Perhesurmaa suunnitellut ilomantsilaisnainen uskoi pilanneensa lapsensa elämän – oikeus määräsi naisen pakkohoitoon

Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden mukaan ainoa motiivi surmasuunnitelmiin oli naisen sairaus.

rikoksen valmistelu
Joensuun oikeus- ja poliisitalo marraskuussa 2018
Joensuun oikeus- ja poliisitalo.Annika Martikainen / Yle

Ilomantsissa perheensä tappamista suunnitellut nainen oli alentuneesti syyntakeinen, ilmenee Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomiosta. Oikeus tuomitsi naisen vuoden ja kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Nainen ei kuitenkaan pääse vapaalle jalalle, koska hänet on määrätty tahdosta riippumattomaan hoitoon.

Nainen oli harkinnut useita keinoja lapsensa ja miehensä tappamiseksi. Hän oli muun muassa laatinut vihkoon kahden sivun pituisen suunnitelman perheensä polttamisesta omakotitaloon. Osana suunnitelmaa nainen oli myös estänyt kodin palo- ja häkävaroittimia toimimasta ja ostanut helposti syttyvää nestettä.

Tapaus tuli poliisin tietoon elokuussa 2018.

Nainen oli kärsinyt pitkään mielenterveysongelmista. Terveydenhuoltoviranomaisten mukaan naisen todellisuudentaju oli masennuksen takia pettänyt niin, että hän näki perheensä surmaamisen ainoana vaihtoehtona.

Oikeudenkäynnin aikana naiselle tehtiin mielentilatutkimus, jonka mukaan nainen oli kokenut itsensä äitinä kelpaamattomaksi ja kuvitellut pilanneensa lapsensa elämän niin, että lapsen oli paras kuolla. Nainen oli myös ajatellut, ettei hänen miehensä selviäisi yksin, joten myös miehen kuolema oli välttämätön.

Mielentilatutkimuksen mukaan nainen oli teot tehdessään syyntakeeton eli ei ymmärtänyt tekojaan. Oikeus kuitenkin katsoi, että mielisairaudestaan huolimatta nainen ymmärsi tekonsa tosiasiallisen luonteen sekä sen, että se olisi oikeusjärjestyksen vastainen.

Oikeus kiinnitti huomiota myös siihen, että nainen oli pidemmän ajanjakson aikana harkinnut useita erilaisia surmaamistapoja sekä myös sitä vaihtoehtoa, ettei olisi tehnyt mitään. Näin ollen oikeus katsoi, että nainen kykeni hallitsemaan käyttäytymistään sekä harkitsemaan tekonsa seurauksia.

Oikeuden mukaan oli silti selvää, että naisen ainoa motiivi ja tarve rikosten tekemiseen johtui sairaudesta. Sen vuoksi oikeus katsoi, että naisen kyky säädellä käyttäytymistään oli sairauden takia merkittävästi heikentynyt.