Palkkaköyhyydestä kärsivä: Olemme hävikkiruuan varassa, en harrasta, jarruremontti vei loppukuun rahat

Työpaikka ei takaa kaikille riittävää toimeentuloa. Palvelualojen ammattiliiton teettämän selvityksen mukaan yhteiskunta maksoi toissa vuonna 500 miljoonaa euroa tukia niille, joiden palkka ei riittänyt elämiseen.

työelämä
Nuori mies pesee ikkunaa.
Tiina Jutila / Yle

Hollolalaiselle Niina Luttiselle jää laskujen jälkeen käyttöön vain muutama satanen. Hänen nettopalkkansa kiinteistönhoitajana on 1600 euroa kuukaudessa. Yksinhuoltajana hän yrittää tarjota pojalleen mahdollisuuksia elämiseen.

– Teini-ikäinen tarvitsee muutakin kuin vain olla äidin kanssa kotona. Vaikka poikakin elää niukasti, hänen täytyy nähdä ihmisiä ja harrastaa, kertoo Niina Luttinen Radio Suomen Päivässä.

Luttinen tinkii omista menoista ja harrastuksista.

– Minulla ei ole sosiaalista elämää. Olisi ihana käydä uimassa, mutta kuukausikortti on hirveän hintainen ja yksittäinenkin uintikerta maksaa viisi euroa.

Töissä ja silti köyhä

Palvelualojen ammattiliiton teettämän selvityksen mukaan työssäkäyvien köyhyyteen johtavat usein esimerkiksi elämäntilanteen muutokset tai yksinhuoltajuus. Yksi merkittävä tekijä on epätyypilliset työsuhteet kuten pätkä- ja keikkatyöt sekä määräaikaisuudet, kertoi tutkija Niina Tanner Radio Suomen Päivässä.

– Osa-aikatyö on tyypillistä yksityisillä palvelualoilla. Ravintola-alalla 40 prosenttia työskentelee osa-aikaisesti. Kaikilla toimialoilla vastaava luku on 15 prosenttia. Myös nollatuntisopimukset kasautuvat ravintola-aloille.

Selvityksen mukaan siivoojat ja tarjoilijat joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen noin kolme kertaa useammin kuin keskivertopalkansaajat.

Vuonna 2017 yhteiskunta käytti arviolta 500 miljoonaa euroa kompensoimaan elämiseen riittämättömiä ansiotuloja.

Tutkija Niina Tanner on tehnyt tutkimuksen palkkatyököyhyydestä Palvelualojen ammattiliitolle. Palkkatyököyhyydellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tilannetta, jossa palkansaajan ansiotulot ovat siinä määrin riittämättömät, että niitä täytyy kompensoida sosiaaliturvalla.

Yllättävä meno vie tiukille

Käytettävissä olevien varojen vähyys merkitsee kiinteistönhoitaja Luttiselle sitä, että syömiseen ja liikumiseen ei jää paljon pelivaraa.

– Me olemme hävikkiruuan varassa. Kaupan ruuat ovat järkyttävän kalliita. En raaski ostaa kuin vähän pakollisia tarvikkeita. Lahdessa on onneksi leipäjono, josta saa kaksi kassia ruokaa kuudella eurolla. Se sopii budjettiini.

Luttinen kertoo, että hänelle tuli yllättävä meno, kun auton jarruremontti vei 400 euroa.

– Minulle jää käytännössä elämiseen kuukaudessa 400 euroa. Nyt joudun tulemaan toimeen loppukuun ilman rahaa. Pitää syödä pakastinta tyhjäksi ja ostaa bensat velaksi. Pojallekaan en pysty nyt antamaan mitään.

Kesäloman aikana Niina Luttinen yrittää hankkia lisätuloja. Hän on käynyt siivoamassa rakennuksilla. Luttinen suoritti myös järjestysmieskortin ja yrittää myös sen avulla sada lisätöitä.

– Ei ole varaa olla kotona lomalla. Yleensä olen tehnyt lomasta kolme viikkoa töitä ja yhden viikon kotitöitä.

Niina Luttinen arvoi, että yksinhuoltajana hän tarvitsisi lisää rahaa noin 300 - 400 euroa kuukaudessa.

– Satanenkin tekisi minulle hyvää.

Muokattu 20.3.2019 14.48 Sana hävikkiruokakauppa muutettu leipäjonoksi.

Lue lisää:

Palvelualojen ammattiliiton selvitys: Töissä, mutta köyhä - palkkatyököyhyys ja sen kustannukset ravintola-ja kiinteistöpalvelualoilla (siirryt toiseen palveluun)

Laitoshuoltaja Daniel Böckerman, 38, saa 1 400 euroa kuussa käteen – kymmenettuhannet suomalaiset ovat työssäkäyviä köyhiä ja tienaavat tätäkin vähemmän