Amina oli päiviä veden saartamana Mosambikissa, kunnes kalastaja vei perheen turvaan – Pelastaja: “Emme ole vieläkään tajunneet katastrofin laajuutta”

Tulvan saartamia ihmisiä on yhä katoilla ja puissa odottamassa pelastusta. Pelastajilla on liian vähän helikoptereita.

Mosambik
Mosambik
Amina Aly Joao Monteira menetti kotinsa syklonissa ja sitä seuranneissa tulvissa.Liselott Lindström / Yle

BEIRA Mosambikilainen Amina Aly Joao Monteira pääsi torstaina vihdoin turvaan oltuaan viisi päivää tulvan armoilla.

Monteira kertoo Ylelle, että hän oli kotona perheensä kanssa, kun tuuli yltyi. He tajusivat heti, että sykloni oli saapunut. He olivat saaneet siitä varoituksia, mutta myrskyn rajuus yllätti.

– Jotkut naapurit tulivat meille turvaan. Mutta pian meidänkin kattomme repeytyi irti, ja juoksimme viereiseen kouluun. Aamulla näimme, että koko talo oli täysin tuhoutunut, Monteira kertoo.

He jäivät kuitenkin raunioihin, ja rakensivat katonpalasista suojan. Sunnuntaina tulvavesi alkoi nousta. Vesi virtasi niin rajusti, että he eivät voineet jäädä.

He lähtivät taas koululle. Vesi ylettyi jo napaan asti. He nukkuivat pulpeteilla istuen. Sitten vesi toi mukanaan kobria ja hämähäkkejä.

– Pelotti aivan hirveästi, kun vettä oli joka puolella. Samalla piti varoa käärmeitä. Aamulla vesi ylettyi jo olkapäihin, emmekä päässeet mitenkään pois koulusta.

He kiipesivät katolle. Siellä Amina, hänen kaksi lastaan, mies ja muutama naapuri istuivat kaksi päivää. Ei ollut ruokaa, vettä tai mitään muuta.

– Jouduimme juomaan tulvavettä, kun tuli niin jano. Jouduimme myös ulostamaan samaan veteen. Eihän se ollut mitenkään puhdasta.

Vettä on edelleen asunnoissa ja asuntojen edustalla.
Sykloni ja tulva aiheuttivat tuhoja Mosambikissa.Liselott Lindström / Yle

Kalastaja vei kännykän

Amina Aly Joao Monteira kertoo, että kerran heidän ylitseen lensi helikopteri, mutta se ei poiminut heitä kyytiinsä. Helikopterista pudotettiin kuitenkin energiakeksejä veteen.

Tulvavesi jatkoi nousemista ja ylettyi jo kattoon asti, kun ohi ajoi kalastusveneitä. Monteiran mukaan paikalliset kalastajat olivat nähneet katastrofissa bisnesmahdollisuuden. He vaativat pelastuksesta maksua.

Aminalla ei ollut mitään muuta kuin kännykkänsä, joten hän antoi sen. Sitten kalastajat veivät perheen lähellä olevalle stadionille.

– Siellä istuimme. Odotimme. Ei ollut ruokaa, ja sade vain jatkui.

Lopulta torstaina tuli pelastusveneitä. Amina pääsi perheineen rannikkokaupunki Beiraan, missä he majoittuvat monen muun tulvista pelastetun tapaan paikallisessa koulussa.

Zimbabwen patovedet uhkaavat Mosambikia

Helsingin kokoinen Beiran kaupunki on surullinen näky. Slummialueet ovat lähes täysin tuhoutuneita, kaduilla makaa kaatuneita pylväitä ja puita. Sykloni on vaurioittanut valtaosaa taloista.

Mosambik kamppailee nyt kahden kriisin kanssa. Ensin sykloni aiheutti laajaa tuhoa. Sitten tulivat tulvat.

Vaikka tulvavesi laski torstaina, niin kriisivaihe ei ole ohi, kertoo eteläafrikkalaisen Gift of the Givers -säätiön pelastusoperaatioista vastaava Ahmet Bahm.

– Zimbabwessa sataa edelleen. He ovat avanneet patoja helpottaakseen tulvia. Se tarkoittaa, että kaikki vesi uhkaa valua Mosambikiin. Täällä tilanne eniten kärsineillä alueilla saattaa pahentua entisestään, Bahm sanoo Ylelle.

Mosambik
Naisia Beirassa.Liselott Lindström / Yle

Beiran lentokentällä on paljon levottomia ihmisiä. Nurkissa istuu pelastushenkilökuntaa lähtövalmiina. Mutta helikoptereita on liian vähän.

Yksi pelastushelikoptereista tarvitaan ministerin käyttöön. Täyteen pakattu YK:n maailman ruokaohjelman helikopteri pääsee tuntien päästä vihdoin lähtemään.

Lentokentän nurkissa huokaistaan. Kaikki kamppailevat samoista helikoptereista.

– Olemme edelleen hengenpelastusvaiheessa, vaikka syklonista on jo päiviä. Yleensä hengenpelastus loppuu kolmen, neljän päivän jälkeen, ja sitten viedään apua. Tämä kertoo, miten poikkeuksellisesta kriisistä on kyse. Jos järjestöillä, yhtiöillä tai kenellä vain on lähettää helikoptereita, tarvitsemme niitä kipeästi, Bahm sanoo.

Kadonneiden lukumäärä yhä tuntematon

Ahmed Bahm uskoo, että pelastettavia vielä on, vaikka moni on ollut jopa kuusi päivää ilman puhdasta vettä, ruokaa ja lääkkeitä.

Loukkaantuneita on todella paljon, kertovat puolestaan Intian laivaston pelastajat. He ovat lähettäneet lääkäreitä tulva-alueille.

– Emme ole vielä tajunneet tämän katastrofin laajuutta. Haastavinta on, että moneen paikkaan pääsee vain helikopterilla. Samalla kaikki viestintäyhteydet ja sähköt ovat poikki, joten emme tiedä, kuinka paljon ihmisiä on kateissa, Bahm sanoo.

Beiran kouluista on tullut lyhyessä ajassa paenneiden turva. Vaikka koulutkin ovat vahingoittuneet syklonissa, katot ovat monin paikoin vielä tallella. Aivan kuten lentokentällä, kouluissa turhautuneisuus kasvaa.

Mosambik
Nainen esittelee ruoka-apuna jaettavaa riisiannosta Beirassa.Liselott Lindström / Yle

Beirassa kodittomiksi jääneitä on paljon. Lisäksi kaupunkiin tulee nyt tuhansia tulvista pelastettuja.

Ruoka-apu on vähissä, mikä johtaa konflikteihin, kertoo Ylelle koulusta turvaa hakenut kahden lapsen äiti Hortencia Arnaldo Abreu.

– Saamme vain noin kupillisen riisiä per päivä ja perhe. Jotkut onnistuvat huijaamaan itselleen enemmän lähettämällä useita perheenjäseniä hakemaan. Jos yrität säästää riisiä yön yli, voit olla varma, että joku vie sen sinulta, Abreu sanoo.

Hän lisää, että jaettava riisi on homeista tai muuten huonolaatuista.

Ruoka kallistui, ryöstely alkoi

Beiran kaduilla on pieniä ruokaa myyviä kojuja, mutta ruoan hinta on noin kolminkertaistunut viikossa. Harvalla on varaa ostaa pullotettua vettä. Se johtaa ryöstelyyn, kun muita vaihtoehtoja ei ole.

– Lisää ihmisiä on nyt tulossa. En tiedä, miten tämä kaikki riittää meille. En tiedä, mitä nyt tapahtuu. Moni meistä on jo menettänyt kaiken, Abreu sanoo.

Mosambik
Kahden lapsen äiti Hortencia Arnaldo Abreu kertoo, että ruoka-apuna jaettava riisi on huonolaatuista ja sitä saa liian vähän.Liselott Lindström / Yle

Tulvista paennut Amina Aly Joao Monteira on helpottunut turvaan pääsystä. Mutta samalla hänen surunsa on valtava. Kotikylään jäi vielä paljon ihmisiä. Muutama tuttu hukkui.

– On kamala olo. Lapsenikin pelkäävät edelleen, puhumattakaan siitä, miten paljon he pelkäsivät tulvien aikana ja silloin, kun meidät pelastettiin. Menetimme kaiken. Ei ole kotia, jonne palata.

Lentokentällä alkaa perjantaina aamulla jälleen kilpailu vähistä helikoptereista. Päätös siitä, pitäisikö lähteä pelastamaan ihmisiä vai viemään ruoka-apua, on vaikea.

– Niin moni on vielä kateissa. Uhkana ovat taudit kuten kolera ja keuhkokuume. Tämä operaatio ei ole hetkessä ohi. Mosambik tarvitsee vuosia toipuakseen, sanoo Ahmet Bahm.