Räyhääjä, paara ja piru mellastavat – kertomukset huutavat vastauksia, sanoo kansanperinteen tutkija

Vaikka tiede yleensä mitätöi räyhähenki-ilmiöt, kansanperinteen tutkijalle ne ovat ihmisten todellisia kokemuksia.

kansanperinne
Simbergin maalaus
Hugo Simbergin Piru padan ääressä (1897).Kansallisgalleria / Ateneumin kokoelmat

Efraim ja Eva Martin katsoivat kauhuissaan, kun heidän talonsa esineet alkoivat lentää ilmassa huoneiden poikki. Tammikuun 12. päivänä vuonna 1885 poltergeist tai suomalaisittain räyhähenki (siirryt toiseen palveluun) oli saapunut Martinien torppaan Ylöjärvellä.

Martinien räyhähenki on Suomen kuuluisin räyhääjä, koska asiasta käytiin oikeutta. Toinen kuuluisuus on Lopen Kylmänojan paara. Paara pääsi kaunokirjallisuteen: Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen.

Suomessa on kerrottu räyhähengistä eri nimillä vähintään parin sadan vuoden ajan. Kertomuksia on kirjattukin satoja. Yleensä räyhääjää kutsuttiin piruksi, mutta muitakin nimiä oli.

Suomen Kirjallisuuden Seuran tutkija, filosofian tohtori Pasi Klemettinen suhtautuu räyhähenkikertomuksiin kunnioittavasti ja avoimin mielin.

– Niissä tarinoissa on tapahtunut sen verran erikoisia asioita, että ne kyllä huutavat vastauksia ja kysymyksiä. Ainakin niitä on syytä tutkia.

Totta vai tarua

Räyhähenkiiin, kuten kummitustarinoihin, suhtaudutaan tieteen piirissä ymmärrettävän skeptisesti. Laboratorio-olosuhteissa kummitukset mystisesti katoavat.

– Mikään yksi selitys ei selitä näitä kaikkia. Osan kertomuksista voi selittää silmänkääntöjutuilla, erityisesti yksittäisissä tapauksissa, mutta kun erikoiset tapahtumat jatkuvat monta viikkoa tai kuukausia, erilaisten ihmisten niitä todistaessa, on vaikea selittää mikä ilmiön aiheuttaa, pohtii Klemettinen.

– Varmasti joukkohysterialla voi olla osuutta, mutta kovin erikoisia kertomuksia on olemassa, enkä osaa sanoa, mikä tapahtumat on oikeasti aiheuttanut.

Mies kuvassa
SKS:n arkistotutkija, filosofian tohtori Pasi Klemettinen on käynyt läpi satoja kansanperinteen kertomuksia kummituksista ja räyhähengistä. Antti Ruonaniemi / Yle

Kansanperinteen keräyksen suurmies Lauri Simonsuuri piti kertomuksia piruista ja kummituksista tarinoina, ei totena. Hieno esimerkki Simonsuuren haastattelusta ja sinällään kohteliaasta suhtautumisesta löytyy Ylen elävästä arkistosta, Parikkalan pirusta tehdystä haastattelusta.

Filosofian maisteri ja nykyään eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja Heikki Tikkala kirjoitti jo 1993 teoksen Olevaisen yöpuoli (siirryt toiseen palveluun). Tuossa teoksessa hän katsoo, että petoksilla tai joukkohysterialla on mahdotonta selittää kaikkia tapauksia, vaikka joissain tapauksissa petoksiakin on havaittu.

Tikkala viittaa myös kansainvälisen aineistoon ja kertoo, että sieltä löytyy hyvin tutkittuja poltergeist-tapauksia, joihin ei löydy selitystä.

Tutkija Pasi Klemettinen on varovasti samaa mieltä Tikkalan kanssa.

– Usein niissä tarinossa, joissa räyhähenki on ratkaistu, on syyllinen ollut nuori nainen tai tyttö. Kaava toistuu monessa tapauksessa. Onko todella niin, että nuoret tytöt ovat olleet syyllisiä vai ovatko selityksiä hakevat miehet syyllistäneet näitä tyttöjä. Mysteeri jää usein ilmaan, miettii Klemettinen.

Kansainvälinen ilmiö

Poltergeistit eivät ole ainoastaan suomalaista tarinaperinnettä. Niitä on kerrottu ja kerrotaan joka puolella maailmaa.

– Keskiajalla Euroopassa, kun noitavainot ja paholaisuus riehuivat valtoimenaan, näitä oli helppo liittää paholaisen toimiin. Myös noidat käyttivät apuolentoja, jotka tekivät tihutöitä taloissa, kertoo Klemettinen.

Suomessa, etenkin maan itäosissa, on kuitenkin omia erityisiä piirteitä räyhähenki- ja kummitustarinoissa.

Siellä oli myös mielenkiintoinen ilmiö, kalmaperinne.

Pasi Klemettinen

– Tietäjän rooli on ollut aika vahva, sekä karkottajana että pirun manaajana, kertoo Karjalan räyhähengistä kirjan kirjoittanut Klemettinen.

– Siellä oli myös mielenkiintoinen ilmiö, kalmaperinne. Siinä tietäjät hakivat hautausmaalta vainajien yhteydessä olleita esineitä taikapussiin. Kun tietäjä kätki tämän taikapussin johonkin taloon, se aiheutti pirun mellastuksen siinä talossa.

– En tiedä onko muualla maailmassa vastaavaa, mutta Suomessa on ollut vahva vainajiin liittyvä kalmaperinne, joka erikoisesti liittyy talossa mellastavaan piruun, naurahtaa Pasi Klemettinen.

Lue myös:

Räyhänhenki on mellastanut suomalaisissa kodeissa – selityksiä yliluonnolliselle keksitään nykyäänkin