Suomi on maailman onnellisin maa, ja se ärsyttää osaa meistä suunnattomasti – mitä se kertoo meistä?

Aidot tunteet ja kriittisyys ovat suomalaisten vahvuuksia - jos niitä käytetään oikein.

onnellisuus
Nuori nainen piirtää sydämiä kalenteriinsa.
Tiina Jutila / Yle

Suomi on maailman onnellisin maa, kerrottiin uutisissa keskiviikkona. Kyse on YK:n teettämästä tuoreesta onnellisuusraportista, joka pani 156 maata järjestykseen.

Ei voi olla, moni ajatteli. Suomi ja onnellisin?

Suuri osa lukijoista kommentoi juttua epäillen.

– Jokaisten vaalien alla on ollut tämän tyyppistä propagandaa.

– Kaikki on niin suhteellista ja osuu vain valittujen kohdalle! Joten turha tästäkin on tehdä suurta numeroa.

– Jos joku onnellisuuden perässä tänne muuttaa, saattaa pettyä.

Mitä tällainen keskustelu kertoo meistä suomalaisista?

Ymmärrettävä reaktio

Suomen positiivisen psykologian yhdistys ry:n puheenjohtaja, valmentaja ja viestintäasiantuntija Ritva Enäkoski sanoo, että reaktio on ymmärrettävä.

– Se on reaktion kertoneille totta.

Suomalaiset kaihtavat Enäkosken mukaan perinteisesti onnen näyttämistä.

– Meillä on Eino Leinon selkeä ohje: Kell' onni on, se onnen kätkeköön. Mutta Eino Leino tarkoitti varmaan salarakasta, vaikka sitä nimitystä ei käytettykään silloin, Enäkoski hymähtää.

Ritva Enäkoski
Ritva EnäkoskiRitva Enäkoski

Onnellisuudesta puhuminen aiheuttaa monta eri tunnetta, siksi myös vastareaktiot ovat vahvoja. Monet kokevat riittämättömyyttä.

– Jos itse ei tunne onnellisuutta, tulee ärsytys, miksi toi on onnellinen, miksi minä en voi olla. Tai tulee kateuden tunne; siinä se nyt retostelee ja minulla on elämä ihan pirstaleina.

Osalla reagointi toisten onneen voi mennä jo yli.

– He voivat ajatella, että oma elämäni on niin solmussa, etten voi sietää onnellisuutta. Onnellisuus on kuin triggeri ja tuntuu siltä, että toisen onni on liikaa. Tulee tartuttamisen tunne, että älä siinä nyt yritä.

Ritva Enäkoskella on tästä myös omakohtaista kokemusta. Kun hän kertoo rakastavansa työtään, ihmiset ihmettelevät, miten hän jaksaa olla niin positiivinen.

– Heitän siihen vastakysymyksen, tulisiko sinulle parempi mieli, jos olisin vihainen?

Harvoin vastaus on kyllä.

Aitous on voimavara

Mutta voiko kriittinen näkökulma asioihin olla myös suomalaisten vahvuus?

Epäluulon ilmaiseminen kertoo parhaimmillaan siitä, että Suomessa uskalletaan sanoa mielipide. Toiseksi suomalaiset kertovat usein suoraan, mitä mieltä ovat. Tämä aitous on voimavara, jos sitä käytetään oikein.

– Suomalaiset ovat aitoja ja sanovat, mitä tarkoittavat. Me olemme tunteissa aitoja. Tämä on merkittävä luottamuksen osoitus.

uimarin silhuetti kesäillassa
AOP

Aitojen tunteiden esittäminen kertoo siitä, että suomalaiset luottavat, etteivät toiset tyrmää tunnetiloja. Yhteiskunta, jossa luotetaan viranomaisiin ja toisiin ihmisiin, on onnellinen.

– Jos otamme ystävän, hän on ystävä oikeasti. Suomalaisille on tärkeää, että kaveria ei jätetä. Se on yksi onnellisuuden salaisuus. Siihen voi luottaa, Enäkoski kuvaa.

Myös kriittisyys on vahvuus, jos se pysyy rakentavana. Positiivinen psykologia ei ole Enäkosken mukaan koskaan sanonut, etteikö ihmisille tapahtuisi pahoja asioita.

– Itsekritiikki on varoittelija, kannattaisiko vielä nukkua yhden yön yli. Etten vain ole yltiöoptimisti, enkä huomaa vaaranpaikkoja.

Kun Ritva Enäkosken olkapäästä katkesi jänne, lääkäri muistutti, ettei positiivinen ajattelu paranna poikkimennyttä jännettä. Mutta positiivinen mielenlaatu voi lyhentää toipilasaikaa tai tehdä siitä miellyttävämmän.

Kriittisyyden ongelma on, että samalla kun on kriittinen itselle, on sitä helposti myös muille. Ritva Enäkoski toivoisi, että suomalaiset harjoittaisivat itsemyötätuntoa, kiltteyttä itseään kohtaan.

Itsemyötätunnon opettelua

Ritva Enäkoski on juuri tehnyt tutkielmaa, jossa seitsemän ihmistä harjoitti itsemyötätuntoa kuukauden ajan.

Idea lähti omasta elämästä.

– Katsoin kampaajalla peilistä ja sanoin, että herranjumala minulla on kamalat silmäpussit. Kampanjaani sanoi, olenko koskaan ajatellut, miltä hänestä tuntuu hänen tehtyään kaksi tuntia töitä hiusteni eteen ja huomaan vain silmäpussit.

Kaunissaaren ulkoilualue.
Esko Jämsä / AOP

Enäkosken tutkimusryhmässä oppilaat tekivät ensin kirjeen, jossa kirjoittivat, mikä itsessä on vialla. Sitten he tekivät kirjeen, jossa asioita katsotaan myötätuntoisen ystävän näkökulmasta. Ero oli dramaattinen.

Tutkimusryhmäläiset huomasivat, että jos haluaa olla kukoistava ja hyvinvoiva, sitä ei pysty tekemään ainakaan haukkumalla itseä. Asiaan huomiota kiinnittäminen lisäsi selvästi Enäkosken mukaan itsemyötätuntoa.

– Positiivinen ajattelu ei riitä, pitää olla positiivinen tunne alla, hän muistuttaa.

Onnellisia hetkiä

Ihmisen on vaikea muuttaa uskomuksiaan. Enäkoski vertaa ihmisiä hiihtäjiin, jotka laskevat neitseelliseen hankeen. Sen jälkeen hangessa on ura, jota pitkin ihminen laskettelee uudelleen ja uudelleen.

– Ura on meidän vankka mielipide, joka loppujen lopuksi on niin syvä, ettei sieltä näe taivasta. Sen takia sitä on hirvittävän vaikea muuttaa. Jos ihminen on päättänyt, että onnellisuudesta mainitseminen on hömppää, häntä ei saa helposti muuttamaan mieltään.

Valopilari taivaalla.
Haloilmiö, valopilari taivaalla.Esko Jämsä / AOP

Onnellisuus ei ole Enäkosken mukaan staattinen luonteenpiirre. Tämä unohtuu usein. Hänkin positiivisen psykologian puolestapuhuja väsyy, ärsyyntyy ja kiukustuu.

– Onnellisuus on hetki, jolloin tuntee kiitollisuutta tai hyvää mieltä. Se on tyytyväisyyttä siihen, mitä on, eikä huomiota siihen, mitä ei ole.

Tätä ehkä myös YK:n tutkimus kuvastaa.

– Meillä ei ole luonnonkatastrofeja, rankkasateita ja tämä on hyvä maailmankolkka elää. Sellaisista asioista olisi hyvä tuntea pientä kiitollisuutta välillä.

Keskustelu on auki 22.3. kello 22.00 asti.

Lue lisää:

Onnellisuustutkijan mukaan onneen riittää, kun perusasiat ovat kunnossa – siinä yksi syy miksi Suomi on maailman onnellisin maa

Pekka Seppäsen kolumni: Maailman onnellisin vai maailman lohduttomin maa?

Suomi on maailman onnellisin maa jo toista vuotta peräkkäin, nyt selvällä erolla muihin