Saamelaisalueen vanhusten tie vie kuntakeskukseen, kun kotona ei enää pärjää – vanhusten hoitopaikkoja tarvitaan yhä enemmän

Inarissa, Utsjoella, Enontekiöllä ja Sodankylässä tarve eritasoisille vanhusten hoitopaikoille lisääntyy nopeasti.

vanhustenhoito
Två händer håller i sjukhsets sänggavel.
YLE / Marcus Rosenlund

Kun on kyse vanhusten ryhmäkodeista, palveluasunnoista ja tehostetun palvelun asunnoista, joutuu kaikissa muissa saamelaisalueen kunnissa hoitopaikkaa jonottamaan, paitsi Inarin kunnassa. Siellä paikan luvataan järjestyvän jopa muutamassa päivässä tarpeen niin vaatiessa.

Vaikein tilanne tällä hetkellä on Enontekiöllä. Myös Utsjoella ja Sodankylässä jonot ovat pitkiä. Vanhustenhoito joudutaan myös keskittämään kuntakeskuksiin.

Paikoista suuri pula

Vanhustenhoitopalveluissa nimikeviidakko on melkoinen. Enontekiöllä toimii vielä vanhainkotinimikkeellä Luppokoti, mutta sinne paikan saaminen onkin sitten eri asia. Jonottamaan saattaa joutua kauankin.

– Meillä on 16 pitkäaikaista paikkaa. Tosiasiahan on, että paikka vapautuu vain silloin, kun ihminen kuolee. Joskus ei tule yhtään paikkaa, joskus voi tulla montakin samana vuonna, kertoo Luppokodin johtaja Satu-Marja Eira-Keskitalo Enontekiön Hetasta.

Satu-Marja Eira-Keskitalo.
Hetan Luppokodin johtaja Satu-Marja Eira-Keskitalo.Anni-Saara Paltto / Yle

Utsjoella ja Sodankylässä on samansuuntainen tilanne. Ryhmäkoteihin ja palveluasuntoihin on jonoa.

– Utsjoella tarvetta tai lisätarvetta on tehostetun ympärivuorokautisen palveluasumisen osalta. Väki ikääntyy ja kotona asuvat ikäihmiset tulevat lähivuosina ja jopa ihan tänä päivänä tarvitsemaan eritasoista tehostettua palveluasumista, kertoo sosiaalijohtajan sijaisena toimiva kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio.

Vain Inarin kunnassa paikan luvataan järjestyvän tarpeen mukaan jopa muutamassa päivässä. Ensi kuun alussa virallisesti sosiaalijohtajana aloittava Jaakko Seppänen kertoo, että hoitopaikan järjestämistä helpottaa paljon se, että kunnan asukkaat ja kuntalaisten tarpeet tunnetaan hyvin.

– Ajoittain tulee sellaisia tilanteita, että lakisääteinen 90 vuorokautta täyttyy, mutta sitten on sellaisiakin tilanteita, että muutamassa päivässä pystytään järjestelemään, Jaakko Seppänen kertoo.

Kuntien järjestämillä palveluasunnoilla tarkoitetaan asuntoja, joihin on nimensä mukaisesti liitetty sopimuksen mukaan erilaisia palveluita. On ruokahuoltoa, lääkehuoltoa, siivousta ja kaikkea mahdollista asukkaan tarpeiden mukaan. Pääsääntöisesti niihin liittyy myös se, että hoitaja on tavoitettavissa ympärivuorokautisesti.

Palveluasuntoja tarvitaan lisää

Eritasoisia palveluita sisältävien palveluasuntojen tarve vain kasvaa saamelaisalueella. Pohjoisessa väestö ikääntyy nopeasti, ja tulevaisuudessa tahti vain kiihtyy. Saamelaiset vanhukset kuitenkin pärjäävät pitempään kotona kuin keskimäärin koko maassa.

– Mielestäni olemme onnistuneet siinä, että olemme tiedostaneet sellaisen kulttuurilähtöisen hoivatarpeen. Meillä työntekijät perehdytetään antamaan vanhuksille ja ikäihmisille heidän omista lähtökohdistaan ja kulttuuristaan nousevia palveluja, kertoo Utsjoen kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio.

Vuokko Tieva-Niittyvuopio
Utsjoen kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio.Kaisa Aikio / Yle

Jonakin päivänä edessä saattaa olla tilanne, että vanhus ei enää pärjää yksin kotona. Jos palveluasuntoa tai paikkaa ryhmäkodista ei siihen hätään järjesty, ainoa hoitopaikka saattaa löytyä vuodeosastolta, vaikka vanhus ei terveytensä takia sitä tarvitsisi. Enontekiöllä se tarkoittaa sijoittamista vuodeosastolle naapurikuntaan Muonioon.

– Jotenkin surettaa se, että jos meillä täällä Enontekiöllä ei enää pärjää kotona, eikä tänne Luppokotiin sovi, niin täytyy mennä vuodeosastolle. Vuodeosasto ei toisaalta ole kenenkään koti, huokaa vanhainkoti Luppokodin johtaja Satu-Marja Eira-Keskitalo Hetasta.

Loppuelämäksi kuntakeskukseen

Saamelaiset vanhukset, kuten muutkin, asuvat mielellään vanhoilla kotipaikoillaan niin kauan kuin pystyvät. Varsinkin porotaloudesta tai luontaistaloudesta eläneiden ihmisten koti saattaa sijaita kaukana kuntakeskuksista.

Sitten kun vanhus tarvitsee hoitopaikan, hänen tiensä vie kuntakeskukseen, sillä palveluiden järjestäminen kylien tai saamen kielten mukaan on vaikeaa ja kallista.

Näin ollen saamelaisten vanhusten tie vie Enontekiöllä Hettaan, Vuotsossa Sodankylän kirkonkylään, Inarin kunnan alueella Ivaloon ja Utsjoella Utsjoen kirkonkylään. Tulevaisuudessa keskittyminen tulee vain lisääntymään.

– Paikkoja ei ole tällä hetkellä muualla kuin kirkonkylällä tällä hetkellä. Siinä vaiheessa on muutettava tänne kirkonkylälle, kun tarvitsee ihan ympärivuorokautisesti hoitoa, eikä esimerkiksi ole omaisia tai läheisiä omaishoitajana kotona, sanoo Sodankylän kunnan vanhustyönjohtaja Inga Mukku.

Haasteita teettää myös työvoiman saanti.

– On selvää, että työvoiman saaminen hankaloituu joka vuosi. Tälläkin hetkellä meillä on vaikeuksia saada lähihoitajia töihin. Sekin määrittelee taajamien palveluiden tuottamista, sanoo Jaakko Seppänen Inarin kunnasta.