Sairaaloiden työnjako hiertää edelleen – Professori arvostelee voimakkaasti eronneen hallituksen ajamaa keskittämisasetusta

Sote kaatui ja kritiikki sairaaloiden työnjakoa ja keskittämistä kohtaan kiihtyy. Asiantuntijan mielestä uudistus ei vähennä kustannuksia eikä paranna potilasturvallisuutta.

keskussairaalat
Kirurgi ja hoitajat leikkaussalissa tekemässä sappileikkausta
Kalle Purhonen / Yle

Juha Sipilän hallituksen toteuttama sairaaloiden työnjakoa koskeva uudistus pohjautui 12 laajan päivystyksen sairaalan malliin. Uudistusta vauhditettiin vuoden 2018 alusta voimaan tulleella keskittämisasetuksella.

Vaativia ja harvoin tarvittavia leikkauksia keskitettiin pääasiassa viiteen yliopistolliseen keskussairaalaan.

Keskittämisasetuksessa määriteltiin keskitettävät leikkaukset ja asetettiin vähimmäisrajat muun muassa tekonivelleikkauksille. Vaativat syöpäleikkaukset oli määrä keskittää pääasiassa yliopistollisiin sairaaloihin.

Sairaaloiden työnjakoa koskeva kiista on noussut voimakkaimmin Vaasan keskussairaalan kohdalla, mutta vaikeuksia on riittänyt muuallakin. Jyväskylän ja Kuopion sairaaloiden työnjako vaativien syöpäleikkausten osalta on kesken. Leikkausmäärien ja työnjaon kanssa kipuillaan myös saman erityisvastuualueen sairaaloissa Joensuussa, Mikkelissä ja Savonlinnassa.

Tavoitteena parantaa potilasturvallisuutta

Helsingin yliopiston terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen arvostelee voimakkaasti keskittämist (siirryt toiseen palveluun)ä, johon kuuluu sekä itse keskittämisasetus että 12 laajan päivystyksen sairaalan määrittely.

– Keskussairaalat on aikoinaan perustettu huolehtimaan alueensa asukkaiden monipuolisesta erikoissairaanhoidosta. Tämä jako vuohiin ja lampaisiin on keinotekoinen ja siitä seuraa epätasa-arvoa alueiden asukkaille ja toiminnallista hankaluutta sairaaloille.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallintoylilääkärinä työskentelevän Lehtosen mukaan keskittämisen tuomat vaikeudet näkyvät jo etenkin pienemmissä keskussairaaloissa.

Näyttö siitä, että tällä parannettaisiin potilasturvallisuutta, puuttuu täysin

Lasse Lehtonen

– Lääkärit alkavat valita sairaaloita, joissa toiminta on monipuolista. Sairaalat, jotka eivät ole laajan päivystyksen sairaaloiden joukossa, törmäävät väistämättä vaikeuksiin osaavan henkilökunnan palkkaamisessa. Käsittääkseni tämä on näkynyt jo pienissä Mikkelin tai Kotkan kaltaisissa keskussairaaloissa.

Keskittämistä on perusteltu potilasturvallisuudella. Lasse Lehtonen torjuu perusteen.

– Näyttö siitä, että tällä parannettaisiin potilasturvallisuutta, puuttuu täysin. Ennemminkin voi käydä päinvastoin, sillä osaaminen pienemmissä keskussairaaloissa heikkenee ja päivystysaikana joudutaan tekemään leikkauksia, joita ei saisi virallisesti päivystysaikana tehdä.

– Toisaalta potilaita ohjataan yliopistosairaaloiden jonoihin ja niiden kasvaessa hoitoon pääsy voi hidastua ja tuoda haasteita potilasturvallisuuteen.

Sairaaloiden työnjaolla haettiin myös säästöjä, vaikka ensisijainen tavoite oli potilasturvallisuudessa.

– Tosiasiallinen tavoite on pitkälti ollut säästö ja se tätä koko uudistusta ohjannut, Lasse Lehtonen sanoo.

– Valtiovarainministeriö asetti uudistukselle 50 miljoonan euron säästötavoitteen, mutta esimerkiksi HUS:n alueella kulut kasvoivat viime vuonna neljä miljoonaa euroa. Ei säästöjä vaan kustannusten lisäyksiä. Hoito on aina yliopistosairaaloissa kalliimpaa kuin keskussairaaloissa. Jos paljon hoitoja siirtyy yliopistosairaalaan, kustannukset tuppaa nousemaan.

Sairaalat pystyvät sopimaan työnjaosta ilman pakkoa

Lehtosen mukaan keskittämisasetusta on toteutettu eri puolella Suomea "hyvässä sovussa vähän hampaita kiristellen". Eri yhteyksissä sosiaali- ja terveysministeriölle on tuotu esille kritiikki ja vaihtoehtoisia toimintamalleja.

– Meidän erityisongelmana on, että väestö kasvaa pääkaupunkiseudulla ja asiakkaista ei ole pulaa. Ohjaisimme potilaita mielellään Lahteen tai Kotkaan jonojen purkamiseksi. Olisi parempi, että sairaalat saisivat keskenään sopia parhaiten heille sopivat työnjaot, eikä niin, että ministeriö lähtee niitä ulkopuolelta määräämään.

– Erikoisalasta ja toimenpidetyypistä riippuen voitaisiin ehkäistä jonoja. Sopimusvapautta tässä kaivataan, että pystytään tarkoituksenmukaisesti toimimaan. Ei pysy olotila vaan lääkärit liikkuvat paikasta toiseen ja hoidot muuttuvat. Asetuksella määrätty työnjako jäykistää tilannetta, eikä voida nopeasti reagoida jonotilanteisiin.

Sairaaloiden pitää asetuksen mukaan sopia työnjaosta yliopistosairaaloiden johtamilla erityisvastuualueilla. Hankalinta työnjaon löytyminen on ollut Itä- ja Keski-Suomen maakuntien muodostamalla Kuopion yliopistosairaalan erityisvastuualueella (erva).

– Käsittääkseni sielläkin sairaalat ovat päässeet sopimukseen, mutta ministeriö ei sitä hyväksynyt. Jos asia jätettäisiin alueellisen päätöksenteon varaan, sopu syntyisi hyvin nopeasti.

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Vesa Kataja
Kalle Purhonen / Yle

Asetusta pitää muuttaa ja säännöksiä poistaa

Hallituksen sosiaali- ja terveysuudistus kaatui kalkkiviivoilla. Lasse Lehtonen toivoo, että myös keskittämisasetus otetaan uuteen harkintaan vaalien jälkeen.

– Keskittämisasetusta pitäisi muuttaa ja tietyt säännökset poistaa kokonaan. Hoidon porrastuksesta sopiminen pitäisi jättää sairaaloiden väliseksi, eikä yrittää sitä pakolla ajaa. Valtionhallinto on yrittänyt koko ajan kuristaa sairaanhoitoa ja leikata kustannuksia. Voisimme ottaa mallia Tanskasta, jossa tehtiin aikoinaan sairaaloiden työnjakouudistus, Lasse Lehtonen sanoo.

Kysin alueen johtajaylilääkärit ovat tehneet ehdotuksen, jonka mukaan vaativien sairauksien leikkaamisen erikoistunut leikkaustiimi liikkuisi eri sairaaloiden välillä. Paikalliset lääkärit olisivat mukana leikkauksissa ja pitäisivät näin yllä osaamista kiireisiä päivystysleikkauksia varten.

Lasse Lehtosen mukaan samantyyppinen toimintamalli sopisi HUS:n alueelle, jossa leikkaustiimit voisivat "tehdä keikkoja" esimerkiksi Kotkaan, Lappeenrantaan ja Lahteen

Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Timo Keistinen puolustaa voimassa olevaa keskittämisasetusta.

– Kaikki kansainvälinen ja kotimainen tutkimus viittaa hyvin selkeästi siihen, että sairaalat, joissa tehdään paljon samantyylisiä vaativia leikkauksia, pystyvät parempaan laatuun. Tässä on keskitetty vaativia syöpäleikkauksia ja voidaan sanoa, että se on potilaan etu.

– Jos otetaan esimerkiksi rintasyöpäleikkaus, joita on tehty 30 sairaalassa. Se on Suomen oloissa liian paljon.

Timo Keistinen ei halua arvioida, tuleeko vaalien jälkeen valittava uusi hallitus avaamaan edelliskaudella tehdyt sairaalalinjaukset.

– Eronnut hallitus kirjasi keskittämisasiat strategiseen hallitusohjelmaansa. Ne on toteutettu ja näkisin, että hyviä tuloksia on saatu aikaan.

Erityisvastuualueilla sairaaloiden pitää sopia käytännössä sairaaloiden välisessä työnjaosta ns. järjestämissopimuksella. Kuopion yliopistosairaalan vastuualueella järjestämissopimus on yhä tekemättä. Osa vaativista leikkauksista on keskitetty Kuopioon ja osa Jyväskylän keskussairaalaan. Noin 400 leikkauksen osalta sopimus on kuitenkin tekemättä.

Löysässä hirressä tässä on oltu kohta kolme vuotta

Vesa Kataja

– Asia ei ole yksinkertainen, sillä kysymys on huippuosaajista, jotka eivät halua luopua siitä kaikkein vaativimmasta ja arvokkaimmasta osasta työtään, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Vesa Kataja sanoo.

Taustalla on muun muassa Itä-Suomen pitkät välimatkat. Alueelta löytyy myös kaksi lähes samankokoista sairaalaa, joissa molemmissa on paljon erityisosaamista.

– Löysässä hirressä tässä on oltu kohta kolme vuotta. Kirurgien tunteet ovat välillä pinnassa, etenkin kun kysymässä leikkauslukuja, Vesa Kataja sanoo.

Aluehallintovirastot pyysivät helmikuussa lukuja. Työnjaon etenemistä seuraa myös ministeriön koordinaatiotyöryhmä.

– Aika pitkälle asioista on pystytty Suomessa sopimaan, mutta vielä on kipukohtia. Terveydenhuoltolaki lähtee siitä, että valtioneuvosto voi päättää työnjaosta, ellei erityisvastuualueella kyetä asioista sopimaan, Timo Keistinen muistuttaa.

Keskittämisasetuksen toteutumisen valvonnasta vastaavat pääosin aluehallintovirastot Avit. Ne ovat helmikuussa pyytäneet erityisvastuualueilta tietoja keskittämisasetuksen alaisten leikkausten määristä.