Henrik VIII:n lippulaivan miehistön perimän ja synnyinpaikkojen tutkimukset yllättivät – jousimies Afrikasta, puuseppä Espanjasta

Tudorien Englanti oli kansainvälisempi kuin historioitsijat ovat kautta aikain olettaneet.

historia
Piirroskuva kuuden miehen kasvoista.
Kuudelle hukkuneelle on kyetty pääkallojen perusteella palauttamaan kasvot. Ylärivissä keskellä on Henry, joka oli vain teini-ikäinen. Oscar Nilsson / Swansean yliopisto

Englannin kuninkaan Henrik VIII:n laivaston ylpeyden matka päättyi Englannin etelärannikon vesiin vuonna 1545. Rakentamisaikansa huipputekniikkaa edustanut lippulaiva vei mukanaan miltei kaikki yli 400-henkisestä miehistöstään.

Nykytutkimuksen keinot ovat osoittaneet sen odottamattoman kansainväliseksi.

– Mary Rose on totisesti aarrearkku. Sen tutkimusten tulokset eivät koskaan lakkaa yllättämästä, sanoo aluksen löytöihin seitsemän vuoden ajan perehtynyt Swansean yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkija Nick Owen.

Yksi aiemmista yllätyksistä oli se, miten kaukaa Mary Rosessa syöty kala oli peräisin. Cambridgen yliopiston (siirryt toiseen palveluun) kalanruototutkimukset osoittivat, että kalaa oli pyydetty Islannin vesiltä, ellei jopa Itä-Kanadan rannikolta. Tutkijat päättelivät, että kansainvälinen kalakauppa oli polttoainetta Englannin laivaston kasvulle.

Uuden tutkimuksen mukaan kaukaa eivät tulleet vain miehistön syömät kalat, vaan myös monet miehistön jäsenet.

Täikampa oli tärkeä arkitavara

Mary Rose -karakin hylky löytyi 1970-luvun alussa ja nostettiin seuraavalla vuosikymmenellä. Tuhannet puhdistetut ja tutkitut löydöt ovat avanneet ainutlaatuisen ikkunan Tudorien aikaiseen maailmaan, eivät vain sodankäyntiin.

Laivalla tarvittiin kanuunoiden lisäksi muun muassa täikampoja – paljon – ja puisia oluttuoppeja, joista kukin hörppäsi päivittäisen olutannoksensa, yli kolme ja puoli litraa. Seisonut vesi olisi ollut kuolemaksi.

Oluenkulutus oli sitä luokkaa, että Henrikin laivaston kotisatamassa oli oma olutpanimo.

Puualuksen puolikas sisäpuolelta kuvattuna.
Mary Rosen hylky on näytteillä museossa Portsmouthissa.Mary Rose -säätiö

Puolet tutkituista ei ollut Englannista

Mary Rosen hylystä on löytynyt 92 vainajaa. Heistä satunnaisesti valituille kahdeksalle tehdyt DNA- ja isotooppianalyysit osoittavat, ettei tuolloinen Englanti ollut asukkailtaan suinkaan niin yhtenäisen englantilainen kuin historiantutkimuksissa on yleensä päätelty.

Kaksi tutkituista oli kotoisin Välimeren tienoilta ja kolmas Pohjois-Afrikasta, ja neljännellä oli afrikkalainen isä, osoittavat Swansean, Portsmouthin ja Cardiffin yliopistojen (siirryt toiseen palveluun) ja Mary Rose -säätiön tutkimukset.

Vainajien alkuperän jäljille on päästy myös esinelöytöjen perusteella.

Jousimies oli ilmeisesti yksi "Kuninkaan keihäistä".

Mary Rosella purjehti puoli tusinaa puuseppää, sillä puualus tarvitsi korjaajansa. Yksi oli tutkittujen vainajien joukossa. Häneltä löytyneet kolikot ja talso eli puun työstämiseen tarkoitettu koverokirves olivat espanjalaisia. Iberian niemimaalle johtivat myös DNA-juuret.

Jykevä puuseppä hukkui alakannelle, jossa hän lienee ollut valmiudessa korjaamaan alukseen taistelussa syntyneitä reikiä. Jousimies puolestaan puristui ulkokannella kanuunan alle.

Hänen ammattinsa paljasti toisaalta vieressä ollut jousi, toisaalta poikkeuksellinen lähes 180 sentin pituus sekä luuston muutokset, jotka kertovat toistuvasta jousen jännittämisestä ja nuolten laukaisemisesta.

Hänen nahkainen rannenauhansa oli koristeltu granaattiomenan kuvalla, joka oli tyypillinen Afrikan pohjoisrannikon maurikulttuurille. Silti tuo "Kuninkaan keihäiksi" kutsutun henkivartijakaartin todennäköinen jäsen on oletettu englantilaiseksi.

Laboratoriossa paljastuikin toista. Hampaiden isotooppien perusteella hänen oli täytynyt varttua paljon Englantia lämpimämmässä ilmastossa. Todennäköisimpänä tutkijat pitävät Afrikkaa, vähintään 50 kilometrin päässä sen pohjoisrannikolta sijainnutta aluetta.

Piirroskuva nelimastoisesta purjelaivasta, jonka mastoissa liehuvat Englannin liput.
Mary Rose loistonsa päivinä. Kuva on Anthonyn käärönä tunnetusta vuonna 1546 tehdystä kuvakääröstä, jossa esiteltiin Henrik VIII:n laivaston aluksia. Anthony Anthony

Tutkijoiden Herrasmieheksi nimeämän vainajan vieressä oli italialaista arvo-omaisuutta, muun muassa kaksi marmorista tehtyä pientä enkelipatsasta. Kaikki esineet, jotka mies näyttää haalineen mukaansa, kun Mary Rose alkoi upota, ovat peräisin samasta venetsialaisesta työpajasta.

Pelkkä matkustaja ei tämäkään mies ollut. Luusto kertoo, että hän oli tottunut nostelemaan raskaita esineitä ja ampumaan. Hänen vierestään löytyi ladattu ase.

Vielä muitakin ulkomaalaisia Mary Rosella purjehti; se tiedetään ennestään kirjallisista lähteistä.

Tietoa on säilynyt espanjalaisesta lääkäristä ja puolalaisista kanuunamiehistä. Aluksen tuhosta hengissä selvinneessä harvalukuisessa joukossa oli yksi flaamilainen.

Laivalla oli ruokaa mutta vitamiineista oli puutetta.

Nuorimmasta uhrista tutkijat tekivät kuninkaan kaiman, Henryn. DNA-tutkimuksen perusteella hänen äitinsä oli englantilainen ja isä Pohjois-Afrikasta, joko nykyisestä Marokosta tai Algeriasta. Isotooppianalyysit osoittavat Henryn syntyneen ja varttuneen lähellä Portsmouthia, Mary Rosen kotisatamaa.

Hän oli kuollessaan vasta teinipoika, 14–18-vuotias. Lihasten kiinnittymiskohdat luissa osoittavat, että nuoresta iästään huolimatta hän oli tehnyt jo pitkään raskasta ruumiillista työtä. Lisäksi hänellä oli jo selkärangan kulumia.

Henryn loppu oli onneton, mutta sotalaivalle pestautuminen oli ollut sikäli järkevää, että miehistö osoittautui paremmin ravituksi kuin muu väestö. Toisaalta ruoka oli pitkillä merimatkoilla niin yksipuolista, että useimmat kärsivät keripukista ja muista puutostaudeista.

Puinen risti puuhelmistä tehdyssä nauhassa.
Tämä puinen rukousnauha kuului jollekulle Mary Rosen miehistön jäsenistä. Mary Rose -säätiö

Huonot hampaat olivat monen vaiva

Terveenä Mary Rosessa ei näytä seilanneen kukaan, vaikka vanhimmallakaan tutkitulla ei ollut ikää neljääkään vuosikymmentä.

Niin puusepällä kuin kanuunamiehellä oli niin huonot hampaat, että syöminen oli todennäköisesti erittäin tuskallista. Toisella oli selkärangassa reumaa, toisella paha kuluma.

Huonoista hampaista kärsi myös upseeri, jonka ammatista todisti hopeapilli. Päällystö käytti sellaisia miehistön komentamiseen. Mary Rosen hylystä niitä on löytynyt viisi, mutta Mary Rosen kapteenin amiraali George Carew'n kultainen pilli on jäänyt kateisiin.

Kokille löytyi nimi, Ny Cop tai Ny Coep.

Myös Carew hukkui, kuten myös päällystöön kuulunut Roger Grenville – ainoa, jonka nimi on säilynyt aikakirjoissa kapteenin lisäksi.

Uusimmissa tutkimuksissa alkuperäisen nimensä sai todennäköisesti myös kokki.

Hänen ammattinsa paljastivat astiat, joiden joukkoon hän kuoli, sekä selkäranka ja kylkiluut, jotka kertovat hänen viettäneen paljon aikaa taipuneena isojen patojen ääreen. Nimi, Ny Cop tai Ny Coep, oli kaiverrettu useisiin keittiökaluihin.

Yhdellä tutkituista oli niin pahoin vammautuneet lonkkanivelet, ettei hän olisi pärjännyt sotilaana. Tutkijat ovatkin päättelleet, että vaivalloisesti kävellyt mies, joka ei myöskään kyennyt oikaisemaan selkäänsä, oli purseri, Mary Rosen kirjanpitäjä.

Hylyssä voi vierailla virtuaalisesti Mary Rose -museon kotisivulla (siirryt toiseen palveluun). Esineistä on kolmiulotteisia kuvia myös Virtual Tudors -verkkosivulla. (siirryt toiseen palveluun)