Myrsky Virmavirran kolumni: Miten käy tätien ja setien luottamustoimien, kun heidän ainoat äänestäjänsä kuolevat pois

Toivon, että nuorille jäisi vaaleista käteen muutakin kuin vain meemejä rikotuista lupauksista, kirjoittaa ensimmäistä kertaa äänestävä Myrsky Virmavirta.

eduskuntavaalit
Myrsky Virmavirta
Kalevi Rytkölä / Yle

Suomen setiä huolettaa – nuoret eivät äänestä. Onko edustuksellinen demokratia vaarassa? Onko tulevaisuus täynnä palavia makasiineja ja auktoriteettien rappiota?

Ja mikä hirvittävintä, miten käy tätien ja setien luottamustoimien, kun ainoat äänestäjät kuolevat pois?

Kun katson ylioppilaskirjoitussalissa vimmatusti kirjoittavia ikätovereitani tiedän, että demokratian kuoleman pelko on turhaa. Samaa kertoo hiljattain julkaistu nuorisobarometri (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on kasvanut.

Pari viikkoa sitten ikäisteni postiluukkuun kolahti ensimmäistä kertaa ilmoitus äänioikeudesta kevään eduskuntavaaleissa, minkä seurauksena somefeedit täyttyvät innokkaista, vaaleihin liittyvistä postauksista. Ei kuitenkaan kaikilla, sillä kahvilan avokadoleivän kuvaaminen someen on paljon helpompaa kuin vaalikoneen tuloksen jakaminen. Vaalikoneen tuloksesta puhuminen kun saattaa tuntua hankalalta, jos tulosta ei edes kunnolla ymmärrä. Mikä ihmeen maakuntavero? Koskettaako perhevapaauudistus minua?

Vaalikoneiden kieli olisi kuitenkin helposti arkipäiväistettävissä ja vaalimainontaa kohdennetaan enenevässä määrin juuri nuorille. Miksi äänestysinto jää silti alhaiseksi?

Mitä merkitystä on yhdellä äänestyslipukkeella, jos sedät ja tädit ovat huolissaan lähinnä poissaoloista, kun tuhannet nuoret lakkoilevat ilmaston puolesta?

Ehkä nuoria äänestäjiä vaivaa uskonpuute. Tuntuu, ettei oma ääni kuulu, vaikka twiittaisi sata kertaa tai protestoisi eduskuntatalon rappusilla. Mitä merkitystä on yhdellä äänestyslipukkeella, jos sedät ja tädit ovat huolissaan lähinnä poissaoloista, kun tuhannet nuoret lakkoilevat ilmaston puolesta?

Siis poissaoloista tunneilta, joiden rahoituksesta ei pitänyt leikata. Poissaoloista tunneilta, joille osallistuminen meinaa käydä toisille liian kalliiksi. Koulutuslupauksen pyörtäminen ja Maksuton2aste-kansalaisaloitteen tyssääminen valiokuntaan aiheuttavat koulun käytävillä edelleen muminaa. Onko järkevää käyttää montaa tuntia vaalikoneiden ja uutisten äärellä, jos vaalien jälkeen annetut lupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa?

Vaaleihin paneutuminen on tietenkin ratkaisevan tärkeää, mutta nuorten voimattomuuden tunnetta ei pidä vähätellä. Etenkin, kun valloillaan oleva tilanne ruokkii itseään. Kansanedustaja on tekemisistään vastuussa äänestäjilleen ja yrittää päätöksiä tehdessään huomioida paitsi oman puolueensa, myös äänestäjänsä. Jos äänestäjät ovat lähinnä eläkeikäisiä, kannattaa kansanedustajan keskittyä nostamaan esille iäkkäämpiä ihmisiä koskevia kysymyksiä. Silloin nuoresta tuntuu, että päivän politiikassa keskitytään kaikkeen muuhun paitsi häneen.

Vaalien allakin ehdokkaiden kannattaa nostaa vaaliteemoiksi todennäköisimpiä äänestäjiä kiinnostavia asioita. Jos todennäköisimmät äänestäjät ovat senioreja, ei nuori pääse osaksi vaalihumua, jolloin vieraantuminen poliittisesta keskustelusta on koko ajan todennäköisempää. Ja silloin, jos koskaan, on tunne siitä, ettei omalla lipukkeella oikeastaan ole mitään väliä.

Eduskuntaan toivottu sukupolvenvaihdos onnistuisi helpommin, kun tätien ja setien toisilleen jakelemat äänet tulisivat vain puolikkaina perille.

Suomalainen talousvaikuttaja Sirkka Hämäläinen esitti keväällä 2018 Radio Suomen Pyöreä Pöytä -ohjelmassa, että osa iäkkäiden ihmisten äänioikeudesta tulisi antaa nuorille. Käytännössä siis esimerkiksi kaikkien yli 60-vuotiaiden antamat äänet painaisivat vaakakupissa muiden äänestäjien ääniä vähemmän. Näin päätöksenteossa korostuisi niiden ihmisten ääni, joiden tulevaisuuteen avohakkuut ja brexitit oikeasti ehtivät vaikuttaa.

Tuolloin puolueiden kannattaisi keskittää vaalimainonnan suurin volyymi kohti nuoria äänestäjiä, joiden sana olisi lopulta ratkaiseva. Myös eduskuntaan toivottu sukupolvenvaihdos onnistuisi helpommin, kun tätien ja setien toisilleen jakelemat äänet tulisivat vain puolikkaina perille.

Hämäläisen ehdottaman kaltaista uudistusta tuskin koskaan toteutetaan, sillä tätien ja setien on tunnetusti hankala suhtautua keskusteluun, jossa heidän toimintaansa ollaan rajoittamassa.

Siitä huolimatta toivon, että nuorille jäisi jatkossa vaaleista käteen muutakin kuin vain meemejä rikotuista lupauksista (siirryt toiseen palveluun) ja “nuorissa on tulevaisuus” -palopuheita kyselytunnilta.

18-vuotiaalla äänioikeutetulla teini-iän draamat ovat vielä niin selkeinä muistissa, että nuori kyllä erottaa, milloin joku on aidosti kiinnostunut ja milloin ei. Tästä syystä Pyöreän pöydän jaksoa kuunnellessani omassa, äänioikeuden kynnyksellä olevassa rinnassani läikähti. Täti radiossa olikin meidän puolella.

Myrsky Virmavirta

Kirjoittaja on ensimmäistä kertaa äänestävä abiturientti Kallion ilmaisutaidon lukiosta.

Tämä kolumni on osa kolmen kolumnin sarjaa, jossa eka kertaa äänestävät kertovat ajatuksiaan politiikasta ja äänestämisestä. Kolumnisarja on tehty yhteistyössä Yle Uutisluokan kanssa.

Lisää aiheesta

Armin Kellomäen kolumni: Vanhempien ikäluokkien parjaama idealismi sopii politiikkaan täydellisesti

Joonas Janhusen kolumni: Nuoret eivät kaipaa poliitikoilta “kanssalapseilua”

Ylen vaalikone (siirryt toiseen palveluun)

Yle Kioskin vaalibotti (siirryt toiseen palveluun)

12.4. Nuorten vaalitentti Yle TV1 ja Yle Areena klo 21.00.

Keskustelu on auki 24.03.2019 klo 17.00 asti.