Nasima, miten nimesi lausutaan? Kun kreikkalainen Persephone muutti Suomeen, kielenopettaja nauroi hänen nimelleen

Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, joiden nimen lausuminen ja kirjoittaminen ei onnistukaan tuosta vaan. Mitä vierasperäisten nimien kantajat tästä ajattelevat? Keskustele aiheesta.

kielet
Nasima Razmyar
Nasima Razmyar Peli Poikki! – Rikotaan hiljaisuus -mielenosoituksessa Kansalaistorilla Helsingissä 2016. Jarno Kuusinen / AOP

Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyarin lähes jokainen julkinen puhetilaisuus alkaa samalla tavalla.

– Ensimmäinen kohta ennen kuin aloitan puheen on, miten sun nimi lausutaan? Sitä varmistetaan ja tuplavarmistetaan. Se on ihanaa kohteliaisuutta. Yleensä Nasima menee, mutta se sukunimi on se haastavampi.

Afgaanisyntyinen Razmyar sanoo olevansa armollinen ja ymmärtäväinen sille, että hän on milloin ”Rasmajaari” ja milloin mitäkin.

– Itse sanoisin, että huumorin kautta.

Mutta siinä entisen kansanedustajan huumorintajun raja tulee vastaan, jos hänestä tehdään ”Nazima”. Sellaista tahallista vääristelyä saa verkossa välillä lukea. Se on pilkantekoa.

Vuonna 2002 Suomeen muuttanut Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Persephone Doupi meni heti alkuun suomen intensiivikurssille.

– Kukaan ei ollut edes kertonut minulle, että minun nimi on erittäin hankala tai hauska riippuen siitä, miten sitä katsotaan.

Vasta toisella kielikurssilla kreikkalaiselle Doupille valkeni, mitä perse tarkoittaa.

– Opettaja sanoi ahaa, Persephone ja rupesi nauramaan. Sattumoisin hänen nimensä oli Jorma. En minäkään ymmärtänyt, miksi minun olisi pitänyt nauraa. En ollut vielä niin kehittynyt suomen kielessä, Doupi muistelee.

Suomennettu lempinimi loukkaa

Helsingin yliopiston nimistöntutkija, professori Terhi Ainiala tietää, miltä vieraskielisten nimien kantajista tuntuu. Sitä on tutkittu niin meillä kuin muuallakin.

Ainialan mukaan ihmiset ymmärtävät, että omasta kotimaan kielestä poikkeavia nimiä on vaikea ääntää. Se hyväksytään.

– Mutta arvostetaan sitä, että edes yritetään. Arvostetaan, että halutaan paneutua ja kysyä jopa suoraan, että miten nimesi äännetään? Se tuntuu loukkaavalta, jos sitä omaa itseään ei kunnioiteta, eikä edes yritetä.

Erikoisesta nimestä ja sen alkuperästä saa puhua. Terhi Ainiala sanoo, että nimi on turvallinen ja läheinen keskustelunaihe. Ihminen kokee sen ystävällisenä ja kohteliaana, jos häneltä kysytään jotain oman nimen taustasta.

– Olen kiinnostunut nimestäsi on sama asia kuin olen kiinnostunut sinusta.

Suomessa toisen etunimeä ei keskustelun aikana koko ajan hoeta niin kuin etunimipuhutteluun tottuneissa kulttuureissa. Suomen tapa käy muistin päälle. Oikea nimi saattaa unohtua nopeasti. Sellainen harmittaa nimen kantajaa.

– Se niellään kaikessa hiljaisuudessa, koska toisen korjaaminen voi tuntua yhteistä vuorovaikutusta rikkovana.

Henkilön omaa nimeä pitäisi kunnioittaa, on se miten vaikea tahansa. Se tiedetään, että nimen vääntäminen suomalaiseen lempinimiasuun tuntuu nimen kantajasta ärsyttävältä ja jopa loukkaavalta. Muhammed ei ole ”Muhis”, professori muistuttaa.

Nimi on jokaiselle tärkeä osa identiteettiä. Kukaan ei tutkimusten mukaan ole välinpitämätön sille, miten tulee puhutelluksi. Mutta suomalaisissa tutkimuksissa on ääntämistäkin tärkeämpänä yleensä pidetty sitä, että nimi kirjoitetaan oikein.

– Se on viitsimisestä kiinni, nimistöntutkija Terhi Ainiala muistuttaa.

Puhelimeen vastaa kiroileva Doupi

Vaikeasti lausuttava tai muistettava nimi ei välttämättä tulee Suomeen kaukomailta. Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomen pisin sellainen sukunimi, jota esiintyy yli 20 kappaletta, on Standertskjöld-Nordenstam. Vastaavasti yksiosaisista pisin nimi on Uusipaavalniemi. Vaikeita nekin ovat.

Suomen etu- ja sukunimistä voi entistä harvemmin vetää johtopäätöksiä, mistä nimen kantaja on kotoisin tai millaisesta kulttuuritaustasta hän tulee.

– Onhan meillä Suomessa täysin suomalaisia ihmisiä, joiden nimi ei vastaa sitä meidän tuttua suomalaista nimikulttuuria. Heille se on tosi raskasta, ja he voivat kokea sen loukkaavana, jos oletetaan nimen perusteella, että he eivät ole suomalaisia, toteaa professori Ainiala.

Suomeen muuttanut kreikkalainen Persephone Doupi oli monille työkavereilleen aluksi Doupi. Kollegat luulivat Doupia etunimeksi. Täysin vieraille erikoistutkijan nimi tuo edelleen yllätyksiä.

– Kun vastaan puhelimeen, niin ihmiset eivät ole varmoja, että olenko juuri kiroillut heille vai onko se ihan oikea nimi. Tulee pieni hiljaisuus ja sitten jatkuu. Ihmiset jäykistyvät eivätkä tiedä, miten pitäisi reagoida.

Persephone Doupi on Suomessa asuessaan jopa pohtinut, pitäisikö hänen muuttaa nimensä kirjoitusasua. Siihen hän ei kuitenkaan ole suostunut. Nimen muutos olisikin harmi, sillä kreikkalaisessa mytologiassa Persephone on kuolleiden valtakunnan valtiatar. Aika mahtava nimi siis.

– Tein joskus sellainen kokeen, että jos ihminen heti ymmärtää, niin se on sivistystesti, että ihminen osaa kreikkalaisesta mytologiasta jotain. Mutta en ole ylimielinen, Doupi nauraa.

Myös Nasima Razmyar tietää, että monissa kulttuureissa nimellä on paljon suurempi sanoma kuin suomalaisnimillä Suomessa. Esimerkiksi Razmyar tarkoittaa voimaa ja rohkeutta. Mutta Nasima se vasta runollinen onkin.

– Se tarkoittaa sitä, kun yöllä sataa ja aamuvarhain sateen jälkeisenä yönä astut ensimmäistä kertaa ovesta ulos, niin Nasima on se pehmeä sateen jälkeinen ilma, joka koskettaa ihoa.

Lue myös:

Onko nimi enne myös Suomessa? Etunimi voi avata ovia tai sulkea niitä

Verottaja antoi sadoille tuhansille suomalaisille väärän etunimen – palaute oli kipakkaa ja sillä oli vaikutusta

Keskustele aiheesta. Miten nimesi ymmärretään tai kirjoitetaan väärin? Miltä se sinusta tuntuu, kun nimi menee jatkuvasti väärin? Keskustelu on auki klo 16 saakka.