Ilmastonmuutokselle on pakko tehdä jotain, mutta mitä se olisi – tarjolla vain ikäviä vastauksia

Asiantuntijat kertovat, miten ilmastosaivartelusta päästään tositoimiin. Keinot ovat monelle poliitikolle karua kuultavaa.

ilmastonmuutos
Bel-ko vuori Belapatfalvassa Unkarissa.
Zsolt Czegledi / EPA

Vänkäys ja vastuun siirtely ilmastonmuutoksen torjumisesta ja hiilijalanjäljen pienentämisestä noudattavat tuttua kaavaa:

A: Lihan- ja maidonkulutusta pitäisi vähentää, jotta ilmasto pelastuu.

B: On ihan sama syötkö ensi vuoden pelkkää perunaa, kun lennät joka vuosi Thaimaahan.

A: Turha syyllistää, lentoliikenteen päästöt muodostavat vain 2–3 prosenttia koko maapallon päästöistä.

B: Ja kun kiinalainen/intialainen kuluttaja vaurastuu ja pääsee ostelun ja matkustelun makuun, sitten vasta päästöt räjähtävät.

Lopputulos: Jokainen on väitteissään ihan oikeassa, mutta mitään ei tapahdu.

Juuri tämän takia on kerta kaikkiaan epäreilua sälyttää vastuu ilmastonmuutoksen torjumisesta kuluttajien harteille, arvioi kansainvälisten ilmastoasioiden pääneuvottelija, ympäristöneuvos Outi Honkatukia ympäristöministeriöstä.

–Meillä on taipumus sanoa, että kuluttaja päättää. Se on vastuunpakoilua. On hallituksen tehtävä päättää ilmastopolitiikasta ja sen instrumenteista.

Kansalaiset ovat ilmastobarometrin mukaan (siirryt toiseen palveluun)valmiita siihen, että joku tekee ne kuuluisat kipeät päätökset. Poliitikoille ilmastopolitiikan kiristäminen (siirryt toiseen palveluun)ei sen sijaan vaalien alla tunnu maistuvan.

Ikävä totuus 1: Ruoka on Suomessa liian halpaa

Hyvää tarkoittava kansalainen voi vahingossa jopa päätyä paisuttamaan hiilijalanjälkeään.

Esimerkiksi kun valtameriin päätyneet muovipussit tappoivat mereneläimiä, järkyttyneet kuluttajat alkoivat vältellä myös järkevää muovin käyttöä. Ruuat pilaantuivat, hävikki kasvoi.

Kaatopaikoilla mätänevä biojäte on iso kasvihuonekaasujen lähde, Luonnonvarakeskus Luken mukaan noin 100 000 henkilöauton hiilidioksidipäästöjen verran vuodessa.

–Muovin "pahuus" on yksi tyypillisistä väärinkäsityksistä. Ruuan säilyttämisessä se on ekoteko, sanoo Luken erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri.

Taas yksi esimerkki siitä, etteivät vapaaehtoisvoimat riitä ilmastokysymyksen ratkaisemiseksi.

Paras keino ruokahävikin vähentämiseksi olisi Honkatukian mukaan yksinkertaisesti nostaa ruuan hintaa. Aihe on poliittinen pommi, melkein tabu, mutta hän sohaisee sitä silti.

–Ruoka on Suomessa tietyllä tavalla liian halpaa, jos sitä riittää tuhlattavaksi. Jos ruoka olisi arvokkaampaa, sitä tuhlattaisiin vähemmän.

Ruuan alv on nyt 14 prosenttia eli kymmenen prosenttiyksikköä yleistä arvonlisäveroa matalampi.

–Yksi tapa nostaa ruuan hintaa olisi yhtenäistää arvonlisäverokantoja.

Ruuan verokannan nosto esimerkiksi viidellä prosenttiyksiköllä olisi tasavero ja todella tuntuisi kukkarossa. Siksi Honkatukia epäileekin, ettei mikään puolueista innostu ajatuksesta. Mutta kymmenen vuoden päästä voi olla eri ääni kellossa.

Ikävä totuus 2: Pelto on maatalouden pahimpia kuormittajia

Naudanlihan ilmastokuorma on iso, oli se suomalaista tai ulkomaista.

Luonnonvarakeskus on vertaillut sen tuotannon ilmastovaikutuksia Suomen, Tanskan ja Saksan kesken, eikä merkittäviä eroja löytynyt. Nauta on märehtijä, eikä sitä voi muuksi muuttaa.

– Noin 40 prosenttia naudanlihan elinkaaren päästöistä tulee ruoansulatuksen metaanipäästöinä, kertoo Luken Katajajuuri.

Kypsennetyn naudanlihan ilmastovaikutus on yli 25–50 (siirryt toiseen palveluun)kiloa, tai kuten termi tieteellisesti kuuluu, hiilidioksidiekvivalenttikiloa.

Kokonaisuudessa ei kotimaisuudella tai ulkomaisuudella ole juuri merkitystä, vaikka lihoja kuljetetaan pitkiä matkoja, koska kuljetusten osuus hiilijalanjäljestä on todella pieni.

Turvepellot ovat isoin yksittäinen kasvihuonekaasujen lähde

Vaikka vihanneksia rahdataan toiselta puolelta maapalloa, kontteihin mahtuu niin paljon tavaraa, että yhden riisi- tai hedelmäkilon ilmastovaikutus jää kauas naudanlihasta.

Joka tapauksessa porsaanlihan vastaava hiilijälki on selvästi pienempi, kypsänä noin 5–9 ja ja broilerilla 3–7, ja banaanilla kuljetuksetkin mukaan laskettuna noin kilon.

–Lukuja voi esittää monella tapaa. Kypsennetyn lihan jalanjälki on tietysti suurempi kuin raa'an, koska tulee muun muassa paistohävikkiä, Katajajuuri pui.

Sekin vaikuttaa kokonaiskuormitukseen, onko kyse pelkästä lihakarjasta vai tuottaako lehmä myös maitoa.

Asiat eivät ole mustavalkoisia. Lihan osuutta tulee pienentää

Mutta. Juuri kun alkaa näyttää selvältä, että liha on isoin syyllinen, tulee uutta tietoa. Katajajuuri kertoo, että iso pahis onkin pelto.

Turvepellot ovat Suomen maatalouden isoin yksittäinen kasvihuonekaasujen lähde. Vaikka vain runsas kymmenes peltoalasta on turvepeltoa, ne vastaavat jopa puolesta maatalouden ilmastovaikutuksista.

Syynä on Suomen soinen ja turpeinen maaperä, josta vapautuu jatkuvasti hiiltä ja typpeä ilmakehään, vaikka siinä ei laiduntaisi yhtään lehmää.

–Jos halutaan todella isoja päästövähennyksiä suomalaisessa maataloudessa, turvepeltojen määrää tulisi pystyä vähentämään esimerkiksi metsittämällä niitä, Katajajuuri jatkaa.

Keskusta tarttui nopeasti Luken tietoon.

Ympäristö- ja maatalousministerit Kimmo Tiilikainen (kesk.) ja Jari Leppä (kesk.) esittävät, että kasvihuonepäästöjä voidaan vähentää jopa miljoonalla tonnilla vuodessa nostamalla turvepeltojen pohjavettä ja muuttamalla ne soiksi. Päälle viljeltäisiin hieskoivua hiiltä sitomaan.

Se vastaisi heidän mukaansa 250–400 000 auton vuosipäästöjä, eli enemmän kuin vuotuinen ruokahävikki.

Yksittäiset keinot, kuten turvepeltoihin puuttuminen ei päästöongelmaa ratkaise. Myös lihan osuutta pitää Katajajuuren mukaan jonkin verran pienentää.

– Asiat eivät olet mustavalkoisia. Samanaikaisesti kulutuksessa tulisi lisätä kasvikunnan tuotteiden osuutta. Tällöin pienemmällä pinta-alalla ja pienemmillä päästöillä saataisiin tuotettua suomalaista ruokaa.

Ikävä totuus 3: Lentoliikenne kasvaa – päästöt myös

Suomalaisten ulkomaanmatkoista tupruaa taivaalle noin neljä miljoonaa CO2-tonnia vuodessa. Lisäksi lentämisellä on ilmastoon tuplavaikutus muuhun liikenteeseen verrattuna, koska myös koneen moottoreista tuleva vesihöyry ja typpipäästöt lämmittävät ilmakehää.

Liikenteen päästöt muodostavat viidenneksen Suomen päästöistä. Mitä pitää tehdä?

Pitää pistää lisää paukkuja nopeisiin ja sujuviin raideyhteyksiin, sanoo hallitussihteeri Janne Mänttäri liikenne- ja viestintäministeriöstä.

–Muutaman sadan kilometrin matkoihin pitäisi käyttää entistä useammin junaa.

Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi "noin tunnin junat" Helsingistä Tampereelle ja Turkuun.

–Toivottavasti raideyhteyksien kehittämiseen löytyy rahaa Suomelta jatkossakin, Mänttäri lähettää tulevalle hallitukselle terveiset.

Pohjoismainen puhtaan polttoaineen markkina kuulostaa jo houkuttelevalta

Janne Mänttäri

Kuluttaja voi vähentää satoja lentomaileja suosimalla suoria lentoja. Lomamatkan voi yhdistää työmatkaan, jolloin edestakainen lentely vähenee.

Nämä keinot eivät kuitenkaan riitä. Kun katsoo SYKE:n ennustetta lentämisen päästöistä vuonna 2037 (siirryt toiseen palveluun), huomaa, että maailman lentoliikenne todella on tuplaantumassa.

Janne Mänttärin mukaan lähitulevaisuuden avainsana on biopolttoaine. Neste on edelläkävijä biopolttoaineen tuottajana.

Mänttäri brändäisi Helsinki-Vantaan uusiutuvien polttoaineiden lentokentäksi. Uusiutuvien osuutta kerosiinin rinnalla lisättäisiin pikku hiljaa.

–Yhden maan markkinoilla ei vielä olisi vaikutusta, mutta Norjassa ja Ruotsissakin on vastaavanlaisia pohdintoja. Pohjoismainen puhtaan polttoaineen markkina-alue alkaa varmasti jo kuulostaa houkuttelevalta.

Projektia hankaloittaa se, että kerosiini on puoli-ilmaista verrattuna biopolttoaineisiin. Siksi tarjontaa ei käytännössä ole.

On ironista, että ilmaston hyväksi tehty polttoainevalinta nostaisi lipun hintoja niin paljon, että se vähentäisi bisneksen näkökulmasta lentoliikennettä jo liikaa.

Tarvitaan siis taas poliitikkoja, jotka ovat valmiita tekemään kipeitä päätöksiä.

–Operaattoreiden harteille ei voi kokonaan kaataa, eli se edellyttää julkista ja yksityistä tukea jossain muodossa.

Isot päätökset tehdään kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö ICAO:n neuvotteluissa.

–Hiilelle pitää saada kovempi hinta, se on hyvin yksinkertaista, Mänttäri kiteyttää.

Ikävä totuus 4: Kiellot eivät toimi, sen osoitti jo kieltolaki

Voisiko niukasta kuluttamisesta, junamatkustamisesta tai kasvisruuasta tulla statussymboli, ja autoilusta noloa?

Kuluttajia on vaikeaa ohjata valistuksella tai kielloilla. Tupakointi ei vähentynyt vuosikymmeniin, vaikka sen terveyshaitat tiedettiin, kunnes siihen liitetty dekadentti charmi haihtui ja mielikuvat muuttuivat negatiivisemmiksi.

Trendit ohjaavat kulutusta enemmän kuin verot

Tuomas Kosonen

THL:n Heli Kuusipalo listaa toimia, joilla Suomessa on lakikeinoin saatu aikaan muutoksia ihmisten ruokatottumuksissa.

Lista on lyhyt ja ytimekäs: suola. Suolan osuutta elintarvikkeissa onnistuttiin vähentämään, ja joukkoruokailussa siihen alettiin lisätä jodia.

– Suolan vähentämisellä on säästetty vuosittain satoja tuhansia euroja lääkekuluissa ja etenkin ihmisten elämänlaadussa. Eliniänodote on pidentynyt ja elämänlaatu parantunut kymmenillä vuosilla kahdessa sukupolvessa, Kuusipalo kertoo.

Mutta siihen lista pitkälti loppuukin. Laki on parantanut myös sianlihan rasvan laatua, mutta esimerkiksi ihmisten voin käytön vähenemiseen on muut syyt.

– Ilmastonäkökulmasta politiikkatoimia ei ole vielä tehty. Kiellot ovat huonoja ja verotuskin toimii vain jossain määrin, Kuusipalo arvioi.

Trendit, kuten ilmastotietoisuus, saattavatkin ohjata kulutusta enemmän kuin vero-ohjailu, pohtii Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen.

PT selvitti, miten sokeriveron nosto 2011 vaikutti karkin kulutukseen. Vaikutus oli odotetusti niukka. Sen sijaan virvoitusjuomissa 2014 veron korotuksella oli vaikutusta. Sokeroitujen limujen hinta nousi, mutta light-limujen ei. Niiden käyttö lisääntyi jonkin verran.

–Tulos tukee käsitystä, että veroilla on ohjausvaikutusta, mutta vain, jos tarjolla on hyvin samanlainen tuote eli substituutti, pakkausta myöten, Kosonen sanoo.

Lehmänmaitoa maultaan ja olemukseltaan muistuttavat soija- ja kauramaito ovat paikoitellen nousseet spontaanisti myyntihiteiksi. Lihan täsmävero taas on tyrmätty niin vero- kuin ilmastoasiantuntijoiden joukosta.

– Lihaa korvaavat tuotteet ovat tuskin kuluttajalle riittävän samanlaisia, että verojen kautta tapahtuvalla ohjauksella olisi vaikutusta, Kosonen sanoo.

Kelvollisempi ilmastoveron ohjauskohde olisi Kososen mukaan auto.

–Autoverolla olisi läheisempiä substituutteja siinä tapauksessa, että verotetaan CO2-päästöjä, ja henkilöllä on mahdollisuus ostaa isopäästöisen auton tilalle vähäpäästöinen.

Ikävä totuus 5: Maatalouden tukia pitää poistaa

Kasvihuonepäästöjen kannalta on melko yhdentekevää, onko osa ihmisistä kasvissyöjiä vai ei, jos maataloustuotannon laajuus säilyy entisellään.

Maatalouden osuus (siirryt toiseen palveluun)Suomen kasvihuonepäästöistä on noin viidennes, suurin piirtein yhtä paljon kuin liikenteen.

Mutta aihe on hyvin herkkä. Outi Honkatukia kuvailee sitä "elefantiksi, josta kukaan ei halua puhua".

–Kysymys on todella vaikea, koska kaikkien pitää syödä, mutta karjatalouden päästöt ovat isot, ja se koskee myös maidontuotantoa, Outi Honkatukia huokaa.

Hän kehottaa poliitikkoja silti puuttumaan elefanttiin. Tarkemmin sanoen, leikkaamaan maataloustukia.

–Tukia olisi järkevää vähentää. Näin ei kannustettaisi ylituotantoon, eikä pidettäisi keinotekoisesti maataloustuotteiden hintoja alhaisina.

EU uudistaa maatalouspolitiikkaansa parhaillaan.

–Siinä pitäisi mennä ympäristö- ja ilmastokärki edellä, Honkatukia sanoo.

Ruoka ei ole vain ruokaa. Ruuan omavaraisuus ja puhtaus on arvo. Ja harva haluaa viedä lehmät pelloilta tai maataloustuottajilta (siirryt toiseen palveluun) työn.

– Lihateollisuus on vajaa 30 prosenttia koko Suomen ruokateollisuuden arvosta, kertoo Elintarviketeollisuuden liiton ETL:n johtaja Heli Tammivuori.

Tukien leikkaaminen nostaisi ruuan hintaa, ja vähentäisi väistämättä maatiloja.

ETL:n Tammivuori epäilee, ettei keino toimisi edes päästöleikkurina, vaan ilmastovaikutukset vain ulkoistettaisiin muihin maihin. Samalla ruuan laatu kärsisi.

Honkatukia on eri mieltä. Ratkaisu on laskea tukia yhtä aikaa koko EU:ssa.

– Tuontiruuan hinnan nostaminen pitäisi tapahtua koko EU:n laajuisesti. Euro on loppujen lopuksi hyvä ohjauskeino.

Ikävä totuus 6: Kiinaa ei voi syyttää

Entä se hankalin asia: miljardit kiinalaiset ja intialaiset, jotka keskiluokkaistuvat ja haluavat oman osansa elintasosta?

Siihen ei ikävä kyllä ole helppoa vastausta.

–Tämä on se toinen elefantti. Kun väestö vaurastuu, se tarvitsee enemmän energiaa, sähköä, härpäkkeitä, Outi Honkatukia muotoilee.

Halutaanko olla edelläkävijä vai neliraajajarrutuksessa?

Outi Honkatukia

Kolme neljäsosaa maailman kasvihuonekaasupäästöistä tulee energiantuotannosta, ja niistä iso osa Aasian kivihiilimyllyistä.

Tämä tilanne ei kuitenkaan tule välttämättä jatkumaan kovin pitkään, Honkatukia huomauttaa. Päästötön teknologia on jo olemassa, samoin kansainväliset sopimukset ja niiden paine.

–Jo nyt kasvavasta energian tarpeesta valtaosa tuotetaan uusiutuvasti. Esimerkiksi USA:n päästöt ovat korkeat, mutta ne eivät enää kasva, Honkatukia sanoo.

Ydinkysymys on, miten nopeasti hiilimaat siirtyvät päästöttömään energiaan. Avainasemassa ovat maiden omat kansalaiset.

–Kiina investoi uusiutuvaan energiaan todella suuria summia, ja Kiinassa oma väestö on jo alkanut vaatia toimia heikon ilmanlaadun takia.

Suomi voi valita, minkälaisen roolin se tässä kehityskulussa ottaa. Kaikilla on edessään sama tavoite, hiilineutraalius eli hiilidioksidipäästöjen ja hiilinielujen tasapaino.

– Loppujen lopuksi kysymys kuuluu, halutaanko se tehdä edelläkävijänä vai neliraajajarrutuksessa. Edelläkävijänä Suomi tuottaa innovaatioita, saa vientipotentiaalia, ja talouskasvua.

Korjaus 30.3. kello 10.50: Toisin kuin jutussa aiemmin kerrottiin, Antti Rinne ei Ylen tentissä ehdottanut lihaveroa, vaan kestävän kehityksen arvonlisäveroa, joka voisi kohdistua esimerkiksi lihaan.