukseen on aivan hukassa, suljetaan kategorisesti ovi heiltä, jotka ovat huippumotivoituneita ja halukkaita palveluksen suorittamiseen, Marttinen sanoo kotisivuillaan.

Varusmiehiä koulutuksessa.
Kuvituskuva. Petri Lassheikki / Yle

Tuominen-Lozić sanoo ymmärtävänsä, että Puolustusvoimien päätehtävä on Suomen sotilaallinen puolustaminen.

– Kuitenkin varusmiespalvelus merkitsee monelle nuorelle muutakin kuin kouluttautumista sodan ajan joukkoihin. Puolustusteknologia ja terveysteknologia kehittyvät jatkuvasti. Tulevaisuudessa Puolustusvoimissa voi olla paljon nykyistäkin erilaisempia tehtäviä. On sääli, että tällä hetkellä meillä on paljon motivoitunutta porukkaa, joka jää kategorisesti ulos terveydellisten rajoitteiden vuoksi, vaikka käytännön kokemus on osoittanut, että esimerkiksi diabeetikotkin voivat suorittaa palveluksen ongelmitta.

Liiton tiedossa on yksi kirjallinen kysymys eduskunnassa aiheesta, mutta vastausta siihen ei ole saatu.

Diabeteksen hoito maastossa

Heiskanen on viettänyt vuosittain kymmeniä vuorokausia sotaharjoituksissa. Vuonna hän siirtyi 2007 Lappeenrantaan Maasotakouluun kouluttamaan ammattialiupseeristoa. Maastovuorokausia saattoi tulla 40–50 vuodessa.

Insuliinipistokset, verensokerimittaukset ja muu omaseuranta on aina onnistunut.

– Uskon täysin, että myös varusmiehillä kyseiset asiat onnistuvat hyvin pienillä lisäjärjestelyillä sekä kasarmilla että maastossa, Heiskanen sanoo.

Täyden kympin päivänä 10.10.2010 lapseni sairastui ykköstyypin diabetekseen. Se oli sokki.

Mika Heiskanen

– Yhden käden sormin voi laskea tapaukset, kun olen joutunut tekemään itse toimenpiteitä matalan verensokerin takia. Ne ovat erittäin harvinaisia tilanteita, kun puhutaan kumminkin 23 vuodesta.

Toimenpiteillä Heiskanen tarkoittaa sitä, että hänen on pitänyt syödä nopeasti jotain sokeripitoista, jotta verensokeri nousee. Liikunta laskee verensokeria, mutta sokeri nostaa sitä nopeasti takaisin.

Pojan sairastuminen oli sokki

Vuonna 2010 Mika Heiskanen joutui kohtaamaan vielä vaikeamman asian kuin oma sairastuminen.

Isä huomasi, ettei kuusivuotiaalla pojalla ole kaikki kunnossa.

– Täyden kympin päivänä 10.10.2010 lapseni sairastui ykköstyypin diabetekseen. Se oli sokki.

Nyt 14-vuotiaana poika hoitaa jo itse insuliinin annostuksen insuliinipumpussa ja verensokerin mittaukset. Välillä hän keskustelee isänsä kanssa sopivista insuliiniannoksista.

Mika Heiskasen poika aikoi jatkaa isänsä jalanjäljillä ammattisotilaana. Tänä keväänä haave kaatui pääesikunnan päätökseen kieltää varusmiespalvelus diabeetikoilta.

– En uskaltanut kertoa pojalleni diabetesuutista ensin. Äitinsä oli kertonut sen. Aikaisemmin poika suunnitteli lähtöä joko sotilaaksi tai poliisiksi.

Poliisiksi ei pääse (siirryt toiseen palveluun), jos on diabetes.

Mitä väliä, jos ei kelpaa kuitenkaan?

Varusmiespalveluksen kielto sulkee Heiskasen mukaan yllättävän monta porttia. Työhaastatteluissa hyvin suoritettu varusmiespalvelus tulkitaan positiiviseksi asiaksi useilla aloilla.

– Sitä tuntee helpommin itsensä kakkosluokan kansalaiseksi, kun kaikessa muussa korostetaan, että diabeetikot pystyvät samaan.

Päätös voi vaikuttaa myös nuorten diabeetikoiden hoitomotivaatioon. Aineenvaihduntasairautena diabetes on usein hankalinta teini-iässä murrosiän hormonimyrskyn takia.

– Jos tietää haluavansa armeijaan, pidemmältä ajalta pidetään huoli, että kaikki on kunnossa. Nuoren mieleen saattaa tulla, että mitä väliä, kun ei sinne kelpaa kuitenkaan. Muutenkin alle 20-vuotiaana on monella enemmän tai vähemmän haasteita hoidon kanssa motivaation takia. Ei tämä nyt ainakaan sitä paranna.

"Jämptiä hommaa"

Ennen kielteistä päätöstä puolustusvoimat oli keskeyttänyt diabeetikkojen varusmiespalveluksen.

Puolustusvoimain diabeteshoitaja Anneli Rautuoja kertoi aiemmin, että päätös keskeytyksestä johtuu siitä, että diabeetikkovarusmiesten palveluksesta vastaavat henkilöt ovat siirtymässä tai siirtyneet eläkkeelle. Rautuoja jäi itse eläkkeellä kesällä ja diabeteslääkäri jo aiemmin.

– Voisiko muutaman diabeetikon seuranta tapahtua ilman puolustusvoimien virallista henkilökuntaa? En ole itse käynyt kertaakaan puolustusvoimien diabeteslääkärillä tai -hoitajalla, Mika Heiskanen pohtii.

Suurin osa varusmiespalveluksen käyneistä diabeetikoista on jatkanut armeijan aliupseeri- tai reserviupseerikurssille. Keskeytyksiä ei ole enempää kuin muillakaan.

Heiskasen mukaan armeija sopii diabeetikoille.

– Diabetes ja armeija vaativat molemmat jämptiä hommaa. Ne sopivat minun mielestäni napakasti yhteen. En ole ainakaan kuullut yhtään palvelusturvallisuuteen liittyvää tapausta, että ne olisivat diabeteksen aiheuttamia.

Miten voi varautua?

Tyypin 1 diabetes on Suomessa maailman yleisintä, mutta sairauteen kohdistuu useita vääriä ennakkoluuloja.

– Siihen liittyy pelkoa ja kuvitelmia. Luullaan, että yhtäkkiä lähtee äly päästä, eikä voi mitään tehdä. Näinhän se ei mene tässä taudissa, Heiskanen sanoo.

Päätelaite näyttää keskimääräisen glukoosin lukemat viimeisen seitsemän päivän ajalta.
Yle

Nykyisin on harvinaista, että tyypin 1 diabeetikolta lähtee taju. Mitä parempi hoitotasapaino, sitä paremmin kestää matalia verensokereita.

Toiseksi diabeetikko tuntee yleensä olossaan, milloin verensokeri laskee ja pystyy reagoimaan siihen.

– Harjoituksissa varauduin siten, että laitoin pitkäkestoista insuliinia vähemmän, mittasin useammin ja söin enemmän, eikä ole ollut ongelmia, Heiskanen sanoo.

Kolmanneksi usein unohtuu, että diabeteksen hoito on kehittynyt. Nyt verensokerin mittaus ei vaadi enää välttämättä verta ja erilaiset sensorit ja insuliinipumput sekä niihin liittyvät älypuhelinsovellukset helpottavat hoitoa.

Oikeus vai velvollisuus?

Pääesikunnan raportissa perustellaan, ettei sodan aikana voida taata insuliinin saatavuutta, minkä vuoksi diabeetikkoja ei voida sijoittaa sodan ajan joukkoihin.

– En usko insuliinin saannin olevan juuri haasteellisempaa sotilaalle kuin siviileillekään sodan aikana. Siviileille se kuitenkin on turvattu. Eivät kaikki sodan ajan tehtävät edellytä toimimista fyysisesti erittäin rankassa ympäristössä. Oikealla varusmiesajan koulutuksella ja sodan ajan sijoituksella löytyy taatusti diabeetikollekin sopivia tehtäviä.

Heiskasen mukaan esimerkiksi erikoisjoukkojen sotilaan, sukeltajan ja lentäjän tehtävät eivät ole mahdollisia sairauden kanssa, mutta lähtökohtaisesti hän ei näe, että sairaus rajoittaisi töitä. Tästä puhuu paitsi oma myös työkavereiden kokemus.

– Minäkin tunnen pari diabeetikkoa armeijasta. On myös paljon innokkaita nuorukaisia, joille varusmiespalvelus ei ole velvollisuus, vaan se on oikeus.

Lue lisää:

Varusmiespalveluksen suorittanut diabeetikko harmistui pääesikunnan päätöksestä

Diabeetikoiden mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelus poikkeusluvalla lopetettiin – Puolustusvoimat perustelee turvallisuudella

Tyypin 1 diabeteksen mysteeristä uutta tietoa: Vahva yhteys hyvin yleisiin viruksiin