Armin Kellomäen kolumni: Vanhempien ikäluokkien parjaama idealismi sopii politiikkaan täydellisesti

Kun nuoret tekevät vanhempiin verrattuna erilaisia äänestysvalintoja, sanotaan turhaan, että nuo nuoret ovat kamalan mustavalkoisia, kirjoittaa ensimmäistä kertaa äänestävä Armin Kellomäki.

eduskuntavaalit
Armin Kellomäki
Nella Nuora / Yle

Vaalit ovat lapsesta asti olleet minulle jännittävä tilaisuus. Lapsena lähdin mielelläni vanhempieni mukaan tunnustelemaan vaalipaikan harrasta tunnelmaa.

Olen yläkouluikäisestä asti tehnyt vaalikoneet joka vaalien alla ja kytännyt vaaliyönä netistä, pääsikö mielessäni kannattamani ehdokas läpi. Vaalit ovat minulle tärkeä konkreettinen muistutus siitä, että Suomi pyörii demokratian voimalla.

Äänestäminen on siis aina ollut minulle itsestään selvä vaihtoehto, ja nuorten alhainen äänestysaktiivisuus on mielestäni huolestuttava ilmiö. Samaan aikaan minun on helppo ymmärtää niitä, jotka eivät näe vaaleihin osallistumista tärkeänä tai vaikuttavana.

Nuorten äänestysaktiivisuus nousee puheenaiheeksi lähes jokaisissa vaaleissa, harvoin kuitenkaan nuorten taholta.

Useimmiten keskustelua käyvät lähinnä keski-ikäiset ja sitä vanhemmat, ja useimmissa puheenvuoroissa taustalla kuultava asenteellinen kysymys on, miksi nuoret ovat niin tyhmiä, etteivät ymmärrä äänestää.

Varsin vähän aikaa uhrataan sen pohtimiseen, voisiko syy olla nuorten sijaan nuoriin äänestäjiin kohdistuvissa asenteissa. Väkisinkin mietin, onko alhainen äänestysaktiivisuus mikään ihme, jos eduskunta toisensa perään koostuu puolueista, joista vain ani harva ajaa nuorille tärkeitä asioita, ja jos mediassa nuorten ehdokkaiden asiantuntemus jää kerran toisensa jälkeen politiikan konkareiden varjoon? Tai kun vallitseva asenne vaikuttaa olevan, että kyllä sinäkin vielä opit hyväksymään sata vuotta vanhan puoluejaon kyseenalaistamatta sitä sen kummemmin.

On selvää, ettei nuorten äänestysaktiivisuuden nostaminen välttämättä olisi kaikkien puolueiden edun mukaista.

Nuorten keskuudessa huomattavasti keskimääräistä suositumpia ovat olleet puolueet, jotka ovat ohjelmissaan päätyneet vanhojen ja vakiintuneiden jakolinjojen sijaan tarjoamaan ratkaisuja uusiin kysymyksiin: globalisaatioon, ilmastonmuutokseen ja niin poispäin. Samat teemat nousevat esiin myös nuorten kärkikysymyksiä kartoitettaessa. Perinteisesti suuret puolueet ovat puolestaan nuorten kannatusmittauksissa pudonneet kärkisijoilta.

On siis selvää, ettei nuorten äänestysaktiivisuuden nostaminen välttämättä olisi kaikkien puolueiden edun mukaista. Tämä näkyy kivuliaan selvästi aiheesta käydyissä keskusteluissa: Kun nuoret tekevät vanhempiin polviin verrattuna erilaisia äänestysvalintoja, ei hetkeäkään mietitä, olisiko omassa toiminnassa vikaa, vaan kiirehditään tuota pikaa sanomaan, että kun nuo nuoret ovat niin kamalan mustavalkoisia ja idealistisia.

Väkisinkin näyttää siltä, että nuoret huomiotta jättäneitä puolueita harmittaa, etteivät nuoret ole ymmärtäneet äänestää heitä pyytämättä mitään vastineeksi.

Puolueiden tehtävä on visioida ihanteellinen tulevaisuus ja vasta sen jälkeen tehdä kompromisseja.

Kun nuoret lähtevät liikkeelle, he ovat muutoksen moottori. He eivät suostu tyytymään nykytilaan, vaan uskaltavat kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Päivittelyn lisäksi tartumme myös toimeen.

Nuoret ympäri maailmaa ovat järjestäneet ilmastolakkoja, joihin on osallistunut valtava määrä nuoria. Ne ovat olleet osoitus nuorten tahdosta osallistua yhteisestä tulevaisuudesta päättämiseen ja siitä, mihin nuoret yhdistyessään pystyvät.

Ja se vanhempien ikäluokkien parjaama idealismikin sopii politiikkaan täydellisesti – puolueiden tehtävänähän on visioida ihanteellinen tulevaisuus ja vasta sen jälkeen tehdä kompromisseja.

Puolueet kysyvät nuorilta, miksi he eivät äänestä.

Yhtä tärkeä on myös vastakysymys: Minkä takia juuri te ansaitsisitte ääneni?

Minun syyni äänestää on sama kuin monen syy jättää äänestämättä: nykyinen puoluejako ja poliittinen järjestelmä on liian vanhanaikainen pystyäkseen ottamaan kantaa nykypäivän tärkeimpiin kysymyksiin. Moni nuori ei koe kansanedustajien edustavan juuri hänen kansanosaansa. Usko joutuu koetukselle vähemmästäkin.

Nuorten äänestysaktiivisuuden kohoaminen voisi kuitenkin muovata puolueita ja muuttaa poliittisia valtasuhteita ratkaisevasti, ja juuri tätä muutosta haluan olla mukana tekemässä.

Ääneni saa tulevissa vaaleissa ehdokas, joka ottaa huolenaiheeni tosissaan ja vie politiikan painopisteitä vastaamaan nykyajan haasteita.

Armin Kellomäki

Kirjoittaja on eduskuntavaaleissa äänestävä hämeenlinnalainen abiturientti.

Tämä kolumni on osa kolmen kolumnin sarjaa, jossa eka kertaa äänestävät kertovat ajatuksiaan politiikasta ja äänestämisestä.

Katso myös

Ylen vaalikone (siirryt toiseen palveluun)

Yle Kioskin vaalibotti (siirryt toiseen palveluun)

12.4. Nuorten vaalitentti Yle TV1 ja Yle Areena klo 21.00.

Aiheesta voi keskustella 22.3. klo 16.00 asti.