Olisiko EU:sta ilmastosankariksi? Kyllä, jos poliittista tahtoa vain riittää, sanovat Suomen mepit

Vuonna 2050 maailmassa voi olla 200 miljoonaa ilmastopakolaista. Mitä jos he tulevat Eurooppaan?

politiikka
Kuva kierteestä.
Yle

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Jostain pahimmatkin riitapukarit ovat samaa mieltä. Ilmaston lämpeneminen olisi ihan hyvä pysäyttää, ja mieluiten sen voisi tehdä joku muu.

Sekä aktivistien että poliitikkojen mielestä kriisin ratkaiseminen vaatii yhteistyötä ja ylikansallisia ratkaisuja. Jos vastuu jää yksittäisille valtioille ja "talkoisiin" osallistuminen on vapaaehtoista, on riskinä, ettei kukaan tee mitään, koska muutkaan eivät tee.

Lue myös:

16-vuotias Atte Ahokas on perjantaisin lakossa: "Poliitikot ovat epäonnistuneet ja pettäneet meidän sukupolvemme"

Laura Kolehmainen yrittää ilmastoveivata Suomesta maailman ilmastojohtajan: "On ihan piipertelyä saarnata kulutusvalinnoista köyhille"

Antero Vartia tajusi, ettei ilmastonmuutosta ratkaista politiikalla – "Asiat voivat mennä niin pahasti pieleen, ettei ihmiskuntaa enää ole"

Grönlannin mannerjäätikkö
Jos Grönlannin mannerjäätikkö sulaa, merenpinta voi nousta jopa kuusi metriä.NASA

Mutta kuka johtajuuden ottaisi?

Kiina on maailman suurin saastuttaja (siirryt toiseen palveluun), mutta myös ihmisoikeuksista piittaamaton valvontayhteiskunta. Perinteisesti vapaan maailman johtajana toiminut Yhdysvallat puolestaan on Donald Trumpin johdolla irrottautunut Pariisin ilmastosopimuksesta.

Katseet kohdistuvat Euroopan unioniin.

EU on Kiinan ja Yhdysvaltain jälkeen maailman kolmanneksi suurin saastuttaja (siirryt toiseen palveluun), ja jäsenmaiden yhteenlaskettu BKT on suurempi kuin Yhdysvalloilla. (siirryt toiseen palveluun) EU:lla on siis paitsi taloudelliset mahdollisuudet toimia, monen mielestä myös moraalinen velvollisuus kantaa vastuuta.

Lisäksi se saattaa olla ainoa, jolla on riittävästi voimaa ja tahtoa ryhtyä sanoista tekoihin.

Yle kysyi Suomen nykyisiltä 13 europarlamentaarikoilta (siirryt toiseen palveluun), mitä EU:n pitäisi ja mitä se voisi tehdä ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi.

Kyselyyn vastasivat kaikki muut paitsi Jussi Halla-aho ja Elsi Katainen.

Merja Kyllönen

1. Ilmastopakolaisia ei vielä ole virallisesti olemassa

Kansainvälisen pakolaisjärjestön mukaan ilmastopakolaisia saattaa vuoteen 2050 mennessä olla jopa 200 miljoonaa. Se on noin kymmenen kertaa enemmän kuin tällä hetkellä.

Valtaosa pakolaisista on naapurimaissa tai lähialueilla. Ilmaston lämpenemisen seurauksena laajat alueet saattavat muuttua asuinkelvottomiksi, joten ihmisten on lähdettävä kauemmas.

Suurin osa Suomen mepeistä sanoo, että ilmastonmuutos otetaan EU:ssa vakavasti, ja kriisin torjumiseksi on tehty jo paljon. Kaikki eivät kuitenkaan jää käsitystä.

Kokoomuksen Petri Sarvamaan mielestä aiheesta ei keskustella tarpeeksi, ja vasemmistoliiton Merja Kyllösen mielestä keskustelu on pintapuolista.

Myös keskustan Mirja Vehkaperä sanoo, että ilmastonmuutoksesta johtuva muuttoliike on jäänyt "jossain määrin sivuun".

Kokoomuksen Henna Virkkusen mukaan vuoden 2015 pakolaiskriisi osoitti, ettei muuttoliikkeisiin ole varauduttu tarpeeksi.

Yksi ongelma on se, ettei ilmastopakolaisia ole vielä virallisesti eli juridisesti olemassa, vaikka on selvästi nähtävissä, että ilmaston lämpeneminen voimistaa muuttoliikettä. Se tiedetään myös EU:ssa. Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker vaati nopeita toimia jo vuonna 2015 (siirryt toiseen palveluun).

YK:n Geneven pakolaissopimus ei tunnista ilmastopakolaisuutta, eikä sitä mainita sen joulukuussa 2018 hyväksytyssä muuttoliikesopimuksessa. Myöskään EU ei ole saanut yhteistä linjaa luotua – edes siitä, miten nykyiset pakolaiset tulisi sijoittaa. Kokoomuksen Henna Virkkusen mukaan vuoden 2015 pakolaiskriisi osoitti, ettei muuttoliikkeisiin olla varauduttu tarpeeksi.

Perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lernerin mukaan yksittäiset jäsenmaat ovat vastustaneet uuden pakolaiskategorian luomista. Keskustan Vehkaperä arvelee, että pakolaisstatuksen uudelleen määrittelyä hankaloittaa se, että laajempi kategoria kasvattaisi pakolaisstatuksen saavien henkilöiden määrää. Se puolestaan vaatisi runsaasti lisää rahoitusta, ja maiden pitäisi olla valmiita kasvattamaan pakolaiskiintiöitään.

Ja se onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty.

Sirpa Pietikäinen

2. Tekemistä riittää, mutta paljon on jo tehtykin

Nykyisen ilmastopolitiikan kriitikot sanovat usein, etteivät poliitikot tee "mitään" ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Se ei pidä paikkaansa.

Vihreiden Heidi Hautalan mukaan Euroopan parlamentti on esimerkiksi vaatinut enemmän kehitysmäärärahoja luonnon monimuotoisuuden tukemiseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Käsittelyssä on parhaillaan myös komission ilmastostrategia, jossa käydään läpi EU:n ilmastotavoitteita ja niiden vaatimia toimenpiteitä vuoteen 2050 asti.

Tällä kaudella on hyväksytty myös "puhtaan energian paketti", jonka tarkoitus on vähentää EU:n energiankulutusta.

Tavoitteiden saavuttaminen vaatii entistä kovempaa kunnianhimoa.

Kokoomuksen Sirpa Pietikäisen mukaan parlamentin kanta on, että vuoteen 2030 mennessä hiilidioksidipäästövähennysten on oltava 55 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna.

"Mitä pidemmälle ratkaisua lykkäämme, sitä nopeampia ja rajumpia toimia tarvitaan ja sitä suurempia ovat haitoista aiheutuvat kustannukset", Pietikäinen kirjoittaa.

Keralan tulvat
2018 Etelä-Intiassa tulvi rajusti. Miljoona ihmistä pakeni avustusleireille ja yli 200 kuoli.NASA

Jos lämpenemistä saadaan hillittyä, ihmisten ei tarvitse lähteä liikkeelle.

Tutkijat pitävät lämpenemisen kriittisenä rajana 1,5 celsiusastetta. Sen ylittävä lämpeneminen muuttaa monia alueita maailmassa asuinkelvottomiksi sekä uhkaa esimerkiksi ruuan ja puhtaan veden saatavuutta.

Jos lämpenemistä saadaan hillittyä, ihmisten ei tarvitse lähteä liikkeelle. Siksi mepit korostavat vastauksissaan ilmaston lämpenemisen ennaltaehkäisyä.

Keskustan Anneli Jäätteenmäki korostaa uusiutuvan energian järjestelmiä ja naisten ja tyttöjen aseman paranatamista kehitysmaissa. Fossiilisten polttoaineiden käyttö on suurin yksittäinen ilmastonmuutosta edistävä asia, ja naisten koulutus hillitsee väestönkasvua. Heidi Hautalan mukaan maailman köyhyydessä elävistä 70% on naisia, ja suuri osa heistä elää alueilla, jotka ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen seurauksille.

EU:lla on siis jo olemassa välineitä, joilla ilmastonmuutosta voidaan torjua melko tehokkaastikin. Ihmiset ovat kuitenkin jo lähteneet liikkeelle.

Monen mepin mielestä ratkaisevan tärkeää olisikin saada aikaan EU:n yhteinen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka. Siihen kuuluisi esimerkiksi tehostettua rajavalvontaa ja nykyistä oikeudenmukaisempi taakanjako. Ongelma ei välttämättä ole se, kuinka paljon ihmisiä tulee yhteensä vaan se, kuinka paljon heitä tulee kerralla.

"Mikään maa ei yksin kykene hoitamaan äkillisten kymmenien- tai satojentuhansien ihmisten tuloa viikoissa. Siitä kärsivät niin tulijat kuin asujat", Sirpa Pietikäinen kirjoittaa.

Jotkut hakevat ratkaisuja laatikon ulkopuolelta.

"Ilmastonmuutoksen torjumiseen tehokkain keino olisi pyrkiä metsittämään Saharan autiomaata", kirjoittaa Pirkko Ruohonen-Lerner.

Pirkko Ruohonen-Lerner

3. Läntinen maailma pelkää ketjureaktioita

Kukaan ei vielä tiedä, mitä kaikkea ilmaston lämpenemisestä todella seuraa. Ennustamista hankaloittaa se, että vaikutukset kytkeytyvät toisiinsa. Luonnonkatastrofit vaikeuttavat viljelyä, mikä johtaa ruuantuotannon hiipumiseen. Kehnoissa oloissa myös sairaudet leviävät.

Niukkenevista resursseista kilpaileminen johtaa konflikteihin, jotka voivat yltyä aseellisiksi. Kaliforniassa nurmikon kuivuvat, mutta muualla maailmassa on 2000-luvulla käyty jo kymmeniä konflikteja vedestä.

Muuttoliikkeet johtavat usein myös kantaväestön asenteiden koventumiseen.

"Talouskasvu taantuu, ja populismi leviää. Poliittinen levottomuus ja ääriliikkeet voivat kasvaa", Sirpa Pietikäinen kirjoittaa.

Jos hän menettää peltonsa ja karjansa kuivuuden tai saastuneen maaperän vuoksi, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä liikkeelle. Voiko häntä siitä syyttää?

Anneli Jäätteenmäki

Ilmastonmuutos myös eriarvoistaa. Ongelmat osuvat kovimpaa alueisiin, joilla menee jo muutenkin heikosti.

Niihin kuuluvat esimerkiksi Sahelin eli Saharan eteläpuolisen Afrikan alue, Lähi-itä ja Intia. Niiden mahdollisuudet varautua luonnonkatastrofeihin ovat huomattavasti heikommat kuin länsimaissa.

Ja luonnonkatastrofeja on ennusteiden mukaan luvassa.

Ilmastonmuutos puolestaan lisää sään ääri-ilmiöitä, eli "poikkeukselliset" tulvat, hellejaksot ja rankkasateet muuttuvat entistä normaalimmiksi.

Anneli Jäätteenmäki kirjoittaakin, että ilmastonmuutos on epäreilu.

"Kehitysmaassa asuva pienviljelijä elää todennäköisesti hyvin kestävästi ja niukasti. Hän kuluttaa vähän ja tuottaa itse ruokansa. Jos hän menettää peltonsa ja karjansa kuivuuden tai saastuneen maaperän vuoksi, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä liikkeelle. Voiko häntä siitä syyttää?"

Camp Fire -metsäpalo
Kaliforniassa koettiin 2018 historian tuhoisin maastopalo. Camp Fire -palossa kuoli 44 ihmistä.NASA

4. Pakolaiskiintiöiden kasvattaminen ei ole kestävä ratkaisu

Jos ihmiset lähtevät liikkeelle, minne he menevät?

SDP:n Miapetra Kumpula-Natri, kokoomuksen Pietikäinen ja keskustan Jäätteenmäki korostavat, että hädänalaisia on autettava. Jäätteenmäki kuitenkin sanoo, ettei pakolaiskiintiöiden kasvattaminen ole kestävä ratkaisu, sillä Eurooppa ei pysty ottamaan vastaan kaikkia potentiaalisia ilmastopakolaisia.

Vehkaperä tosin huomauttaa, ettei pakolaiskiintiöiden nostamisella tässä kohtaa olisi merkitystä, koska pakolaisstatusta ei voi saada ilmastoon tai ympäristöön liittyvin perustein.

Siksi EU:n pitäisi meppien mukaan tehdä sellaista kehitysyhteistyöpolitiikkaa, joka puuttuu mahdollisimman tehokkaasti pakolaisuuden juurisyihin. Kumpula-Natrin mukaan on myös pyrittävä parantamaan niiden pakolaisten oloja, jotka ovat tällä hetkellä maan sisäisinä pakolaisina tai konfliktialueiden naapurivaltioissa.

Muurit eivät hädässä olevia massoja pitele.

Sirpa Pietikäinen

Ihmisiä ei kuitenkaan voi estää liikkumasta.

"Muurit eivät hädässä olevia massoja pitele", Pietikäinen kiteyttää.

Vastanneista ainoastaan Ruohonen-Lerner pyrkisi aktiivisesti torjumaan muuttoliikkeen.

"Euroopan hyvinvointivaltiot eivät kestä laajamittaista maahanmuuttoa kehitysmaista. Pakolaisten asuttaminen pohjoiseen lisäisi myös hiilijalanjälkeä", Ruohonen-Lerner kirjoittaa.

Heidi Hautala

5. EU on jo ilmastojohtaja – muttei välttämättä kovin imartelevista syistä

EU:lla on ainakin teoriassa mahdollisuus ryhtyä globaaliksi ilmastojohtajaksi, koska sillä on riittävästi valtaa luoda normeja ja toimintamalleja. EU voi vaikuttaa jäsenmaiden lainsäädäntöön ja muuttaa politiikan painopistettä ilmastonmuutosta ruokkivasta torjuvaksi.

Meppien vastausten perusteella ratkaisevaa vaikuttaakin olevan lähinnä se, löytyykö jäsenmailta riittävästi poliittista tahtoa.

"Ei riitä, että jäsenmaat ovat valmiita kauniisiin puheisiin, meidän on oltava valmiita myös tekoihin", Heidi Hautala kiteyttää.

Kokoomuksen Sarvamaa on vastanneista ainoa, joka ei luota EU:n toimintakykyyn.

Pakko uskoa, muuten tämä olisi ihan järjetön harjoitus.

Nils Torvalds

Meppien mukaan EU on jo monella tapaa ilmastojohtaja, muttei välttämättä omien ansioidensa vaan pikemminkin muiden heikkouksien takia.

"Mikään maa tai alue ei ole Pariisin ilmastosopimuksen vähentämistavoitteiden kanssa linjassa", Sirpa Pietikäinen sanoo.

Miksi EU:n pitää kantaa vastuuta, jos sitä eivät muutkaan tee?

Jäätteenmäen mukaan rikkaimmilla mailla on suurempi vastuu kuin köyhillä, eivätkä ilmastotoimien kustannukset saa kaatua heikoimpien maksettaviksi. EU:ssa on yli viidennes maailman BKT:sta.

"EU ei kuitenkaan voi eikä sen pidä yksinään johtaa. Tarvitsemme kaikki maailman valtiot kykynsä mukaan ilmastojohtajiksi", Jäätteenmäki kirjoittaa.

Henna Virkkunen

Kirjoituksessa on käytetty lähteenä seuraavia teoksia:

Anthony Barnosky & Elizabeth Hadly: Loppupeli - Onko maapallo keikahduspisteessä? (Vastapaino 2017)

Hanna Nikkanen & Työryhmä: Hyvän sään aikana - Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken (Into 2017)

John Urry: Ilmastonmuutos ja yhteiskunta (Vastapaino 2013)